PIENEN TYTÖN OMA PIENI NURKKAUS.

 Pienen tytön oma pieni nurkkaus on meidän kodin pinkein paikka <3

Kuten kerroinkin teille aikaisemmin, Elsi päätti reilu viikko sitten siirtyä lastenhuoneeseen poikien kanssa nukkumaan ja toissa iltana saimme vihdoin hänelle oman sängyn (Ikean Sundvik). Samaan syssyyn saatettiin muutakin sisustusta etiäpäin. Mun täytyy ihan vähän vieläkin nipistää itseäni, että mulla on oma pieni tytär ja on pitää pitää vähän pää kylmänä, ettei koko nurkkaus muutu yhdeksi pikkulintupupujussioksennukseksi. Onneksi kovasti näyttää, että Elsi on yhtä ihastunut kaikkeen hempeään kuin äiti :)

Toki tämäkään ei nyt vielä ole ihan toaalisen valmis ja tauluhyllyn pikkuinen tossupari esimerkiksi odottaa vielä kehyksiä. Ne äitini osti Elsulle Italiasta, kun olin raskaana, mutta eivät tuolle jättikoivelle edes koskaan mahtuneet jalkaan. Silti ne on meille niin kallisarvoiset.

Pieni jakkara ja räsymatto sängyn vierestä ovat mummini mökiltä ja niilläkin on suuri tunnearvo. Jakkaran jalat tosin meinaan maalata valkoiseksi ja samoin tauluhyllyä ja mahdollisesti sänkyäkin odottaa valkoinen maalikerros.


 Samaan syssyyn laitelessa järjestelin lasten kirjat siistimmin tuohon emännänkaapin avohyllylle alakaapista. Alkoi nimittäin todella rassata, kun eräs 1v. päivittäin vetäisee koko kirjakasan mereksi keskelle lastenhuonetta. Pojille jo sen verran menee järkeä päähän, kun sanoo, että yksi kirja kerrallaan ja pitää palauttaa hyllyyn. Tai no ainakin toistaiseksi... :D

Aatella, että Elsi on nyt saman ikäinen kuin James silloin kuin Elsi syntyi!

"Poikien puoli" onkin sitten vielä keskeneräisempi:

Tauluhyllyn viereen tulee vielä yksi iso juliste jahka saisin niitä isoja Ribba-kehyksiä Ikeasta. Pojilla ei myöskään ole päiväpeittoa, mutta sekin odottaa vain ompelijaansa. Nimittäin tuo söpö pieni autopusillakana Hemtexistä on nyt vailla käyttäjäänsä ja meinasin sen hyödyntää päiväpeitoksi. Mahdollisesti jonain tilkkuversiona tai sitten vain leveillä beigeillä kanteilla.

Aika pienihän tämä lastehuone on, mutta kovasti kyllä lapset tykkäävät sielä oleskella ja leikkiä. Tykkään itse tietty ihgan mahdottomasti, mutta mitäs mieltä te olette? 

KESKENERÄISTÄ.

Mä ajattelin perjantain kunniaksi julkaista täällä muutaman pikku kuvasen tästä meidän uudesta kodista. Silloin, kun oltiin muuttamassa Irlantiin, eräs lukija pyysi kuvia myös sisustuksen välivaiheista. Siitä, kun kaikki ei ole vielä kiiltokuvamaisen täydellistä. Mutta tiedättekö, bloggareiden helmasynti, sellaisia kuvia on ihan hirveän vaikea julkaista. Siksipä täällä on niin vähän mitään sistusjuttusia näkynyt, sillä meidän kodit (monikossa, voi huokaus...) täällä on olleet koko ajan enemmän tai vähemmän keskeneräisiä. 

Mulla on hyvinkin tarkat visiot, mitä mihinkin haluan - tunnelma, kalusteet ja värit ovat ihan tarkasti mielessä. Toteutusta täytyy vain kärsivällisesti odottaa. Ja kärsivällisyys täällä onkin ihan varmasti kasvanut ihan huippuunsa. Kaikkimulleheti ei vain onnistu. Ensinkin täältä meidän kylältä ei saa paljon mitään eli täytyy lähteä vähintään tunnin päähän Galwayhin, jos mielii mitään ruokatarpeita kummallisempaa. Toisekseen, vaikka käteväemäntä saatan ollakkin, poraamiset sun muut jätän mielelläni Liamille. Ja sitten hänen kallisarvoisella vapaa-ajallaan tulee useammin priorisoitua perheen yhdessäolo ja lasten kanssa touhaaminen, kuin koukkujen tai taulujen saaminen seinälle. Ja kolmanneksi tietenkin raha. 

Sisustaminen tapahtuu siis pikkuhiljaa, mutta kyllä täällä kodissa näyttää jo ihan meidän omalta, vaikka puolitessään onkin :) Ja kyllähän meillä kalusteet melkein ovatkin kasassa eli monet jutut on enemmän sellaisia pienempiä yksityiskohtia. Täällä muuten muistinvirkistykseksi meidän oma vanha koti ja aika paljon yhteneväisyyksiä löytyykin, vaikka täällä onkin onneksi paljon väjempää :)

Niin ja miten noi pyykit liittyy sisustukseen? Noi ei mitenkään, mutta tykkään noista niiden takana olevista tuplaovista ihan hirmuisesti. Ja pyykkihuolto olisi vihdoin tarkoitus heivata tuonne vierashuoneeseen, kunhan saan sen järjestelytä siistiksi lopuista muuttolaatikoista. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin pyykinkuivausteline tässä olohuone/dinerissa.

