HIMASSA JA ARVONNAN VOITTAJA.

ruokaryhmä keittiöstä päin katsottuna

Hei vaan kaikki sielä! Arvonta on tosiaan nyt päättynyt ja voittaja arvottu. Sen julkistan tämän postin alalaidassa, mutta ensiksi mieluusti kiittäisin kaikkia osallistujia ja erityisesti kiittäisin vastauksista kysymykseeni. Oli oikeasti tosi kiva vähän kartottaa minkämoisia juttuja te tykkäilette lukea - lisää ehdottomasti intoa ja motivaatiota tehdä tätä hommaa, kun teitä seurailijoita kerta sielä ruudun toisella puolen alkaa olemaan aika monta :)

Mieluisin aihe taisi olla ihan nämä arkipäivitykset ja myöskin muutamia kiinnosti naishömppä ja meikkivinkkejäkin tykkäiltiin saada. Tosi kiva, sillä saamanne pitää :) Myöskin sisustusjutuista useampi mainitsi olevansa kiinnostunut... Niiden suhteen olen tällä hetkellä kyllä aika lukossa, koska suoraansanottuna tämä kämppä on nyt 99% ajasta ihan läävä. 

Tänäänkin aamupäivällä katsoin kauhuissani soffalla imettäessäni, kun James vain kertakaikkisesti levitti kaikki poikien lelut ympäri olohuoneen lattiaa. Siis ihan kaikki. Ja vei tyhjät lelukorit pois poikien huoneeseen. Eipä auttanut kieltoyritykset, ei. Eihän tuollainen 1v8kk nyt oikeasti taida tajuta ellei häntä fyysisesti käy johdattamassa ihan muihin leikkeihin. 

Sen hetken jos päivässä saan, että voi imuroida koko kämpän ja pyyhkiä pöydän - keittiön siistimisestä puhumattakaan! - olen onnellinen. Kyllähän se mieli lepää siistissä asunnossa, mutta KABOOM ja kaksi pientä miestä on taas saaneet huushollin taas sellaiseen kuntoon että!

Eikä se nyt vain ole heidän syy todellakaan. En vain kertakaikkisesti kerkiä viikkaamaan paljussa seisovia puhtaita pyykkejä kaappeihin, keräilemään pieniä pudonneita sukkia ympäri kämppää, oikomaan sohvatyynyjä ja pölyjen pyyhkimestä saan vain haaveilla (<- lempparipuuhaani imuroimisen jälkeen. ihan oikeasti!).

Lääväkämppää on siis vähemmän nautinnollista esitellä täällä blogissa ja harvemmin nyt on oikeasti edes hiukan valoisampaan aikaan satun yhyttämään kameran kera ja kuvailemaan. Tänään tällainen ihmeellinen hetki kuitenkin suotiin ja edes nämä muutamat otokset sain napattua sellaisista kohdista, missä niitä kasoja ja murusia ei onneksi näy :)

lastenkirjat viinilaatikossa. hieman kyseenalaista ehkäpä :D

miehen ostamat yllätysruusut mumman vanhassa kannussa.
kynttilänvalossa kukaan ei nää pölypalleroita vai mitä?

hienoista joulutunnelmaa pikkuhyllyllä.
disco-kuusi on ostettu Brightonista jo kuutisen vuotta sitten.

"kirjahylly", tauluhylly ja älppärihylly.
(ja jouluvalot - parempi kuva iltavalaistuksessa tuolla instagramissa)

Miten ihmeessä minulle siis tällainen ruhtinaallinen hetki suotiin, että sain rauhassa siivota tänään ja kuvatakkin? No ihanaiset ja maailman parhaat vanhempani ottivat pojat tänään hoitoon melkein koko päiväksi, sillä Elsillä taitaapi olla juurikin nyt se 6 viikon tiheänimun kausi. Jos muutenkin olen jumissa sohvalla, niin nyt vielä kahta pahemmin. Eilinen miehen työvuoro tuntui aika kaoottiselta, kun en kertakaikkiaan voinut mitään tehdä poikien kanssa. Reppanat joutuivat telkkaria toljottamaan ja minulla oli tosi paha mieli. Olin siis enemmän kuin kiitollinen, kun vanhempani lupasivat ottaa pojat tänään vähän virikkeellisempään menoon heille.

Onneksi tosiaan ottivatkin, sillä valehtelematta istuin taas koko aamun tässä ruokkimassa pikku tipustani. Yhdentoista aikaan meinasi jo usko loppua, kun tytöltä taisi olla nukkumatti kateissa ja minulla oli aina vaan pyjama päällä, vaikka kauppaan oli tarkoitus lähteä. Kuin tilauksesta, Elsi nukahtikin rattaisiin tosi helposti ja sain ostokset tehtyä ja vielä bonuksena kotiin tullessa kerätä Jamesin aamuiset leikit ja blogijuttuja valokuvailla.

Nyt hän nukkuu tässä jalkojeni päällä ja minä näpyttelen läppärillä ihan kroppa vintturassa, mutta saampahan tehdä näitä mieluisia blogi-hommeleita. Eipä haittaa, vaikka jalat meinaavat jo puutua :D

Poikkesin pikaisesti läheiselle kirppiksellekkin ja löysin Elsille tällaisen supersuloisen romperin (haalari på finska?) ja hiukan arvoin mahtaako se mahtua edes, mutta en voinut vastustaa ja täytyy nyt tehokäyttää tätä ennekuin E kasvaa siitä täysin ulos. Aika liikkis eikö?

haukotus nro. 1

jalkojen ojentelua...

... ja haukoitus nro. 2 eli äitiliini, kamera nurkkaan ja hommiin!

Niin ja sitten se arvonnan voittaja!

Arvoin random.org-sivun arvontakoneella voittajaksi kommentti numero 46:sen:

Koska itse siis kommentoin tuonne väliin, osalistujia oli yhteensä 65, vaikka kommentteja tuossa postissa näkyy 66.

Neiti numero 46 on yhtäkuin tämä:

JEEE! Onnea kovasti voittajalle ja laittaisitko yhteystietosi tulemaan minun sähköpostiini

epataydellinennainen@gmail.com

niin saan paketin mahdollisimman pian matkaan :)

***

Klassisesti minua tietysti harmittaa etten saa teitä kaikki lahjoa, mutta ehkäpä tämä ei ole viho viimeisin arvonta täällä ikinä :) 

Reseptiposteista haaveileville on tuloillaan yksi pieni kiva joululahja-aiheinen posti, kunhan ennätän sen tekstin toteuttaa ja kuulumisia yritän päivitää mahdollisimman usein. Instassa näymme tietysti päivittäin, jos jollakulla tulee ikävä ;) Nyt meinaan kokeilla saanko Elsin siirrettyä tähän vireeni nukkumaan, joskos vaikka ehtisin jotain yödäkkin ja imuroida. Wish me luck! Sara xxx

KUURASSA.

JACK FROST IS HERE. Voi ihanuus miten mä pidänkin tällaisesta kirpeästä pikkupakkasesta! Ei paljoa harmita, ettei täälä etelässä ole vielä lunta - yhtä hyvä fiilis voi syntyä huuruisesta maasta ja auringonpaisteesta :) Tänään ihan vain kauppareissulle pienimmäisten kanssa otin kamerankin mukaan, kun oli vain niin älyttömän kaunista.

Pakattiin tämä tyyppi kauppatakkiin ja kauppakassit rattaisiin. Täytyy näistä Bugiksista sen verran vielä sanoa, että tykkään niistä kyllä hurjasti tällaisena yhdenkin lapsukaisen versiona. Ollaan tykätty ihan tosi paljon rattaista kaikissa muodoissaan ja jopa minun vanhemmat ovat ihastelleet, kuinka mielettömän ketterät ja mukavat ne on työntää. Olisin niin halunnut ottaa meidän keskimmäisestä hymypojasta sellaisen söpön kuvan, missä hän oikein silmät tuikkien virnistää. Kuten yleensä...

...mutta ei hymyilyttänyt ei. Olisi vissiin juoksennellut mielummin repsukka, mutta ei auttanut kun viikko-ostokset oli tehtävä.

