Mä en nyt ole ihan varma, mikä tässä mättää. Mahdollisesti syynä on tuo meidän huono nettiyhteys, mikä olisi kyllä blogin kirjoittajalle aika tärkeä työväline. Jos ja kun kirjoittelen teille tätä postia, tämä pohja ei suostu ottamaan välitallennetta ja jos sitä ei ole, ei postia pysty julkaisemaan. Mä saatan vaikka puolikin tuntia räpsyttää tuota julkaise-nappulaa, kunnes sitten tuurilla yhdellä kertaa postaus menee läpi. Viime kerralla menin editoimaan jotain typoa edellisestä postauksesta ja sitten koko postaus hävisi ja, kun yritin sitä uudelleenjulkaista, kaikki postit hävisivät. Onneksi sentään siis luonnoksiin.
Noniin, nyt kuitenkin on ollut ihan hirmuinen kiirus tässä live-elämässä ja en ole ehtinyt paneutua tähän blogiasiaan laisinkaan. En ole teitä tai tätä housefivea unohtanut, en laisinkaan. Ehdin jo summanmutikassa perustamaan uuden pohjan tuonne Wordpressin puolelle, mutta en ole ihan varma riittääkö mun aivosolut nyt uuden systeemin opetteluun :D
Jep, kuitenkin siis meille kuuluu ihan hyvää. Päästiin tosiaan silloin joulukuussa muuttamaan tänne väliaikaiseen kotiin, mikä on ollut aivan ihana paikka asua. Irlantilaiseksi kodiksi täällä on ihanan vaaleaa, valkoiset seinät ja valkoinen keittiö. Silmä lepää, vaikka kalusteet eivät ole ihan mieleen ja ylhäällä on kokolattiamatto. Mutta tosi hyvä meidän on täällä ollut olla. Valitettavasti tämä on vain väliaikainen asumus ja kyllä tuo matkalaukusta käsin eläminen alkaa jo vähän väsyttää.
Muutto on siis seuraavan parin kuukauden aikana edessä. Taas. Ja tästä taas jotenkin astetta hullumpaa tekee sen ettei me vielä tosiaan tiedetä, että pysytäänkö täällä Atlantin rannalla Connemarassa vai muutetaanko tuonne keskelle Irlantia Liamin kotikaupunkiin?
Ollaan listattu plussia ja miinuksia ja vaihdettua mieltä miltei päivittäin. Täällä on niin tajuttoman kaunista ja tietyllainen erilainen läheisyys luontoon, mutta toisaalta emme näe täällä asuvamme lopunelämäämme. Haluaisimme nyt jo juurtua, itsemme ja lasten takia, sinne missä asumme hamaan tulevaisuuteen. Tämä paikka on todella erityksissä ja pieni ja täällä ei ole meille ja lapsille lopulta hirmuisesti mitään mahdollisuuksia. Liamin kotikaupungin lähellä on myös kaunista, mutta eri tavalla ja mahdollisuus hiukan 'helpompaan' elämään. Palvelut lähempänä, autoilua vähemmän, pienempi välimatka joka suuntaan ja erityisesti lentokentälle (mikä siis tuo oman vanhempani astetta lähemmäs) ja tietyisti miehen perhe lähellä, niin hyvässä kuin pahassa ;)
Tänne on muodostunut hyviä ystäviä, mutta toisaalta heitä pääsee aina parissa tunnissa moikkaamaan puolin ja toisin. Mieluiten riuhtaistaiin F koulusta nyt, kuin parin vuoden päästä, kun J:kin on jo koululainen.
Jännää siis on taas tiedossa. Mä en nyt tosiaan tiedä miten tämän bloginkin kanssa tekisin. En jotenkin itse jaksaisi enään tällaisia tilitypäivityksiä laisinkaan. Halusaisin melkein aloittaa ihan puhtaalta pöydältä, sillä olenhan itsekkin muuttunut aika paljon tässä viimeisen vuoden aikana.
Mitäs mieltä te sielä olette? Olisi kiva postitella sellaisia arkisempia ja 'tyhjänpäiväisempiä' juttuja, reseptejä ja sen sellaista eikä aina tällaista raportteja kaikista vastoinkäymisistä. Ja kaikki blogia kirjoittelevat tietävät, kuinka vaikea on päästä taas juttuun käsiksi jos tulee vähääkään taukoa.