Lastenhuoneessa nukkuu toistaiseksi vasta pojat tuola ritarisängyssään. Elsille on jo oma pieni kulmaus puoliksi valmiina, mutta sänky vielä puuttuu. Sen toivon saavamme tässä kevään mittaan tuohon viirien alapuolelle odottamaan otollista hetkeä. Ihan vielä ei olla valmiita meidän viimeistä vauvaa päästämään omilleen :))

Lastenhuoneen verhot meinaan kyllä vaihtaa vähän neutraalimman väriseksi, että käyvät paremmin muiden tekstiilien sävyihin ja kyllähän lelut sitten tuovat sitten muuten sitä värikkyyttä. Lattialle haaveilen isosta puuvillamatosta/räsymatosta, mutta se pitäisi melkein Suomesta ostaa, kun ei täältä moisia oikein löydy. Elloksella löytyisi aika kiva vaihtoehto. Tai sit ihan yksivärinen puuvillamatto, jos tuo on liian busy.

Tuo vihreä vanha mummani vanha kaappi vielä kaipaisi uutta maalia ja kunnostamista, mutta en oikein osaa päättää, mikä olisi hyvä. Jopa tuohon alkujaan kammoksumaani myrkynvihreään alkaa olla silmä sen verran tottunut etten oikein osaa edes kuvitella kaappia muun värisenä.

Seinälle tulee vielä ainankin yksi iso julistetaulu, mikä odottelee Ikean Ribba-kehystä, muttakun se Iksuun pääseminenkään ei ole niin yksinkertaista :)

Meidän huone on kaikista pienin, mutta tykkään siitä ihan hirmuisesti. Heti ovesta vasemmalle on oma en suite shower room ja oikealle isot vaatekaapit. Ikkunat on huoneen kahdella seinällä ja niistä paistaa ihanasti ilta-aurinko. Sängyltä puuttu "koristetyynyt", kun ne pitäisi tuulettaa ja pestä säilytyksen jäljiltä. Verhotkin on, mutta ne ei nyt tässä näy ja just ne olenkin vissiin siirtämässä lastenhuoneeseen. Ovat itseasiassa samat, kuin tuossa vanhan kodin kuvissa on lastenhuoneessa.

Hyvä mieli tulee, että samat sistusjutut nappaa vuodesta toiseen ja samat huonekalut, tavarat ja tekstiilit löytävät oman paikkanssa kodissa kuin kodissa.

Meillä ei siis ole trendikästä, mutta kotoisaa. Ehkä enemmän puupintaa, mitä ihan ikiomaan kotiin valitsisin ja ikiomassa olisi varmaan enemmän uuden ja vanhan kontrastia, mutta just tähän kotiin sopii paremmin tällainen mökkimeininki eli sillä mennään :)

Jeps, mutta nyt täytyy rientää kotihommiin ja sit me kävellään hakemaan Fionnia koulusta, kuka pääsee jo superaikaisin, kun koulusta tosiaan alkaa kahden viikon pääsiäisloma. Tiistaina lennetään Suomeen, mutta sunnuntaina jo ajellaan anoppilaan kylään puoleenmatkaan Dubliniin. Sitä ennen täytyy toivoa, että nuo pyykitkin kuivuisi ja muut hommelit valmiiksi.

Kivaa viikonloppua kaikille. Mielessä on vaikka mitä kirjoiteltavaa tänne ja toivottavasti aikaa löytyy myös :)

TAAS KERRAN UUSI KOTI.

Nyt sitten tosi vähän pysyvämpi ratkaisu ja varmempi päätös. Kauan pohdittuamme asiaa, päätimme jäädä sittenkin vielä asumaan tänne kauniiseen Connemaraan. Jouduimme viime viikkoina ihan tosissaan tekemään plussien ja miinuksien listaa vaihtoehdoista ja lopulta päätös sitten olikin iisi.

No paikkakunta oli sitten päätetty hiukan helpommin, kun tulevan kodin kohtalo. Kävimme reilu viikko sitten katsomassa erästä hyvää ehdokasta ja sitten selvisi, että voisimme tänne väliaikaiskotiinkin jäädä pitkäaikaisesti. Mieli muuttui taas joka ikinen päivä ja tuntui ettemme vain osaa päättää. Lopulta tuo uusi koti alkoi houkuttaa meitä enemmän ihan vain sijaintinsa puolesta. Sieltä voi kävellä suoraan kylille, koululle ja Liamin töihin, kun taas tänne pitää ajaa ja Liamin pyöräillä. Meidän ja meidän vierailijoitten kannalta ehdottomasti helpompi ratkaisu.

Uusi koti on yhdessä tasossa ja pienten lasten kanssa se on oikeasti tosi ihana juttu. Vuokra on halpa ja mikä parasta, saamme sen kalustamattomana, mikä on Irlannissa oikein harvinaisuus. Ja kirsikkana kakun päällä - saamme maalata seinat kirkkaan valkoisiksi. Eli pystymme aikalailla maalilla ja sisustuksella tekemään kodista meidän näköisen.