Muo pikkusen suututtaa näiden kuvien epätasaisuus jälleen kerran (+ tämä blogger heittelee kuvat ihan miten sattuu taaskin, murr!). Tuo minun Olympus epl-5 on muuten ihan kiva kamera ja näppärä, mutta sen manuaaliasetukset on suorastaan pyllystä. Tai siis se, että niille ei ole omia näppäimiään vaan säädöt pitää mininäppäimistä vaihdella näytöllä näkyvien lukujen mukaan. Automaattikuvaukseen taikka vaikka puoliautomaattikuvaukseenhan tämä on ihan loistava, nopea ja nämä minun 17mm ja 45mm linssit on varsin kivoja, mutta kyllä mä silti taidan enempi tykätä tuosta Canonin järkäleestä. Sitä ei vain erkkikään jaksa raahata mukana. 

Oih voih, mitä luksus ongelmia taaskin... 

Pyysin miestä ottamaan minusta kuvan, mutta sen sijaan, että kuvaan olisi piirtynyt edes semihehkeä mamma (kerrankin lilaa luomessa), paras kuvista oli tämä otos, missä intensiivisesti tuijotan vieressä olevan auton taskuparkkeerausyritystä. I give up. Vai onkohan vika kuvaajan sijaan mallissa... :D

Onneksi tuo männynhuippu sentään on komea ;)

Ja hän <3

Mä ehkä annan tälle nykerönenälle anteeksi ettei hän oikein vielä malta rattaissa nukkua. Tai no tällä kertaa en edes yrittänyt, kun pienellä oli vähän ilmaa masussa aamusta. Kantoliinassa ruokaostosten mittaiset unet on melkein takuuvarmat, kun taas rattaissa ei. Jospa hän suostuisi edes tuttia syömään. Se voisi oikeasti helpottaa elämää. Onko siellä kenelläkään mitään mahtavaa vinkki vitosta miten totuttaa baby tuttiin? Tiedän, että sielä moni voi pyöritellä silmiään, että miksi väkisin yrittää, mutta trust me, just nyt se helpottaisi meidän arkea huomattavasti. Sitäpaitsi pojat ovat molemmat itse itsensä vireroittaneet tutista ja pullosta siinä 3kk iässä eli ajatuksena olisi vain saada vähän jeesiä näihin pakollisiin siirtymiin esim. viemään Fionnia kerhoon aamusta. 

Voisinhan mä häntä toki kantaakkin juu ulkona, mutta koska en omista kantotakkia (enkä just nyt koe siihen olevan rahaa edes investoitavan) ja nyt jo oli tuolla takkiaukiviritelmällä aika vilpoista, en edes uskalla ajatella miten kylmissäni olisin, jos nämä pakkaset tästä vielä kiristyvät. Hartaasti siis toivoisin, että nuo rattailut alkaisivat piakkoin sujumaan vähän paremmin. 

Aika hauskat muuten nuo pipot. Jamesin punainen pipo on ollut mun isoimmalla siskoista jo vuonna 1979 käytössä ja Fionnillakin pari talvea sitten. Ja Elsin valkoinen pipo on taas saman siskon pojalleen vuonna 2001 kutoma ja sekin on jo ollut käytössä meidän pojilla ja serkkutytöllä heidän välissä. Voi huokaus, jos minäkin osaisin neuloa yhtä tasaista neulosta kuin siskoni!

Juu, mutta nyt täytyy taas rientää! Kiva, kun olette niin sankoin joukoin osallistuneet tuohon arvontaan. Mahtava homma ja kiitos jo nyt noista kommenteista. Superia tietää vähän minkämoisista jutuista te tykkäilette lukea :) Pus, Sara xxx

p.s. yritän työstää tuota jäätävän isoa mainosbanneria tuosta takaisin tuonne yläreunaan. se vain pomppasi paikoiltaan tuohon headerin alapuolelle ja tarvitsen hiukan teknistä tukea humpsauttamaan sen takaisin paikoilleen sivuston ylälaitaan - eli bare with me.

PIENI PIKKUJOULU-ARVONTA.

Minulla on jo pidemmänaikaa ollut tarkoitus kiitellä teitä lukijoita jollakin pienellä arvonnalla ja nyt on tullut sen aika. Palkinto on melko vaatimaton ja ihan itse sponssaamani, mutta ajatuksella keräily pieni ilahdutus tähän pikkujouluaikaan - pientä hemmottelua :)

Eli arvontapakettiin kuuluu Madaran uusi suihkusaippua, mistä kerrotaan näin: "Karpalo & Kataja body saippuan kasvipohja puhdistaa samalla, kun jojobaöljy ravitsee ihoa ja jättää sen täyteen energiaa." Kuulostaa aika ihanalta vai mitä :) Ja tuoksuu aivan taivaalliselta!

Ja toisena Joikin soijavaha tuoksukynttilä jatkaen karpalolinjaa tuoksulla Cranberry spice. Ostin itselle tuon Creme Brulee-tuoksuisen ja sekin on aivan ihana. Karpalo on kyllä hitusen jouluisempi vaihtoehto :)

Vivani Karpalo superior tummasuklaa (70% kaakaota), mikä on varmaankin aika ihana myöskin ja sopii tähän teemaan. Tiesittekö, että tummasuklaa tulee ensin vähän pureskella suussa ja sitten antaa sulaa pikkuhiljaa parhaaksi makunautinoksi? Muutenhan se onkin aika kitkerää tavaraa, mutta tuolla tavalla ihan taivaallista ja tosiaan se pari palaa on just sopivasti vaikka kaffikupin kera.

Arvonta alkaa nyt ja loppuu torstaina 28.11 klo 12:00 (jos sitten saisin paketin voittajalle viikonlopuksi).

Arvonta on avoin kaikille ja anonyymit keksikää joku hyvä nimimerkki. Toki toivon, että voitto menee jollekulle tätä blogia oikeasti seuraavalle eli voitte vaikkapa osallistuessanne kertoa mitä juttuja tässä blogissa luette mieluiten?

Myös ulkosuomalaiset lukijat voivat osallistua :)

Myöskin Juilles-blogissa on tosi huippu arvonta pystyssä, missä on mahdollisuus voittaa Clarinsin luomiväripaletti ja Sensai-huulipuna. Arvontaan pääset tästä.

Noniin, nyt takaisin vauvanhoitohommiin ja iltaruoan pariin. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!
Sara xxx

ELSI 1KK.

Huh niinhän se meidän pienimmän ensimmäinen elinkuukausi hujahti! Tottapuhuen jo pari päivää sitten, mutta eipä tosiaan ole ollut aikaa edes katsoa tietokonetta päin vasta kuin nyt daddyn vapaapäivänä. Nytkin neitonen tässä ruokailee sylissä ja naputtelen yhdellä kädellä :) Kuvat käsittelin tuossa parituntia sitten vauva Manducassa torkkuen. Asianmukainen tanssihytkyttely päällä tietysti ;)

Harmittaa tämä tajuttoman huono valaistus tietysti näiden blogikuvien takia, mutta myös omiiin kansioihin tarkoitettujen kuvien osalta! Poikien ollessa pikkuruisia ikkunoista tulvi kaunis kevätaurinko ja asuimme varsin valoisissa asunnoissa muutoinkin, mutta tämä vauva näyttää kuvissa lähinnä keltaiselta, keltaiselta taikka keltaiselta. Varsinkin kun tämä huoneistokin on ensimmäisesä kerroksessa vähän piemässä kulmauksessa metsän reunalla.

Noh, ajatukseni oli kuitenkin ehdä pientä kuukausittaista missimittaria tästä meidän pienokaisesta, sillä reppanalla ei edes ole vielä omaa vauvakirjaa. Kolmas lapsi ja silleen... Sellaista olen silti nimiäislahjaksi toivonut, mutta etten aivan tyystin kaikkea unohda tässä yhden kuukauden ikäisen Elsin tärkeimmät speksit:

- Piiitkä tyttö. Varsinaisia mittoja ei ole, mutta pari viikkoa sitten pituutta oli tullut jo 55,5cm eli 3,5cm syntymästä ja nyt ollaan siirrytty jo lähestulkoon täysin 62cm vaatteisiin eli epäilisin hänen olevan jo ainakin 58cm. Painonnousukin alkaa pikkuhiljaa näkymän poskissa ja reisissä, mutta muuten hän on aikalailla samanmoinen hoikkeli tuon lopun perheen kanssa. 

