30.1.15

MIKSI MUUTIMME IRLANTIIN?

Hei vaan kaikki. Meidän internet taas tässä vähän nikotteli, mutta onneksi se tuntuu nyt toimivan taas normaalisti. Olin pari päivää vain tuon kännyn 3G:n varassa, mutta sainpas sitä kautta bloggerin sovellutuksella palauteltua osan vanhoista teksteitä! Jee. 

Me ollaan huomenissa lähdössä käymään Liamin vanhempien luokse viikonlopuksi ja tässä olisi kyllä aika paljon kotihommia, mutta ajattelin nyt istahtaa kuitenkin tähän koneelle vähän näpyttelemään :) Tuola nimittäin kommenttiboksissa eräs lukijatar kyseli, josko kertoisin minkä vuoksi halusimme tänne Irlantiin muuttaa? 

Kai mä olen sitä osittain jossain vaiheessa availlutkin täällä, mutta kirjoitan nyt aiheesta oman postauksensa. Pyydän nyt sitten kaikkia ymmärtämään, että aihe on varsin tietysti henkilökohtainen (ei mitenkään salainen) ja syyt täysin vain meidän perhettä koskevia, mikä on meidän mielestä meille parasta. Toivon toki etten loukkaa ketään ja niin pois päin.
Suomeenhan me muutettiin Helmikuussa 2009, mitä ennen minäkin olin asunut ulkomailla jo 5-6 vuotta. Päädyimme Suomeen Brightonista, Englannista, missä oli silloin kaikista ankein lama. Olimme tosi onnekkaita, kun molemmat työllistyimme heti ja siitä muutamien kuukausien kuluttua minä olinkin sitten jo raskaana. Koko ajan meillä oli mielessä, että lapsiemme haluaisimme syntyvän Suomessa, vaikka pitkällä tähtäimellä emme sielä nähneet itseämme asumassa.

Minulle se paikka, missä kaikista mieluiten asuisin vaikka koko loppuelämäni, on Brighton. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että perheellisinä meidän ei ole mitään järkeä asua kuin joko Suomessa tai Irlannissa. No Irlannin taantumahan oli varsin surkea myöskin ja silmä kovana seurailimme Irlannin talousuutisia useamman vuoden ajan.

Joka kerta käydessämme Irlannissa lomilla, tuli sellainen olo, että täällä voisimme saavuttaa enemmän sellaista elämää, mitä halusimme elää. Koska Liam ei puhunut sujuvaa suomea, hän ei myöskään voinut saada keittiömestarin tasoista duunia, mikä tietysti tuntui aika hullulta, kun kokemusta oli kuitenkin takana jo reilusti yli 10 vuotta. Kokin liksahan myös Suomessa on tunnetusti aika matala. Asuimme kerrostalovuokra-asunnossa harmaassa lähiössä ja haaveilimme omasta talosta ja pikkuisesta pihamaasta ja se tuntui Helsingissä ainakin meidän yhtälöllä aivan utopistiselta ajatukselta. Varsinkin, kun toivoimme minun pystyvän jatkaa kotiäitinä. Kotiäitys olisi kyllä taatusti tyssännyt edelliseen äityslomaan ja en vain olisi palannut suoraan töihin vaan myös vuorotöihin ja lapset vuoropäivähoitoon. Ymmärrän, että sekin on aivan toimiva systeemi, mutta ymmärtänette myös, että jos taustalla on meidän molempien ajatus ja aate, että toivoisimme lapsille kotihoitoratkaisun, on vuoropäivähoito siinä mielessä aika sen toinen ääripää. Mä en nyt tiedä miten osaisin tämän diplomaattisemmin ilmaista. 

Lisäksi mielessäni oli niinä Suomen vuosina tuijottaessani ikkunasta parkkipaikkaa, että haluaisin asua jossain, missä on kaunista. Että jos ikkunasta ei avaudu satumainen maisema, niin se on ihan kulman takana. Suomessa on valtavan kaunista, mutta meille sen kauniin luonnon näkeminen sieltä lähiöstä käsin autottomina oli aika harvinaista.

Tietysti Liam muutenkin kaipasi kotimaahansa ja perhettänsä. Hänen vanhempansa ovat omiani aika paljon iäkkäämpiä ja eivät oikein tykänneet matkustaa Suomeen sen lentämisen takia. Omat vanhempani onneksi ovat aika kosmpoliitteja heihin verrattuna :)

Täällä Irlannissa talous on elpymässä jatkuvasti ja Suomessa taas käsitykseni mukaan ei eli meidän elämässä oli aika paljon epävarmuutta. Muutamat muutkin Suomen poliittiset ratkaisut kyllä olisivat vaikuttaneet meidän elämään. Nämä nimenomaiset kotihoitohommelit siis. 