Ikinä en ole elämässäni ollut näin päättämätön kaiken suhteen, että ihan itseäkin ärsyttää. kertokaa nyt mulle mitä mä teen :D
Sun aikaa sitten postaaman meikkivideon ansiosta lähdin viikonloppuna hakemaan niitä Couleur Caramel- tuotteita. Sitten tulikin aikaraja vastaan ja enkä ikinä ehtinyt Nudgeen..Bodyshopista tarttui kuitenkin pientä hempeää hemmottelua. Mutta siis jos toiveita saa esittää, niin tyttöhömpötykset ovat aina mukavaa vastapainoa tälle arjelle. Etenkin kun suosit luonnonkosmetiikkaa ja luonnonmateriaaleja:) Niistä on kivaa saada vinkkejä! Kuulumisia luen myös mielelläni eli et tainnut saada apua päätökseen tästä kommentista:D
ReplyDeleteNo mut kuule tämä oli just loistava kommentti! Sain heti iloa ja inspistä kirjoittaa lisää :) kiitos siis kovasti. Kyllä tähän blogiin tarvitaan nyt kevätsiivous ja uusi into :)
DeleteMielelläni luen näitä sinun kuulumisiasi, muuta fiksumpaa sanottavaa ei nyt tähän ole mutta täällä ollaan ja kuulumiset aina lueskellaan. :)
ReplyDeleteEiköhän myös ihan peruskuulumiset kuulu myös jatkossakin tähän blogiin :) Samoin aina luen teidän juttuja, mutta viimeaikoina en ole edes hetinyt kommentoimaan. Pitää parantaa tavat :)
DeleteReseptejä löytyy keittokirjoista ja hömppää on monet blogit täynnä. Olen pitänyt luontokuvista ja näistä päivityksistä tosi paljon.
ReplyDeleteT. Elina
Heippa Elina, luontokuvia ja tavispäivityksiä tulee kyllä varmasti niitäkin, mutta minua itseänikin alkavat kyllästyttää nämä negistelyt, kun niitä saa päivittäin vatvoa loputtomiin. Blogin perustin alunalkaen sille oheishömpälle ja täytyy löytää balanssi molempien suhteen. Ehkä sitten jokaiselle jotakin :) Reseptipostauksiakin nimittäin pyydetään usein ja niistä on kovasti tykätty. Itse myös tykkään tosi paljon keksiä uusia ruokajuttuja. Kunhan nyt aktivoidun kameran kanssa taasen niin postikortti-postauksia täältä Irlannista rupeaa varmasti tulemaan säännöllisemmin :)
DeleteMinäkin täällä vielä lueskelen. Ja tykkään lukea kaikkea 😊. Itsellä se oma blogi jäi. Viiden lapsen kanssa en vaan saa aikaa enkä intoa riittämään.
ReplyDeleteKiva, että olet siellä :) Ja voin tosiaan ymmärtää, että vielä 2+ lasta tähän meidän määrään päälle takaa, että aika ei tosiaan ole. Mä päätin nyt otta sellain rennoin rantein tämän harrastuksen, että teen sitä just silloin kuin aikaa liikenee :) Mutta täytyy sanoa, että kahden lapsen jälkeen kyllä meinaa kädet loppua minullakin, vaikka esikoinen on aina vain omatoimisempi.
DeleteKyllä varmasti sun vuosi on muuttanut monia asioista, onhan se ollut aikamoinen :) musta on virkistävää vieläkin että sä bloggaat kaikesta, niitä tilityksiäkin. Niin monesti pinta on siloiteltu ja alla kuohuu. Toisaalta ymmärrän kyllä sun pohdinnat. Itsellä homma kasaantui kanssa noihin pohdintoihin siitä mitä haluan jakaa ja mitä pitää itsellä. Jonkinsortin etsikkoaika elämässä ja siihen se jumittui. Uusi blogi kaihertaa mielessä mutta koska en ole itsellenikään saanut selväksi mitä se tarkalleen ottaen olisi on asia jäänyt niilleen :D
ReplyDeleteTsemppiä kaikkeen mietintään, niin blogin kuin asumisenkin suhteen :)
Mä taidan kriiseillä näitä samoja juttuja ihan jatkuvasti :D pitäisi vain antaa mennä :D kai tämä kuitenkin pohjimmiltaan tällainen päiväkirja-arkiblogi on :)
DeleteMä tykkään just näistä kuvista ja arkisista jutuista, sitähän se elämä on <3
ReplyDeleteNo näin on :) kiva kun kirjoittelin ja nyt pää sauhuaa kuka toveri sielä mahtaa olla :D
DeleteKatariina :D
DeleteTuosta teidän mahdollisesta muuttamisesta vaan sen verran, että kannattaa miettiä nämä kouluasiat pitkällä tähtäimellä. Siis ihan yläkouluun asti. Valitettavasti täällä valinnat vaikuttavat tulevaisuudessakin. Kuulostaisi vähän siltä , että miehesi kodin lähellä olisi enemmän kouluvaihtoehtoja ja muutenkin arjen pyörittäminen helpompaa. Sitten kun lapset alkavat harrastaa on suuri helpotus, jos ei tarvitse ajaa hurjan pitkiä matkoja. Meillä oli täällä hyvä tuttavaperhe, joka muutti aikoinaan Kerryyn, aika syrjäiselle paikalle. Kaikki meni hyvin, kun lapset olivat pieniä, mutta sitten elämä vaikeutui niin, että lopulta muuttivat pois. Ei harrastusmahdollisuuksia, liian pitkät välimatkat, ongelmia yläkoulun kanssa (vain yksi vaihtoehto) jne. Irlannin maaseutu ON uskomattoman kaunista ja nautin siitä kovasti, mutta arki siellä voi olla aika vaikeaa. Toivottavasti löydätte sopivan ratkaisun ja pysyvän kodin! Mukavaa viikkoa sinne teille. Meillä täällä Corkissa on ollut viikolla lunta ja myrskyä ja tänään oli jo suorastaan keväinen auringonpaiste.