- Syö jatkuvasti päivän mittaan ja nukkuu mieluiten päikkäreitä äidin sylissä tai äidin kyydissä kantoliinassa (daddy kokeiltu moneen otteeseen - ei nuku). Pikkuhiljaa alkaa vaunuttelukin sujumaan muutamaan otteesen jopa siis jatkanut unia eteisessä kotiin saavuttaessa.

- Nukkuu pääsääntöisesti hyvin n.21/22-07/08. Olen siis hurjat kolme kertaa synnäriltä kotiutumisen jälkeen vaihtanut vaippaa yöllä. Pojilla oli tapana ensin ilta vähintään huutaa ja sitten yöaikaan kukkua eli tämä vauva tuntuu aika ihmeellisen helpolta. Syö kyllä siis yöaikaan ainakin kolmesti, mutta kainalossa nukkumisen ehdottomana etuna me molemmat nukahdetaan aina samoin tein.

- Ei koliikkia (vielä), mutta muutamat överiväsymysrsaivarit ollaan saatu kokea. 

- Ensimmäinen oikea hymy saatiin nähdä jo herkässä 4:n viikon iässä.

- Eilen aloitti ne ihanat kurluttelevat ensi-äännähdykset <3

- Viihtyy valveilla jo jotaikin hetkiä ja silloin kaikista mieluiten tuijottelee hoitopöydällä neuvolasta saatua keltaista hymynaamaa punaisella taustalla.

Mä olen niin kovin rakastunut! Ihanaiset hormoonipöllyt ovat tälläkertaa kohdelleet minua hellästi. Aikaisemmilla kierroksilla soinut pitkäkestoinen baby blues loistaa poissaolollaan (ainakin vielä. Vaikea uskoa tätä todeksi...)

Mutta ihan kahelia säätämistähän nämä viimeiset päivät ovat olleet. 3 alle 4 vuotiasta lasta, pyykkirumba, siivousrumba, ruokarumba, kiukutukset, vaipanvaihdot, halit, pusut, nukutukset - kaikkea olen tehnyt ristiin rastiin yhtäaikaisesti. Syöttänyt poikia samalla, kun syön itse ja imetän Elsiä.

Liam aivan ihmetteli eilen miten hyvin kaikki on mennytkään? Hän luuli palaavansa töistä kaaokseen ja lohduttamaan itkevää vaimoa. Tottapuhuakseni mäkin vähän pelkäsin samaa, mutta kai mulla sitten vain on ollut oikeanlainen asenne enkä ole jäänyt sellaisia hasardi-hetkiä miettimään. 

Älkää nyt ymmärtäkö väärin - mä olen aivan tajuttoman väsynyt ja päätä särkee taukoamatta hirveistä imetysasennoista ja maitomelooneista johtuva hartiakipu, näytän ihan hirveältä homssukalta tukka sotkussa, olen tietysti ärähtänyt kerran jos toisenkin pojille ja tuskastunut torkuttavaan vauvaan päiväsaikaan, mutta joku taika tässä häseltämisessä on nimittäin kotihommatkin tuntuu luistavan paljon jouhevammin. No okei, se pommi iskee n. 5 minuuttia imuroimisen jälkeen vakiona, mutta hetkittäin täällä on jopa siistiä. Ja pari kertaa olen saanut ihan rauhassa istahtaa kahville nostaen jalat pöydälle ja vitsit se on luksusta.

Miten paljon päässä risteileekään ajatuksia kirjoitettavaksi, mutta nyt täytyy lähteä suihkuun lasten kera. Huomenna, jos kaikki menee nappin, minä ja E lähdetään rilluttelemaan keskustaan. Breikki lähiöstä on enemmän kuin tervetullut ;) Sara xxx

IHANA LOUNAS

Hyvää viikonoloppuja ihanaiset! Reseptejä en ole postitellut aikoihin ja tämäkin on ihan supersimppeli keittoposti. Minähän aivan järjestään syys- ja talvipuolet tarjoilen perheelle sosekeittoja, kun ne uppoavat noille lapsukaisillekin niin hyvin. 

Liam on järjestään hoitanut ruokahuollon viimeiset 5 viikkoa ja yllätyinkin iloisesti, kun jääkaapista löytyi peruskasvisten lisäksi lanttua ja selleriä. Näistä syntyikin mainio soppa eilisen lounaaksi.

               

Lanttu varsinkin taitaa olla nykyperheiden kokkauksessa harvemmin käytetty juures, vai olenko väärässä? Itse rakastan sitä myös raakana ja napsin siinä pilkkomisen lomassa useamman palasen. Täytyypäs kokeilla mitä mieltä porkkanahullu Fionn on raa'asta lantusta.

Anyhow, tähän keittoon tuli siis puolikas bataatti, puolikas lanttu, puolikas selleri, 3 pienehköä palsternakkaa (toinen perheen suursuosikki) ja puolikas purjo + alkuun paistoi hiukan kattilan pohjalla yhtä pilkottua punasipulia kera kolmen valkosipulin kynnen. Näiden perään siis nuo pilkotut kasvikset hiukan italian yrttejä ja vettä. Kasvisten pehmennyttyä sekaan puolikas purkki kermaa ja sauviksella sileäksi.

Maku oli mitä valoittavin pehmeä ja makeahko. Lapsille tarjoilimme tällaisenaan, mutta meille aikuisille tuli vielä tätä maustesekoitusta pisteeksi iin päälle. Häivähdys chiliä ja samettinen kasvisten maku olivat juuri omiaan tuomaan pienen silauksen joulutunnelmaa tänä harmauden keskelle :)

Täytyy kyllä sanoa, että ikävoin jo kovasti proteinipitoisempia ruokia. Pavut ja linssit siis ovat vielä ainakin parisen viikkoa pannassa, kunhan tuo neitokainen kasvaa vähän enemmän ja masu ehkäpä kestää ne minun syöminäni paremmin. Tähänkin lisäsin siksi proteiinilisäksi tätä (//mainoslinkki) Herneproteiinijauhetta n. 3 ruokalusikallista. Se ei tosiaan maistu miltään, mutta kuitenkin sisältää 85,5g proteiinia 100g:ssa. Varsinkin Liam meillä tykkää tunkea tätä vähän kaikkeen. Mukava proteiinilisä kerrassaan. Samalla valmistajalla myös verrattomat hamppu- ja heraproteiini.

Ihana lauantai, kun vielä aurinkokin paistaa :) Kävin vauvan kanssa kaupassa pyörähtämässä ja hän tuola vieläkin nukkuu rattaissa eteisessä - aika luksusta. Me ollaan kaikki oltu loppuviikosta pienessä nuhassa ja tankattu hulluna d-vitamiinia ja sinkkiä. Onneksi taitaa olla vain parin päivän pikapöpö. Ei sovi meidän pojille sitten laisinkaan sisällä istuminen. Sitä tuli keskiviikon verran kokeiltua...

Tänään koittaakin sitten back to reality ja daddy lähtee iltapäivästä illaksi töihin. Aika paljon jo alkaa jännittää miten tuleva viikko tulee sujumaan. Tänään sentään saan illasta vanhempani jeesiksi pariksi tunniksi. Mieluusti olisin lähtenyt Indiedays Inspiration-kemuihinkin, mutta vauva on vielä niin pikkuruinen ettei hänen hoitoon jättäminen ole edes vaihtoehto. Ehkä mä vielä jonhonkin blogikemuihin joskus pääsen :) Vauvavuosi menee lopulta niin nopeasti, että enköhän minä sitten ensi vuonna tähän aikaa pääse jo ulkoilemaan, jos sellainen halu on.

Anyhow, tiedossa on aika varmasti sen verran hektinen viikko ettei minua uskoakseni täällä blogin puolella välttämättä tulla kovasti näkemään, mutta tuola instagamissa (@supersaras) varmastikkin päivittelen tiheämmin. Ehkä yritän tsempata ja kantaa viikon kameraa mukana ja kuvailla oikein reippaasti ettei tarvitse näitä kännykuvia tänne lainailla.

