A LITTLE BIT SPOOKY.

tämä luuranko oli lahja anopilta meille. ihanaa.

 HAUSKAA HALLOWEENIA, kurpitsajuhlaa vai mikä nyt Suomeksi olisikaan korrekti ilmaisu. Sielä Suomessa asuessa tulin usein ajatelleeksi, että ihan pöhköä juhlia moista jenkkihapatusta, mutta nyt on kuulkaa kaikki toisin. Meidän perheessä rakastetaan Halloweenia ja Irlantilaiset ovatkin sitä mieltä, että tämä perinne on täältä lähtöisin. Mitään totuuden mukaista lähdettä en nyt tähän voi hakea, paitsi tuon rakkaan aviomieheni sanan :)

Voisin kyllä hyvin kuvitella olevan totta, sillä täällä tämä juhla näkyy ihan kaikkialla. Siis ihan kaikkialla. Joka ikinen putiikki, koulu, toimisto, ruokakauppa jne. ovat kaikki koristautuneet mitä mielikuvituksellisimpiin ja hienompiin ja karmivampiin koristeisiin. Supermarketin lihatiskilläkin on sellainen katkennut verinen tekojalka ja sen sellaista :D

fun fact: alunperin Jack O'Lanternit on kaiverrettu täällä nauriin sisälle

Me pidetään illalla lapsille ja heidän muutamille kavereille pienet bileet ja ollaan ihan innoissamme (tai siis mä olen) koristellut ja järkkäillyt. Ja eilen illalla kaupassa haaliessani viimeisiä koristuksia ja tarjottavia, mut valtasi sellainen hämmentyneen lämmin fiilis. Miten tässä näin kävi, että mä olen nyt se kolmen lapsen äiti, kuka kaikkensa tekee, että kaikki mahdolliset juhlat olisivat lapsille mahdollisimman merkityksellisiä? Mä vain niin sydämestäni toivon, että lapset säilyvät yhtä innostuneina ja muistavat joulun, syntymäpäivät, Halloweenin ja pääsiäisen sellaisena erityisinä juttuina. Enemmän sidottuna tunnelmaan, yhdessäoloon ja hauskanpitoon, kuin esim. täällä 'trick or treat'-perinteeseen. Ja siis kyllähän meidänkin lapset tänään pääsevät muutamille oville käymään ja se on varmasti heistä tosi jännää, mutta että Halloween ei olisi vain sitä itseänsä sokerilla kuorutettuna.

Meillä on siis tiedossa kaikenmoisia leikkejä, mitä tuo lapsista isoin eli Liam muistelee lapsuudestaan  ja tietysti levyhyllystä on pakko kaivaa esiin Michael Jackosonin Thriller :)

Mut juu, nyt mun tarttee ruveta vääntämään karmivia lihapullia ja hirvittäviä valkosipuli-lohkoperunoita ja oksettavaa avocado-papusalaattia ja sitten vetää ylle oma kostyymi. Sovittin, että mä olen noiden draculan, pikku-noidan, kurpitsan ja luurankomiehen kaveriksi kissanainen... voi apua... Asukuvaa ei tiedossa... :DD

Aijuu, ja siis miten huippua, että sielä on taas kaikki vanhat kaverit kommentoimassa. Ihanaa tehdä tätä blogia teidän kanssa <3

THE WIND THAT NEARLY BLEW ME AWAY.

En uskonut, että palaisin bloggailun pariin näin pian, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Varovaisen innostuneena ja jännittyneenä. Voisin kirjottaa romaanin, mitä kaikkea tässä on ehtinyt viimeisen parin kuukauden aikana tapahtumaan. Olen niin onnellinen, että osasin ottaa tauon, kun se oli tärkeää. Täällä ruudun tällä puolen todella sattui ja tapahtui.

Mutta, mutta. Joka päivä tuli vastaan hetkiä, ajatuksia, näkymiä, vitsejä, asuja, reseptejä ja ihan arkea, mistä halusin kirjoittaa. Mitä halusin kuvata. Ja siksi tuntui siltä, että enemmän kuin koskaan haluan kirjoitella tätä blogia :) 

Kuten huomaatte, ulkoasussa on pikkusen muutoksia, mitä vielä viilailen ja tuohon väliin mahtuu muutama kuvapostaus ihan vain kuvakokoja kokeillakseni.

 Tervetuloa takaisin, ketkä sielä vielä onkaan paikalla <3

ONE LITTLE BIRTHDAY.

NAAPURIT.