Paitsi keittiön välitila on aika järkky. Vihreitä päärynäkohokuviokaakeleita anyone? Nyt täytyy selvittää saisiko sille ilmestykselle tehtyä yhtään mitään... Joo ja pääkylppäri (meidän makkarissa ensuite) on puoliksi sellaista täällä aika suosittua psykedeelistä mustaa marmoriefekti kaakelia. Toivottavasti ei päänsärky iske :D Mut näistä pienistä jutuista huolimatta, tämä on oikein tosi jees vaihtoehto. Tuolla on oikein hyvä sitten säästellä sitä tulevaa ikiomaa kotia varten :)

Makuuhuoneet tuolla on oikein reilunkokoisia ja niitä on siis kolme. Yksi meille, yksi lastenhuone ja sitten vierashuone (=pyykinkuivaushuone). Olohuone ja keittiö on avonaista tilaa ja tärkein juttu ostoslistalla on ruokapöytä. Tuo takorautakomistus saa lähteä johonkin ja tilalle ajattelimme tätä ikean Bjursta-pöytää, minkä voi tarvittaessa jatkaa ihan isoksikin pöydäksi.

Ihan kunnon puinen pöytä olisi ihana ja esim. Liamin vanhemmilla on tosi kaunis 60-luvun pyöreä puupöytä, mutta tuo laminaatti/mdf/mikälie on pienten lasten kanssa kyllä varsin kätsä. Ja pyöreä loistava tuohon tilaan ja toivottavasti lasten ei tarvitse jatkossa riidellä kuka saa istua kenekin vieressä :)

Muuten meiltä löytyykin omasta takaa ihan kivasti kalusteita ja pikkuhiljaa voi sitten miettiä sitä sisustusta tarpeen mukaan. Mulla jo tietysti päässä aika hyvin hahmoteltuna, mikä menee mihinkin.

Mutta tuon kirkkaanpunaisen sohvan tilalle täytyy kyllä suhteellisen pian saada jotain muuta. Meillä oli ennen Suomessa Ikean kolmenistuttava Karlstad-sohva ja siitä tykkäsin hurjasti. Nyt tykkäisin kyllä hirmuisesti saman sarjan divaanishovasta.

Pojat saavat mennä nukkumaan vanhaan sivustavedettävään puusohvaan, minkä saa levitettyä n. 120cm leveäksi. Siihen täytyy ostaa uusi patja vain. Ja jos tosiaan tuola viihdytään pidempään, minua himottaisi jo ihan hirmuisesti sisustaa Elsille oma pieni soppi. Tykkäisin kovasti näistä Sundvik-kalusteista.

Mieluiten tietysti löytäisin tämäntyyliset vanhana jostain antiikkikaupasta, mutta nämä Iksunkin versiot on aika kivat vai mitä? Todellisuudessa näiden etsiminen on tuskin ajankohtaista vielä mooooneen kuukauteen, vaikka onhan se kieltämättä aika vinkeä ajatus, että kaikki lapset nukkuisivat omassa huoneessaan...

Voi vitsit sentään alan olemaan tosi innostunut ajatuksesta, että saamme oikeasti tyhjentää nuo laatikot ja matkalaukut paikoillensa ja tehdä kodista meille toimivan kokonaisuuden. Parasta myöskin tuossa paikassa on se ettei meidän tarvitse enää päivittäin käyttää autoa. Siinäkin säästä pitkän pennin :)

Sisustusjuttusia siis tiedossa. Huomenna menemme taasen paikan päälle ihmettelemään ja täytyy ottaa hiukan lisää kuvia. Ja koko muutorulianssiinkin tarvitsee laskea viikkoja, jee!

ALL IS WELL.

TÄÄLLÄ SITÄ NYT SITTEN OLLAAN. Uudessa kodissa. Wifita ei vielä ole, mutta prepaid-kännykkäliittymään kuuluu rajaton 3g ei nyt siis pikaisesti kuulumisia luurista.

Matkapäivä tänne sujui suhteellisen mukavasti, vaikka oli tosi väsyttävä. Lapset käyttäytyivät mitä loistavimmin ja aivan ihanat ihmiset auttoivat meitä kaikkien käsimatkatavaroitten kera. Pari päivää vietettiin anoppilassa ja sitten ajettiin tänään iltapäivällä tänne uuteen kotiin. 

Maisemat ovat sanoinkuvaamattomat. Toivon saavani kameralle edes jotenkin taltioitua tämän kauneuden. Uusi koti on ihana ja varsinkin tämä keittiön ikkunaan paistava ilta-aurinko. 

Palailen taas pian kuulumisin, mutta nyt täytyy ruveta nukkumaan, että huomenna jaksan siivoilla ja taistella hämähäkin seittejä vastaan :D ja tietysti tutustua uuteen kotikylään. Sara xxx

A HOUSE FOR FIVE.

MEILLÄ ON VIHDOIN UUSI KOTI!!!

En edes oikein osaa sanoin kuvailla, miten hyvältä se tuntuukaan?!

Viimepäivien alakulo on tuntunut suurimmila osin johtuvan siitä tunteesta, 

että olemme olleet aivan tuuliajolla.

Tiedossa on iso muutto ja meillä ei edes ollut mitään tukikohtaa, mihin itsensä kuvitella.

En tuossa toissayönä edes saanut nukuttua, kun sydäntä kivisti niin.

Koti-ikävä.

Meillä on ollut todella ihana ja hyvä olla täällä vanhempieni kotona ja olen ikuisesti heille kiitollinen, että koppasivat meidät niin nopealla aikataululla ja antoivat meille paikan olla nämä väliviikot ennen lentoa uusille kotikonnuille. Mutta matkalaukusta eläminen ilman omia rutiineja on todella väsyttävää.