Mutta palataan ja mukavaa lauantain jatkoa, Sara xxx

11 + 11.

Sain kaveriltani Hannalta hänen Rakkaudella, äiti-blogistaan tämän 11 + 11 haasteen. Olen saman haasteen saanut viime talvipuolella useammankin kerran, mutta silloin en saanut aikaiseksi vastauksia tehtailla. Nyt päätinkin heti ryhtyä toimeen ja jatkossa muutenkin toteuttaa nämä haasteet mahdollisimman pikaisesti ettei ne sitten unohdu.

Haaste:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa/seuraajaa.

5. Sinun pitää kertoa ketkä olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

Faktat:

1. Olen pikkujouluihminen. Parasta aikaa vuodesta juhlia vaikka ihan holittoman glögin merkeissä.

2. Parhaat pikkujoulut, missä olen koskaan ollut, olivat Brightonissa, Englannissa. Työpaikkani kemut olivat juuri sellaiset, mitä on kaikissa brittisarjoissa ja -elokuvissa. Tunnelmalliset, tyylikkäät, riemukkaat, paljon mulled winea jne. jne. Olen niin onnellinen, että pääsin ne kokemaan <3 (Brighton, I miss you...)

3. Täksi joulunajaksi meillä ei perhepikkujouluja (mun vanhemmat + siskot perheineen) lukuunottamatta ole yksiäkään pikkiksiä tiedossa plaah... Ehkä mun pitäisi noiden mun pienten työnantajien kanssa pitää ihan omat kemut joku iltapäivä.

4. Jos mä pääsisin nyt yhdeksi illaksi irtaantumaan tyttökavereiden kanssa lasilliselle kuohuvaa, mä pukisin päälleni aikavarmasti mun tummansinisen paljettihamosen. No, ensi vuonna sitten :) 

(oikeasti mä en kyllä olisi vielä laisinkaan valmis irtaantumaan vauvasta)

5. Siispä tämän joulunajan hengaankin näissä upouusissa pyjamahousuissa sen sijaan. Paras löytö Lindexiltä. Niin pehmoiset ja niin täydelliset tähän vuodenaikaan. Hyvä lahja itselleni. Voikohan näissä mennä uloskin....? 

6.  Toivoin kyllä mieheltäkin jotain söpöä (ei siis mitään Hello Kitty) pyjamaa joululahjaksi, sillä pehmeiden pakettien saaminen jouluna on vain parasta.

7. Äiti ennen aina osti minulle flanellipyjaman joka joulu, minkä kulutin yleensä melkein sen vuoden aikana puhki. Housuista tehtiin usein vielä shortsit, kun lahkeet jäi lyhyeksi :)

8. Join vanhempieni luona sunnuntaina mukillisen glögiä (Marlin, lasipullosta - ainoa oikea), mutta se maistuikin tämän sokerittomuuden jälkeen ihan kamalalta ja esanssiselta. Noooooou! Aikaisempina vuosina, kun olen voinut juoda sitä vaikka 5 kuuppia päivässä. Olin niiiin odottanut glögiä ja antanut itselleni sen osalta sokerittomuudesta vapautuksenkin. No ei tarvitse vapautella mitään :/

9. Silloin kun me asuttiin Brightonissa, juurikin Marraskuussa tämä biisi tuli nousi Brittilistan ykköseksi  ja se soi kaikkialla jatkuvasti. Monen mielestä varmaan toooosi epäcoolia tunnustaa tällainen, mutta tuo on minusta ihan paras yhä edelleen. Justiinsa niin sopiva pikkujoulufiilistelyihin. Tammikuussa en tätä enää kuuntelisi :D

10. Voi elämä miten onkin ikävä Brightoniin! Asuisin sielä mielummin kuin missään muualla maailmassa. Niin mun paikka. Onneksi Irlannista Englantiin on paaaljon helpompi ja nopeampi matkustaa, kuin täältä sinne.

11. Tämän blogin omakuvat tulevat jatkossakin varmaan tulemaan peilin kautta. Olen nyt totaalisesti tullut siihen tulokseen, että tuo minun rakas siippa ei vain osaa kuvata. Ei osaa ei. Ei minua eikä oikein mitään muutakaan :D No onneksi hän on muuten aika perfecto.

Ja sitten Hannan kysymykset:

1. Suosikki elokuvasi?

Jos minun epäcoolius ei nyt ole vielä tullut muuten selväksi, on mun leffamakukin aika rajoittunut. En oikeastaan tykkää katsella juuri muuta kuin hömppä romanttisia komedioita. Jenkkiversiot on usein liian lällyjä, mutta briteistä tulee aikamoisia helmiä.

Sellaisia suosikkeja joita voisin katsoa yhä uudelleen ja uudelleen on Love actually, Four weddings and a funeral, Nottin Hill ja Almost Famous. Kohtahan tässä onkin aika laittaa tuo Love actually pyörimään tämän vuoden osalta :)

2. Pelkäätkö vanhenemista? Jos kyllä, niin miksi?

Juu ja ei. Tämän hetkisen tilanteen kanssa olen ihan ok. Kriiseilin kriisini tuolla 25-vuoden tienoilla ja kolmekymppiset eivät pelota. Olen tähän mennessä saavuttanut oikeastaan kaiken mitä ikinä unelmoinkaan. Luin tässä vähän aika sitten nelikymppiset naisten keskustelua siihen vuosikymmeneen siirtymisestä ja se pisti mietityttämään enemmän. Ehkä enemmän pelkään sitä kun ikä alkaa tuntumaan kropassa ja siksi suunnitelmissa onkin nyt tehdä liikunnasta sellainen osa elämää, että se jatkuu hamaan loppuun asti ja auttaa aina jaksamaan hyvin.

3. Mikä tekee sinut vihaiseksi?

Valehteleminen.

4. Ketä ihailet?

Kamalan kiperä kysymys. Kaiketi kaikkia kunnianhimoisia tyyppejä, sillä itse en ole mitenkään ihan hirmuisen kunnianhimoinen. Tyydyn aika vähään. Tässä voisin selkästi parantaa ajattelutapaani.

5. Millainen ihminen olet?

Ooooh - tätä on tosi vaikea kirjata. Olen muuttunut tässä parin vuoden sisällä paljonkin, aikuistunut, ja esim. aikaisemmin olisin voinut luonnehtia itseäni epävarmaksi, mutta en oikeastaan enää. Tunteellinen herkkis, kuka ei siltikään avaa sisintään juuri kenellekkän (tyypillinen rapu ;) ), hömppä, hellä, helposti uusille ihmisille jutteleva, mutta silti ujo. Helposti ärsyyntyvä, nopeasti leppyvä. Haaveilija ja haihattelija. Hyvä organisoimaan ja nopea oppimaan uutta. 

Miten te minua livenä tuntevat minua luonnehtisitte?

6. Kauneinta elämässä?

Omien lasten tuikkivat silmät <3

7. Surullisinta mitä sinulle on tapahtunut?

Kkm. Vaikka nyt olen sinut sen pitkän tapahtumasarjan kanssa, silti saatan vieläkin itkeä menetystä. En varsinaisesti toivo, että asiat olisivat menneet toisella tavalla, mutta se valtava suru ei poistu ikinä. Jo tämän kirjoitettuani kyyneleet jälleen kerran valuvat silmistäni.

8. Mistä haaveilet?

Henkilökohtaisella tasolla haaveilen, että meidän elämä Irlannissa menisi ihanasti. Löytäisimme jossain vaiheessa täydellisen oman kodin ja vielä enemmän toivoisin, että saisimme avata oman pienen kahvila/ravintolan. Vähään tässäkin tyytyisin, sellainen mukava pienehkö koti ja pienehkö bisness, millä tulisi sopivasti toimeen. 

Tietysti haaveilen, että me ja lapset elettäisiin onnelliset ja terveelliset elämät. Ja maailman tasolla haaveilen, että nuo helkkarin johtajat nyt vihdoinkin tajuaisivat tehdä tälle ilmastopolitiikalle jotakin, että meidänkin lapsilla olisi vielä tämä kaunis pallo käytössään.