Unelmaa siis lähdimme etsimään ja vaikka tämä onkin ollut erinäisistä syistä ihan hiton hankalaa ja rämpimistä ja pään seinään hakkaamista, olemme silti onnellisia päätöksestämme. Tuo haave paremmasta elämästä meidän perheen viisikolle on ihan totta, mutta tietenkin näin iso muutto sisältää vastoinkäymisiä ja mutkia matkassa. Teething pain, kuten tääläpäin on tapana sanoa :)

Yksi iso asia on tämä positiivisuus. Sanoinkin Liamille taannoin, että Suomalaisena on aika ihanaa, että on tuo oma Irlantilainen, kuka täyttää sen minun puolityhjän kupin. Kaikkia arkipäivän pienet kohteliaat tavat, toisten auttaminen pyynteettömästi ja hymyileminen täällä Irlannissa jaksavat vieläkin yllättää. Välillä itseänikin hävettää ettei se minulta vielä tule samalla tavalla luonnostaan.

Sanomattakin selvä, että vaikka niin paljon hyvää niin tietysti tällainen muutto sisältää myös paljon kipeitä asioita. Meidän suhteessamme jomman kumman perhettä on aina ikävä. Nyt on minun vuoroni. Luojan kiitos on Applen facetime-näköpuhelut, mikä tuo vanhempani ja siskoni päivitäin osaksi meidän arkea. Toinen siskoistanikin asui vuosikausia ulkomailla, että sillätavalla meidän perhe on tottunut tällaiseen kanssakäymiseen, mutta tietenkin välillä on niin julmetun ikävä vain sitä fyysistä läsnäoloa (onneksi äiti tulee ihan pian kylään <3). Kaikista eniten kaipaan siskojeni lapsia. Toiset on jo teinejä ja eivät usein satu siihen puhelun hollille ja toiset on niin pieniä, että muuttuvat koko ajan. Tai hymyilevät kännykän näytöltä niin tavattoman suloisesti, että sydän särkyy ettei täti saa halata ja rutistaa just siinä hetkessä. Ja sitten se yksi kuka vielä on masussa ja kenen ensitapaamista joudun todenäköisesti odottelemaan monta kuukautta...

Arkeahan me täälläkin eletään, mutta en osaa selitää miksi koen olevani täällä jotenkin vapaampi. Enemmän minä. Ehkä siksi, että kaikki on uusia tuttavuuksia, ei kenelläkään ole myöskään mitään ennakkoasenteita. 

Eh ja siis onhan täällä Irlannissa vaikka miten paljon kaikkea ihan pöljää ja ärsyttävää ja käsittämättömän omituista johon voin sitten joku toinen kerta pureutua :D Näinhän on tietysti kaikkialla. Suomi on ihan huippu paikka ja on tietysti mulle aivan superrakas, mutta toistaen itseäni, meidän perheelle tämä on ollut paras ratkaisu :)

Ajatuksia saapi heittää, lisäkysymyksiä, mitä vaan. Toivottavasti vastaus on tarpeeksi kattava :) 
Mä en tiedä miten tuolta anoppilasta käsin pääsen postittelemaan, mutta otan kameran mukaan eli joskos sitten jotain materiaalia saisin ainakin blogiin kasattua :)

26.1.15

#ELSISCLOSET


Mä tykkään ihan hirmuisesti blogeissa katsella asukuvia. Oikeastaan tyylillä ja vaatteilla ei edes ole kovasti väliä - odottamattomistakin yhdistelmistä saattaa löytää itsellensä jotain ideoita. Mun mielestä tyyliblogit, lasten ja aikuisten, ovat parhaimmillaan jopa lehtiä ja mainoksia kivempia, koska asut on oikeita. Siksipä nämä Suomenkin kaikista kovatasoisimmat muotiblogit eivät oikein iske, kun päivän asut eivät oikein ole enää realistisia. 
Anyhow, summanmutikassa sain viime viikonloppuna idean kuvata meidän Elsin asut tältä viikolta tänne blogiin :) Koska äitiliini on ollut vähän huonossa hapessa, yksi päivä jäi välistä. Tiistai kaiketi. Eikä nämä muutenkaan ole mitenkään vimosenpäälle mietittyjä asukokonaisuuksia. Melkeimpä päinvastoin. Mukavaa ja lämmintä, missä pienen taaperon on helppo liikkua ja leikkiä. Mun mielestä Elsillä on 99,9% vain aivan ihania vaatteita. Paljon second handia kirpparilta ja serkkutytön vanhoja tai alennuksista haalittuja ihanuuksia. Mahtuupa mukaan myös ihan markettimekkokin ja sitten jokunen täyteen hintaan ostettu uusi vaate.
Malli oli yllättävän yhteistyökykyinen ja jaksoi hetken aina jopa poseerata. Sain myös ihania ruutuja lapsista suukottelemssa, kun pojat ryntäsivät kuvaan myöskin :) Elsulla on poskessa ihan järkky mustelma yhteenotosta pöydänkulman kanssa ja hiuksetkin on tällähetkellä aika kynityt. Yritin vähän trimmata tyttösen jäätävää takatukkaa, mikä on tämän ikäisille aika ominainen, ja se kun ei ollut mieluisaa puuhaa ja päätä piti vispata ja niskavillat on ehkä pikkiriikkisen turhan lyhkäiset. No tässäpä nämä kuvat nyt kuitenkin:



MAANANATAI:
merinovilla-neule: Bock Copenhagen / liivimekko: Ciraf / sukkikset: Pomp de lux aw14
(Fionnilla neuletakki Pomp de luxin aw13 mallistosta)