Se asunto, mistä jossain sivulauseessa täälläkin mainitsin, 

oli liian pieni meille ja sielä oli kosteusvaurio eli heti kätellyssä aivan nounou.

Yksi koko muuton suuri haave oli, että meillä olisi oma piha. Ja ehkä jopa kasvimaa.

Ja sellaisen me nyt sitten saamme. Olen niiiiin onnellinen. 

Ja heti tietysti pitää teidän kanssa jakaa muutama miehen kännykällä näppäämä kuva :)

Tähän väliin vain siis kertoisin, että asunto on toinen pääty vanhasta koulurakennuksesta.

Kolme makuuhuonetta, keittiö-diner ja olohuone. 

Se on hiukan nukkavieru, mutta kuulkaa aivan hyvä siitä tulee, kun pääsen vähän sisustamaan.

(Irlannissa vuokra-aunnot on kalustettuja, mutta onneksi talon kyljessä on varasto, 

mihin niitä voi heivata eli pitäkää se heivaus mielessä :D )

meidän pääty

pihaa ja pyykkinaru :)

olohuoneen ikkuna ja portaat patiolle

tuolle karulle asfaltille pitää keksiä jotain pehmennystä.
ainakin tusina isoa kukkaruukkua tuohon muurin juureen.

meidän naapurit vierashuoneen puolella. voi laskea lampaita jos uni ei tule (hekoheko) ;P

kaikkineen puupaneeleineen, mun mielestä tämä kylppäri on jotenkin symppis.
kuvasta huolimatta on kuulemma tosi iso ja kylpyamme <3

vierashuone

näkymä master bedroomista

tällaiset pienet lavuaarit on aika tyypillisiä vanhemmissa Irlantilaisissa asumuksissa.
joku sängynpääty täytyy keksiä (tai mieluiten ihan uusi sänky...)
onneksi tässä huoneessa sentään on lautalattia.

kyökki
(apuaaaa keltainen mikro ja tuo lamppu!)

valkoinen iiiiso pöytä olisi tilauksessa...

olohuoneessa tarvitsee kaikista eniten kekselijäisyyttä, miten tehdä tästä raikkaampi ilmeeltään.
hiukan haastetta. en hypi riemusta noiden kokolattiamattojen kera, mutta avotakka on ihana.
siis ei tämän takan ulkonäkö vain takan olemassaolo noin yleisesti :)

 Ikea-reissua siis pukkaa :D 

Valkoista kanvasta noiden soffien peitteeksi nyt näin ensialkuun.

Linjakkaampia valaisimia ja sensellaista. 

Mulla alkaa olla aika selkeä visio, miten tuoda raikkautta ja ilmavuutta tuonne, 

mutta toki ensin täytyy mennä paikanpäälle tunnustelemaan, että mikä sinne sopii.

Arvatkaa maltanko mä tässä nyt odotella viikkoa, että pääsen tuonne?!?

Sara x

ARKIKUVA.

MUKAVAA MAANANTAITA. Mulla on just nyt tällainen aivan luksushetki, kun Liam on lasten kanssa puistossa ja mä tulin hammaslääkäristä tänne mun vanhemmille ilman, että just nyt tarvitsee tehdä yhtään mitään muuta. Lounas on valmiina enkä mä voi edes lähteä tuonne asunnolle siivoilemaan ja pakkailemaan ennen kuin muu perhe tulee tänne seuraavan tunnin sisällä. 

Voin vain siis olla ja siksipä heti blogin ääreen kävi tieni :)

Eilen saatiin muutettua Irlantiin matkaavat kalusteet, muuttolaatikot ja polkupyörät väliaikaisvarastoon, mistä ne sitten joskus kesällä myöhemmin matkaavat meidän uusille huudeille rahtina.

Nyt matkalaukkuihin on sullottuna koko meidän muu elämä ja niistä laukuista tässä nyt sitten eletään seuraavat viikot. Vielä kämpillä riittää järkkäiltävää ja se hitsin loppusiivous, mutta viimemetreillä onneksi ollaan. 

Helpoimmaksi tämän muuton tuntuu tekevän se, että kerrankin mulla ei ole mitään tunnesiteitä tuohon kotiin. Yleensä olen vollottanut rappusilla muuton yhteydessä "täällä me ei enää asuta koskaan", mutta nyt oikeastaan vain huokaisen helpotuksesta.

Kun me tuohon vuosi sitten muutettiin myytyämme oman asunnon putkirempan jälkeen, tiesimme elon sielä olevan vain väliaikaista. Siksi sisustus ja muu fiksailu oli aivan minimaalista ja vaikka asuntona paikka onkin ihan ok, niin ei se nyt sillätavalla ihana ollut missään vaiheessa.

Vaikka me nytkin muutetaan alkuun kyllä vuokralle. Ja vielä todennäköisesti omakotitalon sijaan kerrostaloon. Mutta mulla on sieltä kiikarissa yksi aivan huippukoti meille, mitä mies käy jo heti ensi viikolla katsomassa. Sit vain sormet ristiin, että saadaan se ja toivottavasti tämäkin blogi rikastuu taas vähän aihepiiriltaa sistusjuttujen suuntaan. Voi että mulla onkin niitä ikävä!