9. Miten päivä lähtee parhaiten käyntiin?

Saamalla herätä verkkaisesti omaan tahtiin (käynnistyn hitaasti) ja rauhassa ja hitaasti nautitulla aamupalalla kupillisella kahvia kera. Bonuksena pari minuuttia meikkailuun sen jälkeen olisi myös aika jees, mutta ei mikään ehdottomuus ;)

10. Miten hemmottelet itseäsi?

Tällä hetkellä ja yleisestikkin pienten lasten äitinä kaikki tällaiset omat tyttömäiset jutut tuntuu aikamoiselta hemmotelulta. On se sitten pitkä suihku kaikkineen raspailuineen taikka hetki kierellä kaupungilla ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessä (vaihetoehtoisesti vauvan nukkuaessa päiväunia) tai ihan vaikka jotkut kivat vaatteet, mitä ei ole tarvinnut vain summan mutikassa kiskoa päälle, kun vauva jo huutaa maitoa. Jo se rauhassa nautittu kahvikupponenkin on just nyt hemmottelun tuntuista :)

11. Mitä toivoisit muille ihmisille?

Mielenrauhaa.

Tässä vielä bonuksena dagens kurttukulma-Elsi. Koska hän taas heräsi syömään ja naputtelen tätä taas kännykällä en kykene haastamaan ja linkkaamaan ketään.

Mutta kehittelin tänään päässäni yhden hyvän haastepostin, minkä toteutan kunhan saan ensikerran valoisaan aikaan rauhassa kuvata (tähän voi, ottaen tiheän imun kauden ja marraskuun huomioon, kaua) ja sitten haastan mukaan vaikka ketä ;)

Nyt jatkan tätä imetysmaratoonia ja rupean tujottamaan pientä hajuhernettäni silmiin eli hauskaa illan jatkoa! Sara xxx

Thakki mustikka kuk se on 

KOLME VIIKKOA, KOLME KUVAA JA KUULUMISIA.

Ihanaa isänpäivän iltaa ihanaiset :) Toivottavasti teillä on ollut mukava päivä kaikin puolin. Meidän daddyä lahjottiin kerhossa tehdyllä liikkiksellä kirjanmerkillä ja kahdella paidalla. Aamun croissantit hän joutui valitettavasti paistamaan itse :D Iltapäivällä kokoonnuimme sitten isäni ja äitini luokse juhlimaan. Ihanaa ja rentoa oloa <3

Hurjaa menoa nämä päivät juoksevat! Elsi täytti eilen kolme viikkoa, mikä merkitsee sitä, että viikon päästä meidän daddy palaa töihin ja minä otan taas ohjat käsiini - hui!!! Onneksi voinen luottaa vanhempieni apuun siinä alkuun. Lähinnä mietityttää miten ikinä saan meidät kaikki neljä ovesta ulos puistoon taikka kerhoon? 

Elsi on kyllä kaikenkaikkiian ollut toistaiseksi minun vauvoistani 'helpoin'. Eipä juuri itkeskele, mutta mahanpurujen välttämiseksi olen karsinut ruokavaliostani nyt ensimmäisiksi viikoiksi pavut ja linssit. 

Tällä hetkellä on meneillään tiheän imun kausi ja päiväsaikaan muutenkin vauva nukkuu oikeastaan lähinnä vain minun sylissäni tai kantoliinassa pieniä torkkuja.

Onneksi olen tällä kertaa myös tässä liinailussakin hiukan itsevarmempi ja lempparisidonta luonnistuu varsin vikkelästi. Eilen Elsi oli ensikertaa myös Manducassa pikku-unilla, mutta sitä tykkään oikeastaan käyttää enemmän sitten, kun vauvatukea ei enää tarvita.

Myös isommat pojat ovat olleet läheisyydenkipeitä ja pyytäneet päästä kantoreppuun. Luojan kiitos meillä on tuo taaperokokoinen Tula-reppu! Eilen kauppareissulla Fionn matkusti menomatkan daddyn selässä ja James tulomatkan. 1v8kk:n ja 3v9kk:n kantomukavuudessa ei Liamin mukaan ollut juurikaan  eroa.

Tämä komen pienen lapsen vanhemmuus on kyllä meistä molemmista ollut aikasen haastavaa ja uuvuttavaa - eli juuri sitä mitä epäilimme sen olevan ;) Liam on tosiaan vetänyt sitä minun  aikaisempaa (ja tulevaa) kotivanhemman roolia ruoanlaitosta siivomiseen ja poikien pääasialliseen hoitamiseen. Minä sitten autan minkä  kykenen. Kaipaan jo oikeasti paljon meidän 'tavallista rutiinia' puistoiluineen kaikkineen. Myös mies taitaa vähän jo kaivata työpaikalle :D Vaikka toki nauttii tästäkin ja perheen kanssa olemisesta, niin on saanut myös kokea ne turhautumiset ja saman shown päivästä toiseen pyörittämisen väsymykset, mitä minä kotiäitinä (pahimmillaan) kohtaan, mikä on minullekkin aika terapeuttista huomata.

Ehkä olen tämän myötä itsekkin saanut täältä sohvan nurkasta katsottuna perspektiiviä tähän kotielämään. Ehkä osaan olla itselleni hiukan armollisempi ja ehkä muistan venyttää sitä pinnaa jatkossa vähän enemmän, mitä tulee lasten toilailuihin.

James ei ole juuri ollut moksiskaan pikkusiskon ilmestymisestä perheeseen, mutta kuinka osasin epäilläkkään, hän tekee nyt tässä sopivasti samaan syssyyn neljää uutta hammasta ja sekös vasta kiukuttaa ja harmittaa! Marina ja kitinä ja ihan kipu on sitten myös sen mukaista. Pikku reppana <3

Fionn-herkkis sitten on selkeästi ottanut siskon tulon vähän rankemmin. Tai oikeastaan varmaan aika klassiseen tapaan: välillä sisko on kiva ja välillä tyhmä. Välillä pyydetään "haluun syliin sen" ja sitten ei voisi vähempää kiinnostaa. Olemme yrittäneet antaa esikoisen tutustua vauvaan ihan omassa tahdissaan. Eiköhän se tästä. Välillä on vain väsyneenä vaikea laittaa hänen tunteenpurkauksian oikeaan lokeroon ja olla ymmärtäväinen, joskin eilen taidettiin kokea jonkunmoinen break through, kun vauva iltapuolella nukahti sopivasti tunniksi niin, että minä sain oikein kunnolla viettää poikien kanssa aikaa. Laulettiin ja soitettiin soittimia (terve vaan naapurit) ja luettiin kaspäin kirjoja. Sitten sain F:lle selitettyä, että voi aivan hyvin lukea samalla kun imetän ja sohvalla sitten vielä aamullakin jatkettiin kirjojen selailua.  Tänään meillä onkin taas asustanut se sama poika kolmen viikon takaa :)

Epäilemättä tämä ei nyt vielä ollut tässä ja pojat (ja minä) taatusti regoivat daddyn töihinlähtöön :D

Siihen alan olemaan itse aika turhautunut, miten tässä alkuun olen itse niin homssuinen. Herään aamuisin maitolammikosta, hiukset harottaa, vaatteissa on vähintään puklutahroja. Litimärät liivinsuojat, jälkivuoto jne. Ah, tämän vaiheen voisin kyllä omalta kohdaltani skipata, vaikka luonnollisesti toivon, että vauva pysyisi aina pikkuruisena ;)

Joskin hommaa riittää niin on se päällimmäisin tunne yhä edelleen rakkaus ja valtava kiitollisuus. Tässä kun tämä pieni taas nukuksiissa lupsuttelee sylissäni, voisin aivan haljeta rakkaudesta. 

Tästä taisi taas tulla ihan kilometriposti - olisipa minulla aikaa useammin tulla postittelemaan kuulumisia!

Hauskaa alkuviikkoa teille kaikille ja yritän taas palata asiaan pian :) Sara xxx

IHANA JOULULAHJA JA UNOHTUNEET OSTOHYVITYKSET.