Vaaleanharmaa, vaalea denim ja sinappi on mielestäni ihana yhdistelmä, mistä tykkään itsellänikin. Tuo neule on aivan superlöytö jo vuoden takaa bellsandwhistleskids.co.uk-kaupan alennuksista.
Toivottavasti menee vielä ainakin ensi syksynä :)
KESKIVIIKKO:
neuletakki: H&M / tunika: Kappahl / sukkikset ja villasukat: Pomp de lux
kaikki vaatteet facebook-kirppareilta

Tämän erityisen kylmän päivän asu. Neuletakissa on muistaakseni 50% villaa ja nuo liikkikset ylipolvensukat on myös villaiset. Mun on koko talven pitänyt metsästää jostain Elsulle villasukkikset, mutta eihän täällä Irlannissa sellaisia myydä. Tai po.pilta vissiin saisi (?).
Tunika on alunperin ostettu kesä mielessä, mutta käyhän se jo nytkin :)
Ja nuo sukkikset on Pompin muutaman vuoden takaiset Jasmin-tightsit. Näiden laatu on jotain aivan legendaarisen uskomatonta. Ostettu käytettynä, veivattu meillä koneessa kymmeniä kertoja ja ei nypyn nyppyä!

TORSTAI:
mekko: Wheat / body: Tesco / sukkikset: H&M / nahka-saapikkaat: kaverin antamat

Wheatin ihanan mekon ostin Babyshopin alesta, kun Elsi oli vielä masussa. Se alkaa uhaavasti näyttää lyhkäiseltä, vaikka tykkäänkin pikkuisilta enemmän tuollaisista polven yläpuolelle ulottuvista mekkosista. Nahkasaapikkaiden kukkakoriste ei ole aivan mieleeni, mutta muuten ne ovat olleet aivan huippuihanat kengät. Kaverini täältä osti ne Amsterdamista tytöllensä, mutta olivatkin väärää kokoa ja hän sitten antoi ne Elsille.

PERJANTAI:
tekokarvaliivi: Dunnes stores / mekko: serkun vanha H&M / legginssit: Next

Tässä on sitten esimerkki, kun vaatteiksi on valikoitunut just se, mitä ensimmäisenä sattui käteen osumaan. Vähän särkee silmiä tuo leggarien väri yhdistettynä tuohon mekkoon. Elsillä ei trikoomekkoja juuri olekkaan ja tämä serkulta saatu ja vähän jo haalistunut on enemmän sellainen kotivaate. Nextin leggarit on jo turhan piukat kokonsa puolesta, mutta laadusta annan kyllä täyden kympin. 
Tuo liivikin on siinä rajoilla, että onko se mielestäni aika kamala :D Mutta Elsi rrrrakastaa pörröistä liiviään ja valitsi sen itse tähän päälle "Tättät tääää täää!" 
LAUANTAI: 
paita: Wheat / mekko: Gap / sukkikset H&M / pipo: anopilta...

Päivän stailaus yhteistyössä daddy ja Elsi. Oltiin sitten koko perhe Galwayssa harmaa-valkoinen-tummansininen-yhdistelmissä :D Ihan vahingossa kylläkin. Gapilta löytyy mielestäni aika ihania mekkosia ja tämän ostin viike kesänä alesta. Se oli jo kirppiskasassa, kun luulin sen olevan ihan liian pieni, mutta hyvinhän tuo vielä menee. Tummansinisiä yläosia on ihan hurjan vaikea löytää pikkutytöille! Onneksi tämä mekko siis vielä meneekin.
Ja pipo...Meidän Maikki niin tykkää pukea tällä hetkellä kaikkia päähineitä ja muita hepeniä päähänsä. Veljien kalsarit käyvät myös tai vaikka tiskirätti.
 SUNNUNTAI:
toppi: Wheat / pöksyt: Tesco

Sunnuntaina vain oleskeltiin ja kaivoin heti Galwayn söpöliini-ostokset olopöksyt Elsille jalkaan, vaikka yleensä olen tosi tarkka, että kaikki käyttöönottopestään. 
Siis enhän mä kertakaikkisesti voinut jättää näitä lintupöksyjä kauppaan, kun hintaakin oli vain viitisen euroa :) Ne on kyllä vielä aika grandet eli menee varmaan ainakin seuraavan vuoden. Punaposki oli juuri herännyt päiväunilta ja hammastakin pukkaa.

***

Mikäs on teidän lemppariasu? Mun on jotenkin hurjan vaikea päättää keskiviikon, lauantain ja näiden sunnuntain söpöstelyiden välillä. Laitetaankos useamminkin näitä asukuvia vai ei? Yritän aina silloin tällöin muistaa tägätä Elsun asuja instagrammin tuon #elsiscloset :in alle :)



25.1.15

GALWAY SERIES.

Hauskaa sunnuntaita hei! Sori, että vähän harvakseltaan vieläkin minusta kuuluu. Eilen meillä oli aika pitkä päivä pois kotoa, kun ajelimme tuonne Galway cityyn päiväksi. Meiltä ajelee sinne pikkusen reilun tunnin ja koska tämä meidän kyläpahanen on meille ex-kaupunkilaisille välillä vähän liian pieni, tulee tuolla käytyä about 1-2 kertaa kuukaudessa.