Voin kertoa, että sen lisäksi, että pikkulapsi/vauva-arki on vienyt tämän blogin tahdin (tai siis poikien päiväunettomuus/äidin oman hetken puuttuminen), on kyllä välillä ollut vaikea vääntää tikusta asiaa, kun tuo viime vuoden koti nyt on vain ollut niin mitäänsanomaton paikka.

Toivon niiiiiin niiiiin paljon, että esim. tämä kallis sisustuslementtini rakas pyykikuivausteline olohuoneessa, olisi taakse jäänyttä elämää :D

Tuo meidän ihana ja rakas ruokapöytämmekin nyt lopulta sitten lähti uusille omistajille, 

vaikka aluksi mietin etten koskaan voi siitä luopua. Pinnatuoleja viemme mukanamme muutaman ja vanhan sivustavedettävän sängyn ja tietenkin perintölipastot, mutta aikalailla sitten kaikki muut tavarat olemme myyneet pois. Tässä maastamuutto-operaatiossa on tietysti pohdittava tosi tarkasti, mistä on valmis maksamaan sen valtavan rahtikustannuksen. Mitkä on sellaisia, mitä ilman ei ihan oikeasti voisi elää? Tuo pöytä esim. on meille loppujen lopuksi vähän liian pieni ja vuokra-asunnot Irlannissa on kalustettuja eli se ei edes oikein mahtuisi mihinkään. Vannotin kyllä miestä, että hankitaan sitten tulevaisuudessa samanlainen pöytä puusepältä hiukan isompana, kun joskus seuraavan omistusasunnon aika tulee. 

Tämä kyseinen pöytä me ostettiin Brightonissa meidän piskuiseen asuntoon käytettynä ja kannettiin sitä sielä läpi kaupungin edellisiltä omistajilta. Sieltä se matkasi Suomeen sitten ja toissakesänä mun isä maalasi sen meille valkoiseksi minun syntymäpäivälahjana meidän ollessa Irlannissa reissussa. Yksi parhaimmista syntymäpäivälahjoista ikinä muuten! Ja juuri tuon takia ehkäpä meille molemmille otti koville siitä luopuminen.

 Meidän perhepöytä. 

Se minkä ääressä haaveiltiin alkujaan haaveiltiin yhteisistä perheruokailuista lasten kera.

Minkä ääressä Fionnin jälkeen mietittiin, että toinen pieni olisi aivan ihana ja Jamesin jälkeen todettiin vielä yhden tuolin olevan vapaana :)

Mut juu, täällä mä taas jaarittelen vaikka mitä ja kuviakin on vain yksi :D

Kyllä mä vielä ryhdistäydyn. Ehkä ;)))

Sara xxx

PESÄNRAKENNUSVIETTI.

Mistä tietää, että perheeseen on tulossa vauva?

No tässä perheessä ainakin siitä, että äitiliini pistää koko huushollin hyrskynmyrskyn ja vaihtelee kalusteet uusiin kohteisiin :D

Torstaina täällä käännettin ja väännettiin ja kaiken päätteeksi olohuone näyttää ihan uudelta, Fionnilla on uusi sänky ja kerrossänky lähtee myyntiin.

Pikkuveli saa vielä pidempään nukkua pinniksessä, mutta kyllä tuo uusi "ritarisänky" on molempien mieleen. 

Lastehuoneeseen ja olohuoneeseen tuli hurjasti kaipaamaani avaruutta ja tilaa.

Vielä täytyy muutamat jutut kiinnitellä seinille ja sensellaista,

mutta hyvä tästä tulee.

Tuo sivustavedettävä sänky on minulle niin tärkeä kaluste. Se on ollut vanhemmillani niin kauan kuin muistan ja meillä siitä asti, kun muutimme Suomeen 4,5v sitten. Olen itsekkin nukkunut ala-asteikäisenä tuossa samaisessa sängyssä :)

Kerrossänky on myös todella ihana, mutta kaikkia tavaroitamme emme voi Irlantiin roudata ja tämä on jäänyt vähän ylimääräiseksi.  

Onneksi pesänrakennus on tähän asti ollut erittäin edullista ja kaikki tarvittavat tauluhyllyt ja sun muut löytyy varastosta valmiiksi. Vauvan tavaratkin on katsottuna valmiiksi ja niistä kirjoittelen varmasti ihan pian :) 

Nyt me lähdemme perheellä kahvilaan kahville ja toivotavan kaikkille oikein kivaa launtaita ja viikonloppua! Sara xxx

KURKISTUKSIA KOTIIMME.

sielä se korallinen kesätyyny <3

raitoja ja väripilkkuja aikasen maaläheisten värien keskellä.

en ole järin ihastunut laminaattiin keittiömateriaalina, mutta tumma taso on aika kiva.
ja ehkä tuohon välitilan laattaankin jokupäivä tottuu...

työpöytä ja välipala. voi ei, kahvi loppui jo!

lastenhuoneen värimaailmaa. lattialla ehkä miljoona dubloa..

meidän luksus-iso buduaari kaipaa vielä hiukan jotakin.
(lapset just sopivasti myllänneet tyynytkin)

minun omia naistenjuttusia korkean malm-lipaston päällä ja
 vanhemmilta meidät kaikki lapset vissiin kiertäneet muurame-hyllyköt,
jotka sopivasti nyt vapautuivat meidän kirjoja säilyttämään.