Juu no kyllähän te tiedätte tämän sanonnan "tyhmästä päästä kärsii koko kroppa". Kieltämättä tuli se ja aika monta kirosanaa mieleen, kun tein tuossa muutamia päiviä sitten pienen tilauksen (siitä hiukan myöhemmin tässä postissa) Zalandolle ja heti maksun jälkeen tsekkasin blogin sähköpostit ja muistin yhteistyötarjouksen Ostohyvitys.fi sivuilta ja samalla tajusin, että hitsit tästäkin olisi siis ko. sivuston kanssa saanut niitä hyvityksiä. Klikkailin sitten itseni Ostohyvityksiin ja rekisteröidyin sen saman tien, vaikka mitäpäs ne Zalandon 4% hyvitykset nyt sitten tässä vaiheessa enää auttaa, kun tilaus on jo tehty... Ensi kerralla sitten.

Miksi ylipäätänsä en ole aikaisemmin tuonne rekisteröitynyt? Monessa blogissa olen jo palvelusta lukenut ja ajatushan on kerrassaan nerokas: rahaa takaisin nettikauppaostoksista kauppojen bonuskorttien tapaan. Esim. jos kulutat Nelly.comissa 100e, saat 11,5 euroa rahaa takaisin ostoksistasi.

Ehkä kuvittelin, että "ehei, enhän minä nyt niin paljon nettikaupoista osta", mutta tottapuhuakseni olen tämän vuoden puolella jo tilannut jotakin nimenomaan Nellystä, Bootztilta, Lekmerillä, Babyshopista ja nyt tosiaan Zalandolta ja ennen kaikkea Aer Lingukselta - kaikki tuola Ostohyvityksen listoilla!

Varmaan monen muunkin mielestä nettikaupoissa asioiminen on melkoisen helppoa (liiankin helppoa voisi sanoa...) ja meilläkin lähin posti on 5 minuutin kävelymatkan päässä. Kivempi kotona kaikessa rauhassa mallata ja miettiä varsinkin, kun yleensä kaupoilla käydessä seuralaisena on vähintään yksi pieni lapsukainen. Kaikki tietää sen yhdistelmän. Palauttaminen on yleensä helppoa myöskin ja onhan tämä nyt herranjestas aika kiva juttu, jos noista menetetyistä pennosista saa jotain takaisinpäin.

Ostohyvitys.fi:n listoilla on yli 400 nettikauppaa ja erityisesti minä innostuin mahdollisuudesta saada rahaa takaisin hotellimajoituksista. Tällä porukalla yksikin yö on aina siinä 100e hujakoilla ainakin eli bonukset ovat jo kerrassaan mukavat. Booking.com on vielä yleensä ollut se paikka, mistä olen Irlantiin lentäessä buukannut meille lentokenttähotellin ainakin jompaan kumpaan päähän lentoja.

No mutta se joululahja sitten! Imetyksen lomassa surfaillessani kännykällä (!!! äitini antoi lauantaina minulle vanhan iPhonena juuri kun olin päässyt kirjoittamasta tuon lempparit-postin) eksyin Zalandon sivuille ja päädyin selailemaan heidän Koti-kategoriaansa, mikä on minulta aikaisemmin mennyt aivan ohi. Ja sielähän oli vaikka mitä kivaa! Lastenhuone-valikosta löysin toinen toistaan suloisempia juttuja ja nämä kaksi ihanaa vilttiä päätyi ostoskoriin. Joululahjaksi Elsille :)

Meillä on päivittäin erilaisissa tilanteissa käytössä vauvanpeittoja ja näillä mielessäni sisustan myös sitten tulevaisuudessa pienen tytön omaa huonetta. Mitäpä muuta sitä tuollaiselle vauvanpötkylälle nyt joululahjaksi voi keksiäkkään? 

No olisihan noilta Zalandon Koti-sivuilta löytynyt vaikka mitä muutakin ihanaa! Katsokaa nyt näitä:

Mutta jos nyt innostutte tilaamaan, niin please, olkaa minua fiksumpia ja kirjautukaa tuonne Ostohyvityksiin ensin oukei? Se on oikeasti nopeaa ja helppoa ja sen voi tehdä vaikka Facebook tunnuksilla. 

Sieltä löytyy tietenkin vaikka mitä muitakin kauppoja ja tieto bonusprosenteista ja bonuksien kirjautumisesta tilillesi.

Ostohyviksestä annettiin minulle tällainen linkki* jaetavaksi tänne blogiin, mistä kirjautumalla palveluun saa liittymisestä kiitoslahjaksi levyn Fazerin suklaata. Aika hyvä tässä joulun alla ;) Lahjan saa siis, kun on kirjautunut ja käyttänyt palvelua ensimmäisen kerran tai toisinsanoen ensimmäiset bonukset kirjautuvat tilillesi.

*-merkitty linkki on myös mainoslinkki eli minä toki hyödyn myös pikkuisen, jos te kirjaudutte tuonne tämän minun blogipostini kautta, mutta olen kyllä ihan siviilinäkin sitä mieltä, että tämä palvelun on ilmanmuuta erittäin järkevä. Kuten huomannette tuolta postin aloituksesta (doh!). Ajattelin nyt tämän yhteistyön toteuttaa, kun oli minulle ajankohtainen aihe, vaikka tämänkin postin kirjoittamiseen taas meni pieni ikuisuus. Kolme päivää. jos nyt tarkkoja ollaan, palasina :)

Joko teillä muilla on mielessä joululahjat? Mulla alkaa olla lapsille hankittavat jo aika hyvin päätettynä ja nyt tuskailen adventtikalenterin pikkuyllätysten kanssa. Mitään ylimääräistä krääsää kun en tähän talouteen kaipaa (sanoo minä, kuka silmät kiiluen juuri keräilin tuota kollaasia...) Mieluiten miettisin nämä kaikki nyt asap, sillä joulukuussa meillä tulee ihan varmasti olemaan kaikenmoista hulina tarpeeksi muutenkin. Elsin pikkuiset nimiäiset ja Irlannin isovanhempien vierailu yms. Aika ihana tuo lähestyvä jouluaika, vaikka vielä ei joulututakkaan ihan kunnolla. Elsille löysin aivan ihanan ruutumekon aatoksi kirppikseltä (tuola instgramissa on siitä kuvakin) ja nyt himottaisi löytää itselle samantyylinen hame myöskin. Uskaltaisikohan sitä vähän noista nettikaupoista vilkaista...

No jokatapauksessa, jos nyt ette ole vielä tuonne Ostohyvitys.fi sivustolle kirjautuneet, niin olisin hyvin iloinen, jos tekisitte sen tämän postin kautta tuosta ylläolevasta linkistä :)

Jep, time's up, vauva heräsi ja velvollisuudet kutsuvat. Palaillaan toivottavasti pian vähemmän kaupallisilla aiheilla, Sara xxx

HAIKEAA.

 Olla haikea - "It's an accepting feeling, not bad and not just all sadsad."

Yritin miehelle tänään selittää sanaa, mille ei oikeastaan englannin kielestä löydy hyvää vastinetta.

Oli haikea olo. Ulkoilimme yhdessä koko perhe ja mietin ääneen, että tämä on todennäköisesti viimeinen syksy täälä Suomessa. 

Minulta kysytään tosi usein, että milloin te nyt sitten oikeasti muutatte sinne Irlantiin?

Me ei oikeasti itsekkään vielä ihan tiedetä, mutta sellaista ajankohtaa olemme miettineet kuin loppukevät, viimeistään alkukesä tai vihoviimeistään elokuussa. Mieluiten aikaisemmin.

Kaikki oikeastaan riippuu siitä, milloin mies saa/löytää sopivan työn, mikä vastaa meidän 'kriteereitä'

Vaikkakin odotamme molemmat hurjasti muuttamista, on tämä lähteminen täysi hyvinkin ristiriitaisia tunteita. Niin paljoa jäämme tietysti kaipaamaan ja montaa asiaa emme :) Muutaminen pysyvästi pois Suomesta kauhistuttaa minua, mutta vielä enemän kauhistuttaa ajatus, jos emme muuta.

Ikinä aikaisemmin minulla ei ole ollut vaikeuksia lähteä Suomesta hasta la vista-fiiliksillä, nähdään kun nähdään. Ja lähtenyt olen aika monta kertaa :)

Mutta nyt minulla on perhe. Mies ja lapset ja meidän elämä. Ja juuri sen takia muutamme, vaikka juuri se tekee tästä niin todellista? Ja niin haikeaa. 