Yleensä me lasten kanssa käydään nelistään ja vain isommassa supermarketissa, Ruohonjuuri-tyylisessä hihhulikaupassa ja sitten hyödynnetään saman ostoskeskuskompleksin leikkimahdollisuudet. Eli lapset saavat 'leikkiä' niissä sellaisissa kolikolla käyvissä autoissa/busseissa/karuselleissa, mitä sielä on tosi paljon. kolikkoja ei edes tarvitse käyttää, kun mielikuvitus laukkaa :) Joskus käymme myös paikallisissa sisäleikkipuistoissa, mutta kolmen lapsen kanssa ne on kyllä aika hintavia reissuja.

Tällä kertaa saatiin daddy mukaan (jee!) ja suunnattiin ostosten jälkeen mielummin ulkosalle. Galway sijaitsee tuollaisessa lahdelmassa ja tämä Salthill-nimisen alueen edustalla avautuva rantabulevardi on todella suosittu ulkoilualuen niin paikallisten, kuin turistienkin keskuudessa.
Ulkona oli ihan vitsin kylmä! Kostean kylmä, mutta niin kaunista. Tällainen harmaa utuinen valo sopii Suomalaisen melankoliseen mieleen :)

When asking a 4-year-old to smile nicely. 



 Galwayssa on yksi iiiiso puute nimittäin sielä on ihan super vähän kivoja kahviloita. Tuola rannan tuntumassa on sentään yksi ihan ok ja tietysti tupaten täynnä. Sieläkin kahvi pahaa, mutta onneksi perhemuffinssit oli herkullisia :) Fast forward muutama vuotta ja Galwayssa voitaisiin meidän mielestä avata Sara&Liam's cafe ;) Oi miten ihanata se olisikin...

Jeps, mutta käytiin vielä vähän leikkimässä leikkipuistossa ennen kun huruteltiin kotiin.

Mäkin kuvittelin olevani liikenteessä ihan ihmismäisen näköisenä.
Rakas siippani on monta ihanaa asiaa, mutta kuvia hän ei kyllä valitettavasti osaa ottaa. Ehkä tämän kerran jälkeen uskon sen vihdoin.

Vai mitä mieltä olette tästä "parhaasta" otoksesta? Saiskos tähän sellaisen itkunauru-hymiön :D
Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin. toivottavasti teilläkin on ollut huippu viikonloppu :) 
Kuullaan pian!

22.1.15

SARA.

Huuh, melkein selvitty flunssatauti&vatsatauti combosta tässä taloudessa ja jaksan istahtaa pystyssä tietokoneella :) Jee! Ja asuntohommelitkin on ratkeamaisillaan! Nyt näyttäisi kovasti siltä, että jäädään asumaan just tähän näin <3

Mutta siis: Mä ajattelin, että nyt uuden vuoden kunniaksi voisin taas tehdä tällaisen pikaesittelyn itsestäni, jospa tänne on vanhojen kaverien lisäksi eksynyt uusiakin lukijoita :)

Eli moi olen Sara. 30-vuotias Helsinkiläinen, kuka muutti toukokuussa Irlantiin. Mieheni on irlantilainen ja tapasimme 8,5 vuotta sitten Portugalissa. Muutimme ensin yhdessä Dubliniin ja sitten taas Portugaliin, menimme naimisiin, muutimme Englantiin Brightoniin ja sitten Suomeen. Suomessa syntyi meidän lapset: pojat 02/10, 03/12 ja tyttö 10/13.

voi apua. Tällain isompana tämä onkin aika jäätävä kollaasi. no tiedättepähän miltä näytän...
Olen kotiäiti ja mieheni on keittiömestarina hotellissa ja tekee paljon töitä. Nyt asumme ihan Atlantin rannalla Länsi-Irlannissa. Kun katsoo karttaa, ihan jo jännittää kun vieressä on tuo valtaisa meri.

Olen kasvissyöjä. Tai no en oikeastaan enää. Yritän juuri opetella syömään kalaa monen vuoden tauon jälkeen. Olen super kiinnostunut puhtaasta terveellisestä ruoasta, resepteistä ja rentoudun kokkaillessa. Olen myös parantumismatkalla oleva sokeriaddikti.

Tykkään myös siivoamisesta ja järkkäilystä, mutta silti meillä on aina sotkuista. Koska kolme lasta :p

Olen myös aikamoinen fiilistelijä. Ja visualisti. Siksi tuo edellinen kohta stressaa minua aika paljon :D

Olen erityisesti aikamoinen vaatefiilistelijä. Tykkään siis tyyleistä ja erityisesti sellaisesta pikkusen vintage-tyylistä. Monen muun tapaan kertsikulus-shoppailuhulluus kaksikymppisiltä on jäänyt jo aikoja sitten taakse ja syynään hyvin tarkaat materiaalit. Eritysmaininta villarakkaudesta :) Tykkään kyllä shoppailusta... Ja Elsillä on aika monta mekkoa.