ReplyDeleteNo just nuo asiat tässä on tapetilla. Tavallaan täällä voisikin asua, mutta harrastusmahdollisuuden on melko minimaaliset lapsille ja kun katsoo noita Super Valun sisäänkäynnillä hengaavia nuoria, tulee väistämättä toivottua omille hiukan muitakin mahdollisia ajanvietteitä :) Ja on sielä miehen kotikaupungissa kaikki hänen lapsuuden ystänsä (meidän perhekavereita) ja ikääntyvät vanhemmat. Että kyllä me nyt sinne tavallaan ollaan kovasti suuntaamassa. Parin viikon sisällä pitäisi olla taas hotusen viisaampi :)
ReplyDeletetääläkin oli hurja myräkkä torstaina. Ja koulut kiinni.
No just se sekainen sillisalaatti on kivaa - vähän kaikenlaista kaikille. Arkista hömpötystä, ja joskus jotain muitakin kuten reseptipostauksia :) Jos muistat sellaista reseptiä kuin hunajapähkinät, jonka olet joskus entiseen/tähän blogiin laittanut niin se olisi kiva jos tulisi uudestaan :) Ne oli siis sellaisia hunajalla ja eri mausteilla maustettuja uunissa paistettavia pähkinöitä, niitä olisi kiva kokeilla!
ReplyDeleteJoo mä yritän saada reseptit ainakin uudelleen näkyville, kunhan saisin siis ne julkaistua. Pitää ehkä laittaa ikääskuin uutena postina :) kiitos kommentoinnista Sanna :)
Deletemukavaa että sain blogin palautettua, minä jo mietin että mitä täälä on tapahtunut kun useampana päivänä oli ihan tyhjää vain! :D
ReplyDelete/kippuralla
Joo siis mä en vieläkään saa palautettua noita vanhoja posteja näkösälle. Ja näiden uusienkin lähettäminen tökkii aika pahasti, mutta nyt on sentään ollut aikaa taistella niiden kanssa. Ehkä jos vielä saan jostain vähän kärsivällisyyttä, selvitän juurta jaksaen, miksi tämä blogger näin tökkii :)
DeleteIsoja asioita joudutte nyt miettimään tuon muuton suhteen. Kyllähän se tosiaan kannattaa ajatella pitemmällä tähtäimellä juuri lasten koulujen ja harrastusten suhteen
ReplyDeleteMinusta on mukava lukea sellaista blogia missä on todellinen elämän kirjo aitona. Ei voi olla aina pullan tuoksuinen ihana päivä viikosta toiseen. Joten anna palaa vaan, jos huono päivä, niin silloin kirjoitetaan siitä.
Tulee niitä hyviäkin sitten vastaavasti:)
.
Kiitos Maara tästä. Ja juu kyllä tätä nyt pohditaan kaikilta kanteilta ja ollaan jo aika varmoja päätöksestä :)
DeleteHei, kommentoin ensimmäistä kertaa, vaikka olen lukenut logiasi siitä saakka kun esikoisesi oli vielä ihan taapero. Itselläni on 6 ja 3 vuotiaat lapset ja olin heidän kanssaan 5 vuotta kotona, ja olin siis sinun kanssa samassa elämäntilanteessa pitkään. Olen seurannut blogiasi koska pidän siitä, että jaat tunteitasi ja fiiliksiäsi, sekä arki-juttuja. Muutimme viime vuonna etelä-eurooppaan, ja täällä olemme painiskelleet myös samojen home-ongelmien yms. muiden sopeutumisasioiden kanssa. Meillä mietitään myös parhaillaan, että miten tästä nyt edetään. Muutetaanko eteenpäin, jäädänkö tänne vai palataanko Suomeen. Blogissasi ei ole mitään muutettavaa. Haasteellisessa elämäntilanteessa on hienoa, että olet jaksanut välillä päivitellä kuulumisia. Itse en ole saanut blogia aikaiseksi vieläkään, vaikka niin suunnittelin ennen tänne muuttoa. Tsemppiä sinne haasteisiin, olen varma että kun taaksepäin katsoo, niin kaikki alkusohellus, stressi ja asioiden vatvominen on tälläisessä tilanteessa ihan normaalia ja nimenomaan kuuluu asiaan :). Voimia arkeesi, toivottavasti tulet pian terveeksi!
ReplyDeleteVoi ihana sinä! Ihana, kun otit aikaa ja kommentoit minulle. Vertalaistuki <3 Ja täälläpäin sanotaan, että nämä alkukankeudet on vain 'teething pains' eli nimenomaan eiköhän tämä tästä :) Nuo homehommelit tekee kyllä aika paranoidiksi ja meillekin on naurettu, että sitä on kaikkialla, mutta ei kyllä niin pahassa mittakaavassa, kun tuolla meidän vanhassa kodissa...
DeleteJos viitsit, olisi tosi kiva kuulla miten teillä menee sielä joklu toinenkin kerta. Ja suosittelen kyllä tätä blogiakin, on mahtava tapa jäsennellä ajatuksia :)