En enää suurella todenäköisyydellä ikinä tule asumaan sitten Suomessa. Meidän lapset tulevat puhumaan englantia suomea paremmin ja ajattelevat isompina itseään todenäköisesti Irlantilaisina, keillä on Suomalainen äiti. Pienemmät eivät edes tule muistamaan tätä aikaa. Miten saankaan yksin rakennettua heille Suomalaista identiteettiä myöskin? 

Ja oma perheeni: äiti, isä ja siskot perheineen. 

Miten iso ero onkaan asua kivenheiton päässä nyt ja kerrankin olemme ihan kaikki samassa maassa, kuin kolmen tunnin lentomatkan ja parin tunnin ajomatkan päässä, for good?

Haikeaa, vaikeaa, mutta minun on ajateltava tätä meidän omaa perhettä ennenkaikkea. 

Miestäni, häneen ikääntyviä vanhempiaan, parempia uramahdollisuuksia ja monia muita asioita. 

Meillä on haave, että minä voisin olla mahdollisimman pitkään lasten kanssa kotona. Ja haave, että meillä olisi talo (ei mikään hirmuisen iso), missä on iso piha. Minä erityisesti haluaisin asua jossain, missä on kaunista enkä täällä betonilähiössä. Suomessa meillä ei todenäköisesti tule olemaan muuhun mahdollisuuksia. Pääkaupunkiseutua meidän on typerä edes ajatella jättää - samointein voimme tosiaan valita suunnaksi toisen kotimaamme.

Kahden kansallisuuden taloudessa emme ikinä voi voittaa. Aina jompikumpi kaipaa kotimaataan ja aina jomman kumman perhe ikävöi. Onneksi on Skype. Uskon ja toivon ettei yhteydenpito perheeni kanssa muutu miksikään. Päivittäin toivon äitini kanssa soittelevani jatkossakin, mutta onhan se eri kuin olla fyysisesti yhdessä. Kun voi vain istua hiljaa ja he ymmärtävät minkälainen ihan oikeasti olet.

Siltikin tiedän, että myös irtaantuminen voi tehdä hyvää. On tilaa aikuistua ja itsenäistyä.

Odotan 'uutta elämäämme' ennenkaikkea innolla. Jännittyneenä, mutta innolla.

Haikeana ja sitten taas malttamattomana. Kauhistellen tulevaa pakkaamisrumbaa...

Eilen aamupäivällä oli tällainen tavallinen Marraskuun märkä sää. +9 astetta. 

Haikeudesta puhuttuamme sanoin miehelle myös: 

-"So this is what our winters are going to be like in Ireland"

-"Yep, pretty much like this. A couple of degrees lower. And then in the mornings everything is covered in white frost and the best thing is to snuggle up in the sofa with a big warm blanket on and a big mug of tea. That's my favourite". 

Minustakin se ajatus kuulostaa oikein ihanalle <3

MINUN LEMPPARIT:

Sain ihana mini- blogista herttaiselta Juulilta hauskan ja vähän hömpän haasteen, eli toisinsanoen täydellistä viihdettä tänne maitohuurujen keskelle. Olen nyt kirjoitellut tätä useammassa eri otteessa välillä padilta ja välillä läppäriltä. Oli tarkoitus julkaista tämä jo toissapäivänä, mutta näin nämä tilanteet elää :D

Ajatuksena on siis listata äitiliini lempparit kustakin aiheesta. Mä tykkään näistä kaverikirjamaisista jutuista itsekkin lukijana ja mulla olisi tuolla vino pino muitakin haasteita vielä vastaamatta, joista osan olen saanut jo viime talvena. Hups... Ehkä mä jokukerta teen jonkun kilometripostin ja vastaan niihin kaikkiin samalla kertaa :) Mutta tässä tosiaan nämä minun tämänhetkiset jutut:

KENGÄT Kesällä New Lookista tilaamani konjakinväriset nahkanilkkurit (kts. kuva). Ne on niin nappiostos, kuin vain voi olla. Aivan älymukavat ja omaan silmääni tosi kiva näköiset. Nyt pitäisi vielä käydä ostamassa jokin suojasuihke niille, että kestävät seuraavatkin vuodet :)

FARKUT No ei ainakaan äitiysfarkut :D Luojan kiitos omat housut jo sujahtavat jalkaan ja vaikka mulla ei tällä hetkellä taida olla yksiäkään kunnon farkkufarkkuja, niin kaikki muun muut huimat 3 paria housuja on ihan ykkösiä. Ne ovat kuvan tummat "jegginssit" (ai että mä vihaan tuota nimeä housuille) Promodista, tummansiniset strechpöksyt Lindexistä ja ihan upouudet luumunväriset pillifarkut Cubuksesta, millä mun äiti ilahduttia minua, kun kotiuduimme sairaalata. Olin niitä synnytystä edeltäneellä viikolla ihaillut hänen kanssaan kaupassa ja äitiliini rakas muisti sen :)

T-PAITA No ei ainakaan imetyspaidat, vaikka olosuhteiden pakosta ne on lähinnä tällähetkellä päällä :D Enköhän mä kohta ryhdy taas kaula-aukosta ruokkivaksi ja hoitelen sen näkösuojan jollain huivisysteemilä. Ja se lempparein (t-)paita on tuo metsänvihreä Vilan pitkänmallinen pitkähihainen trikoopaita. Olen niin rakastunut sen väriin, joka on nyt syksyllä kivan näköinen melkeimpä kaiken kanssa.

KELLO Seinäkello? Mulla ei oikeastaan ole rannekelloa ja vähän haaveilen sellaiseen satsaamisesta ensi kesän kolmekymppisten aikaan. Blogien supersuosikki Michael Korsin hopeiset isohkot kellot jollakin tavalla viehättävät minuakin. Tai vielä ehkä enemmän Mark Jacobsin kellot. Joku sellainen pikkuisen vähemmän blingbling ja tarpeeksi ajaton ettei sitten tarvitse toista ostaa ;)

TUOKSU Harmilisesti en näinä äitivuosina ole oikein osannut enää tuoksuja käyttää. Suosikeista löytyy nytkin minipullot eli Armanin Code (vain syksyllä ja talvella käytettävä ehdottomasti) ja DKNY:n Be delicious  ja seuraavaksi voisin ehkäpä ostaa L'Occitainen sitrustuoksun.

ALUSVAATTEET No ei ainakaan imetysliivit! Mulla on niin hankala kuppikoko (pieni ympärys, iso kuppi) ettei kunnon imetysliivejä oikein tahdo löytyä. Carriwellin seamless nursing brat on ihan ok:t. Muuten turvaudun Changen normiliiveihin. Se kauppa on nyt vuosien saatossa ollut minun pelastus. Ostan oikestaan yhtä ja samaa mallia aina vain uudestaan, kun tiedän se niin hyvin istuvaksi. Harmi vaan saman kaupan alaosat ovat taas aivan järkyttävän rumia ja niitä onkin sitten sekalainen seurakunta milloin mistäkin.

LAUKKU Oih! Laukut! Rakastan laukkuja ja minulla on niitä aika montakin. Nahkaisia ehdottomasti. Aika monta second hand vintagelaukkua mulla onkin, mutta toki kelpuuttaisin muutamat designer-veskatkin kokoelmiini. Oikeastaan kaksi haavetta on mielessä: Longchampin 3d (vinkvink perhe ja tulevat 30v synttärit :D) ja Mulberryn musta Lily hopeanvärisillä metalliosilla. Näitä tuskin siltikään tulee minulla olemaan vielä vuosikausiin. Haaveita vain :)

Jos nyt ihan lempparein jo löytyvä laukku täytyy valita, niin se on varmaankin tässä postissa näkyvä Lontoosta vuonna 2005 ostamani ruskea crossbody bag. En käytä sitä kovin usein, mutta rakastan suuresti.

KORUT Ennen lapsia käytin hurjasti enemmän kaikenmoisia helyjä. Kaulakoruja, rannekoruja, korvakoruja. Nykyään aika paljon vähemmän, vaikka nuo vanhat on vielä tallella. Ehkä sitten taas, kun tämä pikkuvauvavaihe on ohi (snif). Lempparikoruni ovat siis vihki- ja kihlasormukset, lastennimikoru ja mieheltä joululahjaksi saadut pienet timanttikorvikset.