Onneksi toisaalta mulla on aika tarkka maku, mikä myös pysyy. Olen tunnettu siitä, että saatan ostaa saman hyväksi havaitun vaatteen useammassa eri värissä ja lapsillekkin saatan ostaa saman vaatteen useammassa koossa. Sisutusmakuni on melko vankuumaton ja hyvä niin. En lähde yleensä minkään trendin matkaan ja sitten kyllästy puolen vuoden päästä.

Tykkään neuloa, sisustaa ja vaikka mitä, mutta juuri nyt tuntuu ettei aika oikein riitä kaikkeen. Siitä tulee usein aika desperate housewife-olo, mutta toisaalta yritän ajatella, että johonkin päin sitä aina pyllistää. Että jos kaikki olisi ikääskuin täydellistä, niin jostain sitten uupuu :D

Olen aika hippi kasvattajana, joskin tulistun aika helposti, iiik! Paras asia, mitä lapsilleni annan on miljoona halausta ja suukkoa per päivä :) Viimeisen 8 kuukauden aikana täällä Irlannista meistä on lasten kanssa hitsautunut hyvä tiimi. Välillä vähän ahdistaa, kun tukiverkkoja ei ole mailla eikä halmeilla. En silti ole päivääkään katunut meidän muuttoa.

Tykkään kovasti kaikesta naisellisesta hömpästä, mutta oikeasti olen aika suurpiirteinen tyyppi ja kovasta yrityksestä huolimatta en kykene mihinkään jatkuvaan kynsien lakkailuun ja hiusten föönaamiseen. Koulutukseltani olen maskeeraaja, mutta sitäpä ei nyt ole tullut oikeasti työnä juuri tehtyä. Siirryin reilu viisi vuotta sitten esikoista odottaessa, kemikaaliahdistuksissani, kaikkeen mahdollisimman luomuun ja siksipä luonnonkosmetiikka on sydäntäni lähellä. Ja tietämyskin sitä myötä niistä hommeleista aika hyvä :) Minuun siis ehdottomasti vetoaa mahdollisimman luonnollinen look, vaikka itseruskettavaa varmasti käyttäisin, jos saisin aikaiseksi :D

Mulla on just niin omalaatuinen - spesiaali - huumorintaju, että mun vitseille yleensä nauraa lähinnä mun äiti ja keskisisko. Koska niillä on ihan yhtä pöhköt jutut. Liam lähinnä pyörittelee silmiänsä.

Olen myös aika herkkis ja maailmantuskailija, mutta puhun ihan tosi henkilökohtaisista fiiliksistä vain kaikista läheisimmille. Monet sanovat, että kirjoitan kovin avoimesti tässä blogissani, mutta itseasiassa annan itsestäni juuri sen verran kun voisin missä tahansa sanoa ääneen.

Joo ja siis olen kyllä sille päälle sattuessani aika puhelias ja sosiaalinen. Siksi kai tätä blogiakin kirjoittelen, kun välillä on vain niiiin paljon asiaa :DD

Blogia olen kirjoittanut jo helmikuusta 2011! Mutta olen erityisen tunnettu lukuisista tauoista ja dramaattisista "aika ei riitä"-lopetuksistani. Se kyllä vähän nolottaa ja nyt päätinkin, että ensi kerralla, kun life gets in the way, laitan pillit pussiin sitten lopullisesti. Tämä on ehdottomasti hauskin harrastukseni, vaikka viime viikkoina puraissut treenailuinnostuneisuus (tästä enemmän joiku toinen kerta) pistää aika hyvän vastuksen.

Sellaista. Tulikos kenellekkään tästä mitään uutta infoa?

18.1.15

SUNDAY, UNDER THE WEATHER.

Tämä päivä on valitettavasti mennyt aika sohvan nurkasta käsin, sillä jo eilen illalla otteen minusta saanut niiskutus yltyi yön aikana ihan kunnon flunssaksi. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi tuntenut oloni näin jyränalle jääneeksi. No onpahan ollut rutkasti aikaa kelailla näitä blogihommeleita. Aika sääli kyllä oli olla neljän seinän sisällä, sillä ulkona oli mitä kaunein auringonpaiste (joka paljasti likaset ikkunanlasit :p)
Ehdottomasti hankalinta kipeänä olossa äitinä on nuo ei-kipeät lapset. Oikeasti aika hienosti jaksoivat sisäleikkejä ja tv:n tuijottelua.
Jääkaapista löytyi luojan kiitos tähteitä, mutta pakko oli kauppaankin lähteä. Päätin yhdistää siihen Elsin päikkäriajan ja antaa hänen nukahtaa autoon, kun me muut käytiin pikkusen jalottelemassa.
Ja kuvaamassa.