Sellaista täälä on :) Joka huoneessa vähän erilainen fiilis. Pois rajatuissa nurkissa vielä pahvilaatikollisia sortteerattavaa tavaraa. Ja sitä perusarjen sekasotkua :D Olohuoneen toinen iso seinä ja meidän sängyn yläpuoli vielä kaipaavat jotakin, mutta pikkuhiljaa.

Ison makkarin kulmaan tulee myös tyttöselle oma hoitopöytä ja oma pieni nurkkaus. Tekisi sitäkin mieli jo laittaa, mutta ensin täytyy kyllä saada noita muita tavaroita johonkin järjestykseen.

Kävin läpi lasten vaatteita ja omiani ja aika paljon lähtee kyllä kiertoon. Olisikohan täälä kiinnostusta pienelle blogikirpparille noiden parhaiden/merkkijuttujen osalta?

Sisustusinspis on kyllä tällä hetkellä todella korkealla ja mielessä on vaikka mitä juttuja. Tämä väliaikaiskoti tosin taidetaan kuitenkin laittaa vain kaikilla jo löytyvillä vanhoilla jutuilla :)

Iloista torstaita sinne ruudun toiselle puolelle! Toivottelee, Sara x

ILTOJENI ILO.

Hyvää iltaa! Nyt on ilta täälläkin hyvä. Lapset saatu menestyksekkäästi nukkumaan ja alkaa äidin ihan ikioma aika. Tulee todellakin tänään tarpeeseen. Mies palasi tänään siis aamusta töihin ja tekeekin nyt sielä vissiin taas jotain aivan päätöntä +12tunnin ylityövuoroa. Back to reality with a bang.

Voi kertoa, että olin jo sen verran pilalle hemmoteltu tuon toimeliaan mieheni 24/7 läsnäolosta, että olin ihan unohtanut minkämoista rallia nämä normipäivät kaikkineen päivineen ovatkaan. Takana kun vielä melkoisen surkeat yöunet, olen kerrassaan tyytyväinen miten vähällä kiukuttelemisella (äidin toimesta) me tänään päästiinkään.

Pojat reppanat kaipasivat tietysti daddyä vähintään yhtä paljon kuin minä ja kiipeilivät molemmat sylissäni minkä kerkesivät siltä, mitä suinkin minä saatoin sekunniksi pyykki/ruoka/tiskirumbasta pysähtyä. 

Tässä vaiheessa tietysti vähän jo harmittaa minuakin, että pitikös nyt niin tiuskia, mutta välillä nämä päivät nyt vain ovat tällaisia. Ja tällaisina iltoina, mikään ei voisi maistua paremmalta, kuin joku oma pieni herkkunen. Koska taasen olen jättänyt sokerit veks (ekasta sokerirasituksesta sain kylläkin tällä kertaa erittäin puhtaat paperit), olen ollut lievästi sanottuna addiktoitunut mustikoihin. Turkillaista jugurttia, vastasulatettuja mustikoita, omatekemää mysliä ja pienen pieni loraus kotimaista juoksevaa hunajaa - taivaallista!

Jotain hyvää tuon siipan ylipitkästä päivästäkin - mä istun nyt täällä iiihan itsekseni tietokoneella ja kerrankin on hyvää aikaa blogeissa suhia ja tätä omaanikin päivittää. Ja tunnelmoida.

Meidän talouden kaikki tulitikut ovat tehneet katoamistempun ja en voi sytyttää kynttilöitä, mutta sentään perus pikkuvaloja täältä löytyy heti muutosta alkaen. Nyt vielä etsin isompaa kerää jostain muutolaatikoiden uumenista seuraavaan fiksailuuni.

Kaiken peruspyllypesujen lomassa käytiin pikaiseen Kodinykkösessä, sillä mielin nähdä himoitsemani villamaton (se Annon Pandora harmaana) ihan luonnossa. Myöskin toivoin löytäväni tämän saman merkin ison lasipullon tuomaan valoa tuonne meidän ikkunakulmaan. Tai siis eihän se vielä valoa tuo, mutta tarkoitus sinne on tietenkin tuikata niitä joulukausivaloja. 

Ja kun se on jo nyt poikien toimesta toiminut jo vaikka minkämoisena autoratana tässä illan mittaan, niin päätin käydä ryöväämässä jonkun rantahietikon hiekkoja tuonne pohjalle painoksi. Mahdollisesti vähän runsaamminkin. Pullon suuhun voi olla kyllä pakko viritellä joku niksipirkka väritön sukkahousu systeemi, koska sieluni silmin nään jo valojen ja hiekan seassa puolet junaradan junista, pikkuautoista yms. 

Koska oli niin kiire päästä syömään tuota jugurttia, räiskin nämä kuvat pikapikaa automaatilla. Huomasinkin tuon toisen pullokuvan jälkeen, että James oli käynyt vähän stailaamassa äidin asetelmia. Lapsirakas kuljettelisi tuota pyykinkuivaushökötystä vaikka maailman ääriin :D

Mutta nyt jätän tämän oman blogini sikseen ja rentoudun surffailemaan teidän muiden blogeissa.

Hyvää yötä ja kauniita unia! Ja kiitos, kun niin ahkerasti kommentoitte posteja :)

ILTA UUDESSA KODISSA.

Aamulla meillä odoteltiin malttamattomina, että milloinka se paappa nyt tulee hakemaan pojat mummilaan. Luvassa oli hellepäivä kahluualtaassa polskutellen serkkujen kera.

