SIRPALEET TUOTTAVAT ONNEA.

Ja sitä onnea on nyt tehtailtu yhden Taika-kulhon, Taika-kahvikupin, valkoisen lautasen ja iPhonen näyttöjen kanssa. Vähempikin olisi riittänyt, mutta ehkä meistä tulee nyt oikein extra onnekkaita :)

Toisinaan täällä meinaa ajatukset painua varsin matalalle, koska tietyt asiat voi olla todella haastavia tässä maassa. Vanhanaikaisia ja monimutkaisia. Jos olet koskaan kiroillut Kelan papereita, niin voin kertoa, että Irlannin social welfare paprut on jotain ihan muuta. Niiden kanssa meinaa välillä tulla hulluksi. Vähintään.

Joka tapauksessa, tänään oli sellainen päivä, että täytyi ihan tosissaan työskennellä, että sai ajatukset positiivisen puolelle. Mutta onnistuin. Otin ihan hetken itselleni, makasin peiton alla sängyssä hengittelin syvään. Miten mahtava pieni keino tämän kiireisen arjen keskellä järjestäytyä uudelleen.

Siitä tulin miettineeksi, että meditointi, hiljentyminen tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua on tosi tärkeätä ja jopa elintärkeätä. Mulla alkaa ainakin korvista miltei savuta ellen saa välillä olla ihan yksin ja ihan hiljaa. Mieluiten vielä ihan hiljaisuudessa. Välillä siihen ei auta kuin sormet korvissa, kun lapset leikkii daddyn kanssa viereisessä huoneessa :)

Vaikka ehkä joistain posteistani saa sellaisen kuvan, että meidän elämä olisi jotenkin täydellistä täällä rakkauden keskellä, kauniissa maisemissa ja tilulilu, tulee tasaisin väliajoin sellaisia hetkiä, että kaikki tuntuu tosi epätoivoiselta. Mutta kaiken sen keskellä yritän ajatella, miten paljon meillä on. Just sitä rakkautta, tämä joskaan ei täydellinen, mutta kotoisa koti.

Eikä asiat nyt oikeasti voi olla hullummin, jos iltapalaksi saa syödä tällaista herkkua:

Nykyään mä itseasiassa ajattelen aika usein mitä kaikkea saan tehdä. Tänään kamalaa hiki-kotijumppaa huhkiessani puoliksi mietin, että oksennan tai kuolen kohta ja sitten taas olin niin fiiliksissäni, että tässä mä vain kotosalla saan treenailla jumppamattoni ja muiden tykötarpeitten kera. Oli aika paljon kovempi vetävä voima rehkiä jumpat loppuun, kuin negistely :)

Ja tuo kännykkä. No sen näytön saa tietysti korjattua. Mutta se kustannus on aika monen muun tärkeämmän menon hännillä eli pitää vain elää asian kanssa. Ja oikeasti miten onnekas juttu onkaan ettei tuo etukamera mennyt rikki ja voi jatkaa facetime-puheluiden soittelua perheeni kanssa?! Enkä vielä tiedä minkämoinen yöunionni siitä koittaakaan, että tuolta näytöltä on aika rasittava selailla facebookia ja instagrammia ;) Nythän mä voi vielä vaikka ruveta lukemaan sängyssä kirjojakin, sillä Elsikin sai tänä iltana mennä eka kertaa ikinä nukkumaan poikien kanssa lastenhuoneeseen. Hui.

Aika kamalan maanantain iltana voikin olla hyvä ja iloinen fiilis. Ja aika huisin siisti ilta-taivas.

Eipä muuta kuin positiivista ja onnekasta alkuviikkoa kaverit <3