Että tässäpä teille näitä tuttuja maisemia :)
Kaunis ja kuulas päivä tietysti tarkoittaa täälläkin kylmää päivää. Aurinkoinen sää tuntui jo ihan keväiseltä, mutta sitten taas toisaalta tuola vuorilla oli ohut lumipeite. Mutta kyllä mä silti vain nautin tästä valosta. Ehdotomasti kevään tuntua ilmassa :)
Kaupassa käynti meni vähän pää kainalossa ja lapset ruokkikin tänään Ella's kitchen. Onneksi daddy sentään kerkesi töistä reilun tunnin tauolle lämmittämään sitä mikrossa :D No onneksi meillä yleensä ei syödä puolivalmiita ja kerrankos sitä näinkin päin :)

Kello on nyt täällä kahdeksan illalla ja justiinsa sainkin lapset nukkumaan. Nyt vielä hetki omaa aikaa teekupposen kanssa ja sitten toivottavasti aikaisin nukkumaan. Mä niiiiin toivon, että tämä nuha ja köhä ovat tiessään huomenissa, että päästään viimeistään tiistaina käsiksi normirutiineihin.

Oikein energistä alkuviikkoa kaikille! 

NO HEI!

Nyt sitten vain toivotaan, etä Blogger suostuu yhteistyöhön ja saan julkaistua tämän postin. Löytyihän ne kadonneetkin postaukset onneksi luonnoksista, mutta koska tällä hetkellä meidän yhteistyö tämän hitsin blogipohjan kanssa ei oikein toimi, en saa uudelleen julkaistua niitä laisinkaan.
Mä en nyt ole ihan varma, mikä tässä mättää. Mahdollisesti syynä on tuo meidän huono nettiyhteys, mikä olisi kyllä blogin kirjoittajalle aika tärkeä työväline. Jos ja kun kirjoittelen teille tätä postia, tämä pohja ei suostu ottamaan välitallennetta ja jos sitä ei ole, ei postia pysty julkaisemaan. Mä saatan vaikka puolikin tuntia räpsyttää tuota julkaise-nappulaa, kunnes sitten tuurilla yhdellä kertaa postaus menee läpi. Viime kerralla menin editoimaan jotain typoa edellisestä postauksesta ja sitten koko postaus hävisi ja, kun yritin sitä uudelleenjulkaista, kaikki postit hävisivät. Onneksi sentään siis luonnoksiin.

Noniin, nyt kuitenkin on ollut ihan hirmuinen kiirus tässä live-elämässä ja en ole ehtinyt paneutua tähän blogiasiaan laisinkaan. En ole teitä tai tätä housefivea unohtanut, en laisinkaan. Ehdin jo summanmutikassa perustamaan uuden pohjan tuonne Wordpressin puolelle, mutta en ole ihan varma riittääkö mun aivosolut nyt uuden systeemin opetteluun :D

Jep, kuitenkin siis meille kuuluu ihan hyvää. Päästiin tosiaan silloin joulukuussa muuttamaan tänne väliaikaiseen kotiin, mikä on ollut aivan ihana paikka asua. Irlantilaiseksi kodiksi täällä on ihanan vaaleaa, valkoiset seinät ja valkoinen keittiö. Silmä lepää, vaikka kalusteet eivät ole ihan mieleen ja ylhäällä on kokolattiamatto. Mutta tosi hyvä meidän on täällä ollut olla. Valitettavasti tämä on vain väliaikainen asumus ja kyllä tuo matkalaukusta käsin eläminen alkaa jo vähän väsyttää.

Muutto on siis seuraavan parin kuukauden aikana edessä. Taas. Ja tästä taas jotenkin astetta hullumpaa tekee sen ettei me vielä tosiaan tiedetä, että pysytäänkö täällä Atlantin rannalla Connemarassa vai muutetaanko tuonne keskelle Irlantia Liamin kotikaupunkiin?

Ollaan listattu plussia ja miinuksia ja vaihdettua mieltä miltei päivittäin. Täällä on niin tajuttoman kaunista ja tietyllainen erilainen läheisyys luontoon, mutta toisaalta emme näe täällä asuvamme lopunelämäämme. Haluaisimme nyt jo juurtua, itsemme ja lasten takia, sinne missä asumme hamaan tulevaisuuteen. Tämä paikka on todella erityksissä ja pieni ja täällä ei ole meille ja lapsille lopulta hirmuisesti mitään mahdollisuuksia. Liamin kotikaupungin lähellä on myös kaunista, mutta eri tavalla ja mahdollisuus hiukan 'helpompaan' elämään. Palvelut lähempänä, autoilua vähemmän, pienempi välimatka joka suuntaan ja erityisesti lentokentälle (mikä siis tuo oman vanhempani astetta lähemmäs) ja tietyisti miehen perhe lähellä, niin hyvässä kuin pahassa ;)

Tänne on muodostunut hyviä ystäviä, mutta toisaalta heitä pääsee aina parissa tunnissa moikkaamaan puolin ja toisin. Mieluiten riuhtaistaiin F koulusta nyt, kuin parin vuoden päästä, kun J:kin on jo koululainen.

Jännää siis on taas tiedossa. Mä en nyt tosiaan tiedä miten tämän bloginkin kanssa tekisin. En jotenkin itse jaksaisi enään tällaisia tilitypäivityksiä laisinkaan. Halusaisin melkein aloittaa ihan puhtaalta pöydältä, sillä olenhan itsekkin muuttunut aika paljon tässä viimeisen vuoden aikana.
Mitäs mieltä te sielä olette? Olisi kiva postitella sellaisia arkisempia ja 'tyhjänpäiväisempiä' juttuja, reseptejä ja sen sellaista eikä aina tällaista raportteja kaikista vastoinkäymisistä. Ja kaikki blogia kirjoittelevat tietävät, kuinka vaikea on päästä taas juttuun käsiksi jos tulee vähääkään taukoa.