Äiti ja daddy sitten odottivatkin muuttokavereita ja muutoautoa ja ihan erilaista hikipäivää.

Mutta kaikki meni oikein iloisissa merkeissä ja helposti ja nyt täällä sitten ihmetellään tätä uutta kotia.

Tavarat ovat vielä hukassa tietysti. Esimerkiksi ostin heti uuteen kotiin leikkokukkia, mutta unohdin, että kaikki vaasit ovat vielä vanhassa osoitteessa :) No onneksi löytyi tuollainen tyhjä purnukka, joka ajaa asian.

Näkymät täältä ovat kerrassaan vehreät ja tästä keittiön työpisteestäni saan vielä ihailla ilta-aurinkoa.

Päädyttiinkin tuollaiseen pikkuisen isompaan Micke-työpöytään, että saataisiin keittiöön hiukan enemmän laskutilaa.

Seuraavaksi pitää paikallistaa hedelmäkori ja varmaan miljoona muuta asiaa. Sohvat muuttavat vasta torstaina ja keskiviikkona toivottavasti ruvataan hyllyjä, peilejä ja tauluja seinään. 

Huomenna otamme kuiteskin välipäivän ja suuntaamme Suomenlinnaan picnikille.

Tällaisia pikkuruisia pikakuulumisia vain tällä kertaa :)

Nyt jännätään miten me kaikki nukutaan eka yö uudessa kodissa. So far so good...

Nähdään pian!

Taidanpas kuitenkin vielä nauttia yhden alkoholittoman oluen parvekkeella ja kuvittella, että se on iso lasillinen valkoviinia :D

SISUSTUSJUTTUSIA.

Kivaa sunnuntaita kaikille! Meillä onkin tässä jännittävät viikot edessä, sillä ihan pian muutamme uuteen kotiimme. Kävi aivan tajuton onni, sillä juurikin haaveilemassani asuinkohteessa oli sopivankokoinen ja edullinen kolmio tarjolla vuokralle ja onnistuimme sen saamaan.

Vaikka tietysti tämän oman asunnon myynti on tavallaan haikeaa, olen jo hurjan innoissani uudesta asunnosta ja mielessäni olen tietysti sisustanut asunnon lattiasta kattoon :)

Olen aikaisemminkin ehkä maininnut, että tykkään kaikenmoisista sistusjutuista todella paljon vaikkakin täällä blogissa en niin paljoa ole kuvaillutkaan kotiamme taikka tällaisia posteja aikoihin tehnyt. Siihen saattaa nyt tulla pienoista muutosta...

Asuntomme tyyli tuskin tulee kovasti muuttumaan, sillä pohja on uudessa asunnossa miltei samanlainen kuin tässä ja siksi tavarat voidaan melkeimpä kantaa samoille paikoille sielläkin. Mikäpä siinä, sillä miksi sitä hyvin toiminutta ruveta muuttamaan. Ehkä kaipaan vielä vähän enemmän selkeyttä ja yksinkertaisia linjoja tasapainottamaan noita meidän vanhanaikaisempia huonekaluja.

Ihan täysin moderni mustavalkoinen tyyli ei ole täysin minun juttuni, mutta toisaalta ei myöskään maalaisromanttinenkaan tyyli ja yhdistelen asioita vähän sieltä ja täältä.

Tykkään valkoisesta ja vaaleista neutraaleista sävyistä, mitä sitten voi vuodenaikojen mukaan piristää erilaisilla sesonkikasveilla ja erivärisillä tekstiileillä. Tykkään myös paljon luonnonmateriaaleista pellavasta, puusta ja punotuista koreista yms. sielä täälä ja lasisista kipoista yhdisteltynä metallisiin esineisiin. Toisinaan modernimpiin industrial-tyylisiin juttuihin ja toisinaan vähän itämaisimpiin lyhtyihin.

Erityisesti pyrin siihen, että kaikki on sellaista pitkäikäistä eikä tule mieltymystä pistää koko asuntoa uusiksi parin vuoden välein. Mutta kyllä minullakin silti silmää miellyttävät erilaiset asiat tietyissä sykleissä, että en minäkään uusimille villityksille ole täysin immuuni. Joskaan välillä kapinoin jotain tosi hittijuttuja vastaan...

Tässä keräilin vähän sellaisia juttuja, mitä olen nyt erityisesti selaillut netistä, sillä vaikka tämä tulee olemaan tietynlainen väliaikaisasumus, niin silti en malta olla jotain juttuja hankkimatta ihan uusina. Kyllähän sitä aina tulee muuton kuin muuton yhteydessä tehtyä edes yksi Ikea-reissu vai mitä :D

Tuota Annon Pandora-mattoa olen tosiaan haaveillut harmaana jo siitä asti, kun se tuli myyntiin, mutta hinta ja maton hoito-ominaisuudet hiukan mietityttää. Meillä meni nimittäin yksi aivan ihana Elloksen harmaa puuvillainen matto piloille, kun isäntä kaatoi siihen teekuppinsa. Ei auttanut sappisaippuat eikä ammattipesulat... Ja lapset tietysti onnistuvat aina jonkun kakkaepisodin heittämään juuri olohuoneen matolle (eikä ole ollut edes kerran...). Itsehän en tietenkään koskaan läikyttele mitään :D

Uuden kodin keittiöön emme ruokapöytää meinaa mahduttaa, kun se mahtuu olohuoneeseenkin, ja siksi kaavailinkin sinne pientä työpistettä näille tietokonejutuille - vihdoinkin! Vanhemmillani on tuo Ikea Micke työpöytä hiukan isompana versiona ja se miellyttää pienempänä silmää (ja kukkaroa, 39,95€) eli se tulee varmaankin olemaan valintamme. Hiukan juuri sitä skandinaavista linjakkuutta, mitä kaipailin.

