Fionn aloitti viime syksynä tämän kaupungin järjestämän leikkitoiminnankerhon sen pari kertaa viikossa aamupäivisin ja täytyy kyllä sanoa, että kerho on ollut aivan meidän pelastus. F tykkää ihan hirmuisesti ja viimekesäisestä ujosta pikkuisesta pojusta on kuoriutunut sosiaalinen ja iloinen pikkumies. Omat kerhokaverit on niin tärkeitä, että heitä luetellaan ja muistellaan melkein joka ilta. "Keehossa on K, S, M, O...entäs muita sitten?"
Nyt me kesän kynnyksellä me äiditkin aktivoiduttiin ja oli selvittelyä kuka jatkaa syksyllä ja kuka ei, tuleeko kuka puistoruokailuun ja niin mikäs sun nimi nyt olikaan? :)
Olin ihan unohtanut miten tämä hyvä sää herättää kaikki eloon ja yht'äkkiä on taas sellainen olo, että tuola leikkipuistossa voisi vaikka asua! Mikä parasta, tuo pienempikin on nyt jo niin iso, että ulkoleikit on mitä mainiointa ajanvietettä. 3-v. osaa mennä suht järkevästi itsekseen kavereiden kera ja 1-v. taas ihmettelee kaikkea uutta niin ja etenee hitaammin ettei kokoajan tarvitse minunkaan laukkoa ympäri maitaja mantuja yrittäessä napata jommankumman paidanhelmasta.
Olen kyllä onnellinen, että uusi koti löytyi tästä ihan kulman takaa ja kuviot pysyy vielä ainakin vuoden verran aika samanmoisina.
Käytiin muuten vielä eilen illallalla Ikeassa hakemassa se Micke-työpöytä ja syömässä lihapullat ja samalla kun lähdin autoa paluttamaan minun vanhemmille, kuskasin uuteen asuntoon jo useamman matkalaukullisen tavaraa. Uudesta kodista tulee kyllä ihan superkiva ja epäilemättä tulette kuulemaan siitä pian enemmän, koska muutto on jo maanantaina.
Mutta sitä ennen - tänään - rakenneultra! IIK! Olisipa vauvalla vain kaikki ihan ok ja oikeissa paikoissa...
