SARA.

Huuh, melkein selvitty flunssatauti&vatsatauti combosta tässä taloudessa ja jaksan istahtaa pystyssä tietokoneella :) Jee! Ja asuntohommelitkin on ratkeamaisillaan! Nyt näyttäisi kovasti siltä, että jäädään asumaan just tähän näin <3

Mutta siis: Mä ajattelin, että nyt uuden vuoden kunniaksi voisin taas tehdä tällaisen pikaesittelyn itsestäni, jospa tänne on vanhojen kaverien lisäksi eksynyt uusiakin lukijoita :)

Eli moi olen Sara. 30-vuotias Helsinkiläinen, kuka muutti toukokuussa Irlantiin. Mieheni on irlantilainen ja tapasimme 8,5 vuotta sitten Portugalissa. Muutimme ensin yhdessä Dubliniin ja sitten taas Portugaliin, menimme naimisiin, muutimme Englantiin Brightoniin ja sitten Suomeen. Suomessa syntyi meidän lapset: pojat 02/10, 03/12 ja tyttö 10/13.

voi apua. Tällain isompana tämä onkin aika jäätävä kollaasi. no tiedättepähän miltä näytän...

Olen kotiäiti ja mieheni on keittiömestarina hotellissa ja tekee paljon töitä. Nyt asumme ihan Atlantin rannalla Länsi-Irlannissa. Kun katsoo karttaa, ihan jo jännittää kun vieressä on tuo valtaisa meri.

Olen kasvissyöjä. Tai no en oikeastaan enää. Yritän juuri opetella syömään kalaa monen vuoden tauon jälkeen. Olen super kiinnostunut puhtaasta terveellisestä ruoasta, resepteistä ja rentoudun kokkaillessa. Olen myös parantumismatkalla oleva sokeriaddikti.

Tykkään myös siivoamisesta ja järkkäilystä, mutta silti meillä on aina sotkuista. Koska kolme lasta :p

Olen myös aikamoinen fiilistelijä. Ja visualisti. Siksi tuo edellinen kohta stressaa minua aika paljon :D

Olen erityisesti aikamoinen vaatefiilistelijä. Tykkään siis tyyleistä ja erityisesti sellaisesta pikkusen vintage-tyylistä. Monen muun tapaan kertsikulus-shoppailuhulluus kaksikymppisiltä on jäänyt jo aikoja sitten taakse ja syynään hyvin tarkaat materiaalit. Eritysmaininta villarakkaudesta :) Tykkään kyllä shoppailusta... Ja Elsillä on aika monta mekkoa.

Onneksi toisaalta mulla on aika tarkka maku, mikä myös pysyy. Olen tunnettu siitä, että saatan ostaa saman hyväksi havaitun vaatteen useammassa eri värissä ja lapsillekkin saatan ostaa saman vaatteen useammassa koossa. Sisutusmakuni on melko vankuumaton ja hyvä niin. En lähde yleensä minkään trendin matkaan ja sitten kyllästy puolen vuoden päästä.

Tykkään neuloa, sisustaa ja vaikka mitä, mutta juuri nyt tuntuu ettei aika oikein riitä kaikkeen. Siitä tulee usein aika desperate housewife-olo, mutta toisaalta yritän ajatella, että johonkin päin sitä aina pyllistää. Että jos kaikki olisi ikääskuin täydellistä, niin jostain sitten uupuu :D

Olen aika hippi kasvattajana, joskin tulistun aika helposti, iiik! Paras asia, mitä lapsilleni annan on miljoona halausta ja suukkoa per päivä :) Viimeisen 8 kuukauden aikana täällä Irlannista meistä on lasten kanssa hitsautunut hyvä tiimi. Välillä vähän ahdistaa, kun tukiverkkoja ei ole mailla eikä halmeilla. En silti ole päivääkään katunut meidän muuttoa.

Tykkään kovasti kaikesta naisellisesta hömpästä, mutta oikeasti olen aika suurpiirteinen tyyppi ja kovasta yrityksestä huolimatta en kykene mihinkään jatkuvaan kynsien lakkailuun ja hiusten föönaamiseen. Koulutukseltani olen maskeeraaja, mutta sitäpä ei nyt ole tullut oikeasti työnä juuri tehtyä. Siirryin reilu viisi vuotta sitten esikoista odottaessa, kemikaaliahdistuksissani, kaikkeen mahdollisimman luomuun ja siksipä luonnonkosmetiikka on sydäntäni lähellä. Ja tietämyskin sitä myötä niistä hommeleista aika hyvä :) Minuun siis ehdottomasti vetoaa mahdollisimman luonnollinen look, vaikka itseruskettavaa varmasti käyttäisin, jos saisin aikaiseksi :D

Mulla on just niin omalaatuinen - spesiaali - huumorintaju, että mun vitseille yleensä nauraa lähinnä mun äiti ja keskisisko. Koska niillä on ihan yhtä pöhköt jutut. Liam lähinnä pyörittelee silmiänsä.

Olen myös aika herkkis ja maailmantuskailija, mutta puhun ihan tosi henkilökohtaisista fiiliksistä vain kaikista läheisimmille. Monet sanovat, että kirjoitan kovin avoimesti tässä blogissani, mutta itseasiassa annan itsestäni juuri sen verran kun voisin missä tahansa sanoa ääneen.

Joo ja siis olen kyllä sille päälle sattuessani aika puhelias ja sosiaalinen. Siksi kai tätä blogiakin kirjoittelen, kun välillä on vain niiiin paljon asiaa :DD

Blogia olen kirjoittanut jo helmikuusta 2011! Mutta olen erityisen tunnettu lukuisista tauoista ja dramaattisista "aika ei riitä"-lopetuksistani. Se kyllä vähän nolottaa ja nyt päätinkin, että ensi kerralla, kun life gets in the way, laitan pillit pussiin sitten lopullisesti. Tämä on ehdottomasti hauskin harrastukseni, vaikka viime viikkoina puraissut treenailuinnostuneisuus (tästä enemmän joiku toinen kerta) pistää aika hyvän vastuksen.

Sellaista. Tulikos kenellekkään tästä mitään uutta infoa?