Sohvan viereen tykkäisin hurjasti tuollaisesta pienestä pyöreästä sivupöydästä, mutta Liam ei millään lämpiä tuolle minun ykkösvaihtoehdolle Ikeasta. Ehkpä tuo Elloksen pienempi hiukkasen samanhenkinen pikkupöytä kelpaisi... täytynee ehdottaa ;) Nämäkin on kyllä aika hasardeja tuon 1v:n kanssa eli ehkei kannattaisi haaveilla mitään.

Ja sitten sitä väriä! Mulla on tuola jemmassa eri vuosilta aina joitain kevät-kesä ja syksy-talvi tyynynpäällisiä ja torkkupeittoja, joita sitten kaivelen esiin sen vuoden mieltymysten mukaan, mutta tätä uusinta villitystä multa ei löydy. Ihastuin nimittäin ikihyvikseni tuohon Marc O'Polon torkkupeittoon korallisena nähtyäni sen jossain Ruotsalaisessa sisustuslehdessä ja löysin sen Ellokseltakin, mutta juu, hinta on hiukan liian suolainen tuollaisesta kausijutusta. Siksipä naputtelinkin poikien kesäpaitatilaukseen H&M:lle tuollaisen pellavaisen tyynynpäällisen, mikä toivottavasti on luonnossakin saman sävyinen ja tyydyttää tämän tarpeen :D Samaan syssyyn sorruin tuommoiseen pieneen halpis kynttilälyhtyyn, vaikka niitäkin on jo kertynyt ennestään aika kiitettävästi.

Sellaista! Taas tuli hienosti tiivistetty sisustusposti :) Kiinnostaako teitä nämä tällaiset jutut yhtään?

Nyt sunnuntailounasta, hei hei. (ja pöydällä kesän ekat pionit <3)

ON KAIKKI NIINKUIN ENNENKIN,

Tai kenties vieläkin paremmin?

Nyt kun ollaan pikkuhiljaa parannuttu kotiintuloshokista (ei paha shokki, mut kuiteskin. eka kertaa 3kk ei kenekään muun nurkissa, on aika jännä fiilis) ja mokkulakin paikallistettu laatikon pohjalta, pääsen vihdoinkin päivittelemään tännekkin. Huuuuh - sanoinko jo kuinka ihana on olla kotona???

Tunne on lähes juhlava. Eikä sekään haittaa, että tiedossa on uusi osoite (tai no teknisesti ei ole vielä tiedossa kyllä) kuukauden kuluttua, mutta on vain niiiiiin ihana olla täällä omien tavaroiden keskellä...

Omissa sängyissä! Irlannissa nukuimme me vanhemmat eri huoneissa yksi baby kumpaisenkin kainalossa, mutta nyt koitti Fionnille sitten muutto omaan huoneeseen ja Jamesille pehmeälasku myöskin omaan sänkyyn. Toistaiseksi pinniksen reuna on auki. Seuraavassa vaiheessa se menee kiinni ja sitten velipojan kanssa samaan huoneeseen hänkin. Tosin meidän 180cm leveä sänky tuntuu nyt ihan järjettömän leveältä.

"Mummi halloo! Fionn tässä. Suomen lippu - se on tuola ylhäällä! Nääksä?! Ei muuta, moimoi!"

Kaiken keskellä olen ehkä ihan kaikista eniten kaivannut meidän omia ruokarutiineja. Pojatkin ovat aivan ekstaasissa keveistä kasvisruoista: pavuista, vihanneksista, hedelmistä, marjoista jne. Varsinkin anoppi ja appi ovat todella perinteisiä Irlantilaisia "meat and two veg"-tyyppejä ja visiittien päätteeksi meistä ei enää kukaan kestäisi nähdä yhtäkään keitettyä perunaa taikka höyrytettyä kaalia :D

Toisaalta yritimme sitten kompensoida ei-niin-terveellistä-ruokavaliota poikkemalla smoothiebaareihin mahdollisimman useasti ja toki samaa jatketaan kotonakin. Varsinkin kun tuo pienempi on aivan huumassa saadessaan juoda aivan itse <3

Pojista varmaan tietysti kotiin tulossa parasta on omat vanhat lelut, mitkä nyt kuukausien päästä tuntuvat ihan uusilta jutuilta :) Jotain uusia lemppareita tarttui toki mukaan Irlannista. Aamutv:n Peppa the Pig (Pipsa-possu kai suomeksi) oli äärimmäisen suuri hitti ja Peppa-askartelulehdellä saatiinkin paluulento sujumaan varsin mallikkaasti isomman osalta.

Nyt pitäisi vielä nuo viimeisetkin matkarojut purkaa paikoilleen tai pyykkiin ja sitten alettaisiin vihdoin pääsemään ihan tavalliseen arkeen käsiksi.

Good to be back ja voi vitsit tätä aurinkoa ja lämpöä! 

Terveisin nimimerkki,
"istun parvekkeella kesämekko päällä naputtelemassa tätä postia ihanaisessa ilta-auringossa"