Ikinä en ole elämässäni ollut näin päättämätön kaiken suhteen, että ihan itseäkin ärsyttää. kertokaa nyt mulle mitä mä teen :D

1.1.15

2014.

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
Hitsit, tähän ekaan ei heti tule mitään mieleen! Eikun tuleepas; kävin ensimmäistä kertaa täälläpäin Irlantia, missä nyt asutaan. En ollut ikinä käynyt tuota Galwayta pidemmällä täällä Länsi-Irlannissa, kun tänne hurautettiin lasten ja mun isän kanssa autolla 25.5.2014. Aika hurjaa.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutena vuotena tekemäsi lupaukset?
En :D

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
Tuli paljonkin. Uutta toisen perään, mikä on ollut aika uuvuttavaa ja samalla saanut minut ikävöimään vanhoja tuttuja ihmisiä sielä Suomessa.

4. Menetitkö ketään läheistäsi?
En onneksi.

5. Missä maissa vierailit?
Suomen ja Irlannin lisäksi en käynyt missään.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?
Parempaa tuuria, positiivisuutta, jaksamista ja hyvää mieltä.

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?
Syntymäpäiväni kesäkuun lopulla.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Kodin pyörittäminen täällä Irlannissa miltei omin päin ilman varsinaista tukiverkkoa. oikeastaan nyt vasta tajuan, minkämoista pyöritystä ja välillä hullunhommaa tämä on ollut. Vasta nyt osaan suhteuttaa asioita ja olla ylpeä itsestäni ja kun kuitenkaan mistään ei radikaalisti ole tullut tehtyä kompromisseja.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Tuo koko hometalo-episodi. Olin niin kovin pettynyt, mutta toisaalta sen tapahtuminen mahdollisti monia muita uusia käänteitä meidän elämään ja kirkasti myös seuraavan askeleen kristallin kirkkaaksi. 

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
Tämän syksypuolen olen ollut aika masentunut suoraansanoen ja väsynyt. Olen todella saanut taistella päivittäin hyvän mielen löytymiseksi. Väsymys on syönyt niin paljon elämäniloa pois ja välillä olo on ollut niin lohduton, etten ole oikein tiennyt miten siitä suosta nousta. 
Nyt alkaa olla jo huomattavasti parempi fiilis ja saman vireen toivon nyt jatkuvan :)

11. Mikä oli paras ostoksesi?
Joulupukki (itse valitsin) toi minulle aivan iiiihanat mustat nilkkurit, mitkä näyttää nyt kovasti vuoden parhaalta ostokselta. Myös kolmekymppisiksini ostamani Longchampin 3D-kassi on aivan huippuihana. Ja ICHI:n iso muhkea harmaa villahuivi on myös ollut sekä kaunis, että lämpöinen ja tyylikäs.
Kaikista on toivottavasti iloa pitkäksi aikaa asti.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
Ex-vuokraemäntä ja Fionnin koulun rehtori. Siinäpä ne.

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Vaatteisiin. ja Liamin rahat ruokaan.

Edit. tää kuulostaa ihan järkyltä! Mä siis saan vain ihan minikokoista lapsilisää täältä ja niillä kustannetaan koko perheen vaatteet ja kengät. En siis vain päivät pitkät shoppaile :D 

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?
Meidän seuraavasta muutosta. Tavaratkin on miltei kaikki valmiiksi pakattuna eli tulee olemaan suhteellisen helppo muutto :) 

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
Muutama renkutus muistuu kyllä ikuisesti mieleen. Lasten lempparit Aviciin "Hey Brother" ja Pharrell Williamsin "Happy" ja niiden suomilla tanssihetkillä pelastettiin monet kiperät ja kiukkuisen tilanteet. Taylor Swiftin "Shake it off" oli just hyvä päänsisäinen tunnari tuossa syksymmällä ja John Legendin "All of me" oli ihan meidän laulu Liamin kanssa :) Alkuvuodesta latasin Emeli Sanden levyn ja se on koko vuoden soinut viikottain (suosittelen!!) ja viimeisin levylataus on Ed Sheeranin "X".