TV meillä on Phillips, mutta minä en sitä juuri katso. Kun muutimme Suomeen, meillä ei ollut enimmäiseen puoleen vuoteen telkkaria ollenkaan ja sen jälkeenkään en ole sitä oikein osannut katsoa. 

KÄNNYKKÄ Nokian vaaaanha kapula. Äitini vanha. Annoin iPhonen miehelle, kun hänen känny meni rikki ja hankimme minulle tämän iPad minin ja tuon antiikkikännyn. Siinä kestää akkukin viikon ja vihaan sitä kaikesta sydämestäni. Ehkä sitten Irlannissa taas hankin iPhonen, kun sielä saa niitä edullisemmin liittymien kylkiäisinä.

MP3 Tässä paddyssä on jonkun verran musiikkia, mutta en oikeastaan koe tarvitsevani mitään erityistä mp3:sta. Päivät täyttyvät sellaisesta metelistä muutenkin, että jos pääsen vaikka itsekseni kävelylle, olen mieluiten ihan hiljaisuudessa ja kuuntelen vain luonnon ääniä.

TIETOKONE. Macbook vuosimallia 2008. Se alkaa olla jo aika elähtänyt ja hidas ja pahoin pelkään ettei se meitä enää palvele kovin kauaa. Seuraavakin tulee olemaan Apple. Haluaisin pöytämallisen koneen, mutta todelisuudessa läppäri voisi olla vähän fiksumpi meille.

MEIKIT Madaran Moonlight sävyttävä päivävoide, Benecos mineraalimeikkipuuteri, Makeup4ever Lift concealer, Coleur Caramel vaalea helmiäinen luomiväri, Makeup4ever ruskea kajalkynä, Chanelin ruskea luomiväri, Coleur Caramelin musta mascara ja Coleur Caramelin tuhkanvaalea kulmakynä. Aika lailla siis tässä videossa mainitsemani tuotteet. Muitakin löytyy pilvin pimein, mutta nuo on tuollaiset luottoluotto-tuotteet.

KASVOVOIDE Olen kokeillut vaikka mitä luonnonkosmetiikkavoiteita tässä viimeisen neljän vuoden aikana, mutta nyt vasta todella, todella sattumalta löysin uuden suosikin. Se on täydellistä iholleni. Kyseessä on Dr.Hauschkan jääruoho vartalovoide, mitä alunperin ostin Jamesin herkälle iholle. Yhtenä iltana kiireessä läiskäsin sitä omalle naamalleni iltapesujen päätteeksi ja rakastui salamana. Kosteuttaa juuri ihanasti minun pintakuivan ihon ja tuntuu kuin kasvot aivan hehkuisivat hyvänvointisina tämän käytön jälkeen. Ostin saman sarjan kasvovoiteen sitten kokeiluun, mutta sen paksumpi koostumus ei ole lähellekkään yhtä loistava, kuin tämän. Nyt me koko perhe miestä myöten käytetään vain tätä. (saa esim. Sokoksesta)

SHAMPOO / HOITOAINE Vähän milloin mikäkin. Kaikenmoisia luonnonkosmetiikka shamppoita ja hoistikoita olen kokeillut. Tässä postissa on tämän hetken suosikit.

VIINI Shampanja, skumppa, jokin hyvä Pinot Grigio + kuplavesi taikka Casal Garçia vinho verde. Bubbles, bubbles :D En tosiaankaan pysty enää juomaan juuri yhtään (enkä tietysti nyt imetysaikana juokkaan), mutta lasillinen jotain noista vaihtoehdoista silloin tällöin on enemmän kuin jees :)

LEIPÄ Isäni tekemä foccaccia on aivan taivaallista, mutta nykyisin ykköspaikkaa pitää Käk.

RUOKA Salaatti, missä on mieluiten avocadoa ja tuoretta paprikaa ainakin. Ja jotain juustoa, vuodenjuustoa, halloumia, fetaa jne. Ja paahdettuja siemeniä + iso loraus oliiviöljyä.

KARKIT & JÄÄTELÖ eli herkku. Nämä niputin yhteen, sillä en ole 1.7 jälkeen syönyt laisinkaan sokeria missään muodossa. Totaalikieltäytymistä on tarkoitus jatkaa kokonainen vuosi (lukuunottamatta Jouluaattoa ja -päivää) ja siksipä nykyään herkut löytyvät muussa muodossa. Myöskin kuivatut hedelmät kuuluvat nounou listalle, mutta tuoreita hedelmiä ja varsinkin marjoja syön päivittäin. Hedelmienkin kanssa kyllä yritän hillitä itseni. Päivittäinen herkkuhetki iltapäivällä onkin hiukan sulaineita mustaherukoita, banaania viipaleina, turkkilaista jugurttia ja pähkinärouhetta.

SÄNKY Maailman ykkösin huutislöytö. Ikean rautainen sänky, mistä maksoimme huimat 50e. Oli alunperin musta, mutta mies maalasi sen valkoiseksi, kun se sointui edellisen kotimme tapettiin niin paremmin. Patja on futoni. Tästä sängystä en luovu ikinä <3

KAMPAAJA kävin kesällä Uudenmaankadun Q-hairissa Ericalla ja hän oli kyllä aivan mahtava. Toisaalta kaverini, kuka leikkasi hiukseni juuri ennen synnytystä oli myös todella hyvä, että enpäs tiedä mihin suuntaan seuraavalsi. Luksusprobleemi siis ;)

PÄIVÄLEHTI Saako vastata Dailymail.co.uk? En oikeastaan ikinä lue Suomalaisia iltapäivälehtiä. Uutisiakin luen verkossa, joskin en enää niitäkään hirmu usein. Olen aika herkkä tyyppi ja ahdistun helposti esim. ilmastonmuutokseen liittyvistä uutisista ja olen huomannut olevani aika paljon onnellisempi, kun enää silmäkovana seuraa maailman tapahtumia. Kyllä siis suunnilleen tiedän mitä maailmalla ja kotimaassa tapahtuu, mutta en niin paljon enää, että antaisin sen vaikuttaa mielialaani...

LEHTI Vaikea sanoa! Lataan tähän padiin usein Britti-hömppälehdet Closerin ja Heatin ja irtonumeroiden ostelu on nyt aikalailla jäänyt. Aikaisemmin tykkäsin ostaa Maalaisunelmia-lehteä, mutta se on vissiin lopetettu (?) ja vanhempieni luona yleensä selailen Glorian kotia ja Dekoa. Aikalailla blogit ja  Pinterest ovat syrjäyttäneet edes halun lueskella lehtiä.

Noniin, siinä ne olisivat sitten! Ja voisin heittää tämän haasteen Life Abroadin Mrs. J:lle, Nyt kun olet siinä Adalle ja Krisselle.

***

Täällä päivät siis tosiaan soljuu aikalailla vakiona jo neitokaisen hakiessa unta sylissä. Päiväsaikoihin hän ei tosiaan oikein tahdo muualla kuin minun sylissä taikka kantoliinassa nukkua, mutta toisaalta yöt on tähän asti menneet niin loistavasti (pari kolme taikka neljä imetystä, mutta muuten nukkumista) etten oikein voi tuostakaan valittaa. Toki minun on sitten vaikeampi autella isompien kanssa tai välillä edes nousta tuntikausiin soffalta, mutta kaikenkaikkiaan tämä vauvahuuma on kyllä aivan ihanaa. Huomenna pienelle tulee täyteen jo kaksi viikkoa ja saapas nähdä aloitellaanko tääläkin taas pian iltahuutelut...

Erityisen kivaa Marraskuun alkua kaikille sielä! kohta voi ihan pikkuisen jo ruveta fiilistelemään joulua :) Meidän kokkikolmonen (Liam siis) tuola keitteleekin juuri Joulupäiväksi Christmas puddingia, nam! Ja vähän tässä mietiskelin viitsisinkö tuon yhden olohuoneesta löytyvän valosarjan lisäksi kaivaa jo toisenkin esille... ;) Sara xxx