28.4.14

ARKIKUVA.

MUKAVAA MAANANTAITA. Mulla on just nyt tällainen aivan luksushetki, kun Liam on lasten kanssa puistossa ja mä tulin hammaslääkäristä tänne mun vanhemmille ilman, että just nyt tarvitsee tehdä yhtään mitään muuta. Lounas on valmiina enkä mä voi edes lähteä tuonne asunnolle siivoilemaan ja pakkailemaan ennen kuin muu perhe tulee tänne seuraavan tunnin sisällä. 

Voin vain siis olla ja siksipä heti blogin ääreen kävi tieni :)

Eilen saatiin muutettua Irlantiin matkaavat kalusteet, muuttolaatikot ja polkupyörät väliaikaisvarastoon, mistä ne sitten joskus kesällä myöhemmin matkaavat meidän uusille huudeille rahtina.
Nyt matkalaukkuihin on sullottuna koko meidän muu elämä ja niistä laukuista tässä nyt sitten eletään seuraavat viikot. Vielä kämpillä riittää järkkäiltävää ja se hitsin loppusiivous, mutta viimemetreillä onneksi ollaan. 

Helpoimmaksi tämän muuton tuntuu tekevän se, että kerrankin mulla ei ole mitään tunnesiteitä tuohon kotiin. Yleensä olen vollottanut rappusilla muuton yhteydessä "täällä me ei enää asuta koskaan", mutta nyt oikeastaan vain huokaisen helpotuksesta.

Kun me tuohon vuosi sitten muutettiin myytyämme oman asunnon putkirempan jälkeen, tiesimme elon sielä olevan vain väliaikaista. Siksi sisustus ja muu fiksailu oli aivan minimaalista ja vaikka asuntona paikka onkin ihan ok, niin ei se nyt sillätavalla ihana ollut missään vaiheessa.

Vaikka me nytkin muutetaan alkuun kyllä vuokralle. Ja vielä todennäköisesti omakotitalon sijaan kerrostaloon. Mutta mulla on sieltä kiikarissa yksi aivan huippukoti meille, mitä mies käy jo heti ensi viikolla katsomassa. Sit vain sormet ristiin, että saadaan se ja toivottavasti tämäkin blogi rikastuu taas vähän aihepiiriltaa sistusjuttujen suuntaan. Voi että mulla onkin niitä ikävä!

Voin kertoa, että sen lisäksi, että pikkulapsi/vauva-arki on vienyt tämän blogin tahdin (tai siis poikien päiväunettomuus/äidin oman hetken puuttuminen), on kyllä välillä ollut vaikea vääntää tikusta asiaa, kun tuo viime vuoden koti nyt on vain ollut niin mitäänsanomaton paikka.

Toivon niiiiiin niiiiin paljon, että esim. tämä kallis sisustuslementtini rakas pyykikuivausteline olohuoneessa, olisi taakse jäänyttä elämää :D

Tuo meidän ihana ja rakas ruokapöytämmekin nyt lopulta sitten lähti uusille omistajille, 
vaikka aluksi mietin etten koskaan voi siitä luopua. Pinnatuoleja viemme mukanamme muutaman ja vanhan sivustavedettävän sängyn ja tietenkin perintölipastot, mutta aikalailla sitten kaikki muut tavarat olemme myyneet pois. Tässä maastamuutto-operaatiossa on tietysti pohdittava tosi tarkasti, mistä on valmis maksamaan sen valtavan rahtikustannuksen. Mitkä on sellaisia, mitä ilman ei ihan oikeasti voisi elää? Tuo pöytä esim. on meille loppujen lopuksi vähän liian pieni ja vuokra-asunnot Irlannissa on kalustettuja eli se ei edes oikein mahtuisi mihinkään. Vannotin kyllä miestä, että hankitaan sitten tulevaisuudessa samanlainen pöytä puusepältä hiukan isompana, kun joskus seuraavan omistusasunnon aika tulee. 

Tämä kyseinen pöytä me ostettiin Brightonissa meidän piskuiseen asuntoon käytettynä ja kannettiin sitä sielä läpi kaupungin edellisiltä omistajilta. Sieltä se matkasi Suomeen sitten ja toissakesänä mun isä maalasi sen meille valkoiseksi minun syntymäpäivälahjana meidän ollessa Irlannissa reissussa. Yksi parhaimmista syntymäpäivälahjoista ikinä muuten! Ja juuri tuon takia ehkäpä meille molemmille otti koville siitä luopuminen.

 Meidän perhepöytä. 

Se minkä ääressä haaveiltiin alkujaan haaveiltiin yhteisistä perheruokailuista lasten kera.
Minkä ääressä Fionnin jälkeen mietittiin, että toinen pieni olisi aivan ihana ja Jamesin jälkeen todettiin vielä yhden tuolin olevan vapaana :)

Mut juu, täällä mä taas jaarittelen vaikka mitä ja kuviakin on vain yksi :D
Kyllä mä vielä ryhdistäydyn. Ehkä ;)))

Sara xxx

9 comments:

  1. Hih voi miten tavaroihin voikaan kiintyä välillä niin kovasti. Ne on ne ihanat muistot. Mä vieritin nyt pari kyyneltä teidän pöydän vuoksi kun siitä niin tunteikkaasti kirjoitit. :D Tsemppiä loppusiivoiluihin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja mä vielä muistan sen hakureissun niin hyvin, kun sataa tihkutti vettä marraskuussa illalla ja me etsittiin sitä hakuosoitetta :D onneksi pöytä meni Veeralle eli hyvään kotiin :)

      Delete
  2. Ihana postaus <3

    ps. meillä on yläkerran hallin sisustuselementti se pyykinkuivausteline.. voi kodinhoitohuone!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kodinhoitohuone olisi ihana luksus. Tuola meillä on tiedossa ehkä kolme kylppäriä, joista yhden ajattelin pyhittää pyykin kuivaukselle ;)

      Delete
  3. Pöytä ja tuolit pääsivät kyllä onneksi tosi hyvään kotiin, jossa niitä osataan arvostaa :) Tsemppiä loppurutistukseen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin pääsivät ja he saavat ne varmasti kunnostettua tosi hyviksi :) en voi valittaa :)

      Delete
  4. Näitä sun postauksia on aina yhtä mukava lukea:) Tämäkin postaus oli niin hauskasti kirjoitettu että ihan nauratti tuossa lopussa:D vaikka onhan se haikeaa luopua itselle tärkeistä tavaroista joihin liittyy muistoja:( Ihanasti kirjoitit tuosta pöydästä. Hurjasti teillä on kyllä ollut hommaa tavaroitten pakkaamisessa,myymisessä Jne. Ja vielä hommia edessäpäinkin. Hurjasti tzemppiä loppurutistukseen ja kaikkeen muuhunkin! Mielenkiinnolla odottelen postauksia sitten Irlannista:) Itselle aivan vieraskaupunki.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kivasta kommentista :) en malta odottaa, että pääsen kirjoittelemaan sieltä käsin. Nyt vain vielä tosiaan tämä loppurutistus, huh!

      Delete
  5. Kylläpä teidän pöytään liittyy ihania muistoja, mutta onneksi ne muistot pysyy, vaikka pöytää ei enää olisikaan.

    ReplyDelete