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:
I. onnellisempi vai onnettomampi: Kuulostaapa kamalalle, mutta ehkä vähän onnettomampi. Mutta ihan pikkuriikkisen vain. Matka pohjalta ylöspäin on jo alkanut ja just nyt tunnen suurta onnea ja kiitollisuutta kaikesta, mitä mulla on. Ja ne epäkohdatkin elämässä on jo oikaisulistalla :)
ii. laihempi vai lihavampi: painan varmaan pikkusen vähemmän, mutta lähtihän multa vastikää 4kiloa rintamusta :D ei kyllä mä nyt olen pikkasen pienempi, kuin viimevuonna näitä aikoja.
iii. Rikkaampi vai köyhempi: köyhempi. Mutta vain rahassa mitattuna ;)
17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Olisi ollut ihana viettää enemmän laatuaikaa tuon miekkosen kanssa. Tähän en kyllä voinut itse vaikuttaa mitenkään. 
18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
No olisin voinut stressata aivan tosi paljon vähemmän. Mitäs se mihinkään auttaa? Ja olen stressannut ihan hitsisti.
19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?
Joulua vietimme anoppilassa ja juhannuksena limme lasten kanssa keskenämme kotona ja emme tehneet mitään tavallisesta poikkeavaa.
20. Rakastuitko kauden aikana? 
Tavallaan. Olen ollut tasaisen rakastunut kaikkiin poikiini, mutta Elsiin on tullut rakastuttua aina vain syvemmin ja syvemmin, mitä enemmän hänen oma persoonallisuutensa tulee esiin. Välillä tuntuu, että ei voi edes tajuta miten huumassa sitä voi olla tuosta pienestä lapsukaisesta ❤️

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
Britti-Xfactor, ainoa tv-ohjelma, mitä olen aikoihin seurannut. Ja tänävuonna sain jopa loppujakson katsoa livenä tv:stä temppuilevan nettitv:n sijaan.
22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?
Tulen sytyttämistä takkaan ilman sytytyspaloja :D
23. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Ermmm, en ole lukenut yhtään kirjaa koko vuotena... Eikun olenpas! Lastenkirjoja :D Maisa menee elokuviin oli tällekkin lukihäiriöiselle aika helppolukuinen ääneen :d
24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Tuo yllämainittu Emeli Sande. En kyllästy hänen levyynsä varmasti ikinä.
25. Mitä halusit ja sait?
Halusin muuttaa Irlantiin toukokuun loppulla niin, että ehtisin tapaamaan siskoni pienen pojan. Ehdin  ja muutimme :)
26. Mitä halusit, mutta et saanut?
Ihan mielettömän lihaskunnon ;D
27. Mikä oli vuoden paras elokuva?
Frozen. ((Juu en katsonut myöskään yhtäkään aikuisten elikuvaa..))
28. Mitä teit syntymäpäivänäsi, ja paljonko täytit? 
Täytin 30! Vietin päivän Liamin ja lsten ja äitini kanssa ja oli ihanan leppoisaa ja aurinkoista :)
29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?
Ehkäpä oma aika. Ja paremmat yöunet. Molemmat ovat selkeästi kurssissa koko perheen hyvän fiiliksen kanssa.
30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?
Kohti omaa tyyliäni! Imetyksen lopetus varsinkin helpotti paljon. En käyttänyt imetyspaitoja laisinkaan, mutta nyt vähän vähemmän etupainotteisena paidat istuvan niiin paljon paremmin. Irlannissa naiset laittautuvat järjestn muutenkin enemmän kuin Suomessa ja se on virkistävää ja siksi olen itsekkin rohjennut pukeutumaan juuri niinkuin haluan ilman ympäristön paineita :)
31. Mikä piti sinut järjissäsi?
Sama tyyppi, kuin edellisenäkin vuotena eli Liam :)
32. Ketä julkkista himoitsit eniten?
En ole tänäkään vuonna himoinnut julkkiksia.
33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?
Pakistanin koulusurma liikutti ja sai minut voimaan pahoin. Ihan hirvittävä, hirvittävä teko. Uutisia en juuri edes enää oman mielenterveyteni takia lue. 
34. Ketä kaipasit?
Perhettäni ja parasta ystävääni Suomessa.
35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
Suomalainen M-kaverini täällä Irlannissa. Ihan huippu tyyppi. Tavallaan tosi erilainen, kun minä, mutta siksi justiinsa virkistävää seuraa. Sellainen ihminen kenen kanssa vain klikkaa. Miten sattuikin, että kaikista Irlannin paikoista, päädyimme asumaan vartin päähän toisistamme. Meidän samanikäiset pojat (kaikki neljä) on myös hyviä kavereita :)
36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?
Meidän läheisyyteen on syntymässä alkuvuodesta yksi yllättävä ihana pieni ihminen, kenen odotuksesta kertovat uutiset olivat yllättävät, mutta niin mahtavat ❤️
37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.
1. Muutto sellaiseen kotiin, missä asumme kunnes jossain vaiheessa tulevaisuudessa rakennamme ikioman talomme, mikä on siis pitkän tähtäimen tavoite.
2. Tämän vuoden tavoite on myös yhä edelleen saada se kipinä ja aika treenailemiseen ja syödä energisöivää hyvänmielen ruokaa.
3.Opetella laittamaan kalaruokia. Olen monen vuoden vegeilyn jälkeen opetellut pikkuhiljaa syömään kalaakin ihan terveydellisistä syistä.
4. Olla läsnäoleva ja ystävällinen äiti. Samaa siis kuin aina ennenkin, mutta jospa vieläkin osaisin pitää hermoni kurissa paremmin? Jaksaisin aina pysähtyä ja kuunnella syitä lasten kiukun takana.
5. Otan myös tavoitteeksi pitää parempaa yhteyttä rakkaisiin ihmisiin.