KAKSIKIELISISTÄ LAPSISTA.

 Moi, mä olen tässä just viime päivinä kovasti mietiskellyt tätä meidän lasten kaksikielisyyttä ja ajattelin siitä tännekkin vähän kirjoitella, koska kiinnostava aihe mielestäni on. Enää harvemmin tulee oikein itse pysähdyttyä ihmettelemään asiaa, mutta nyt menneellä viikolla leikkipuistossa aika monetkin äidit halusivat kovasti jutella asiasta ja eivät jotenkin kertakaikkisesti voineet uskoa, että lapset tajuavat kahta kieltä täydellisesti. Mä aina ja kaikkialla puhun kolmikolleni Suomeksi. Ihan yhden kerran sormilla on laskettavissa ne tilanteet, että olen ensin sanonut englanniksi. Ja nekin kerrat ovat olleet sellaisia, että paikalla on ollut joku toinen lapsi, kenen pitää myös ymmärtää, mitä sanon.

Mut juu, kyllä he tajuavat molemmilla kielillä yhtä paljon ja sanoisin, että molemmat kielet ovat miltei tasaväkisesti yhtä hyvät yhä edelleen.Vähän Fionnilla tuntuu Suomen sanat olevan hakusessa toisinaan, mutta Suomi-loma auttoi siihenkin hurjasti.

 Pojat ovat Fionnin koulun aloituksen jälkeen ruvenneet usein leikkimään yhdessä englanniksi ja luulen sen johtuvan siitä, että Fionn on ylipäätänsä oppinut leikkimään englannin-kielellä sellaiset leikit, missä on hahmoja. Naurattaa kuunnella heidän juttuja, kun Jamesin englannin ääntämys kuulostaa välillä sellaiselta tursistikieleltä :) Muuten he puhuvat kyllä keskenään Suomea ja Elsille myös.

Fionnin puheen kanssa on tullut tosi iso harppaus sitten syksyn, mihin asti molemmilla kielillä puhe oli vielä aika vajavaista. Fionnhan rupesi puhumaan mitään 'järkeviä' lauseita vasta tosi myöhään reilusti yli kolmevuotiaana. Lauserakenteet ja sanonnat olivat mitä ihmeellisempiä esim. "kuk se on?"  (mikä se on) ja "kuk se tulee?" (mistä se tulee/mitä sillä tehdään) olivat mielestäni vielä reilu vuosi sitten mielestäni aika symppiksiä sanomisia :) Ja Elsin syntyessä F aina sanoi "haluun syytiin sen" (haluan sen syliini) ja sanojen järjestys oli toisinaan ihan tolkuton.

Meillä oli oikeasti aika haastavaakin, kun herkkis F ei osannut sanoa, minä en ymmärtänyt ja lopulta kommunikointi oli vain ihan mahdotonta. Ja sit veijari rupesi jo sitä käyttämään hyväkseen ja esitti ettei ymmärrä :D

Nykyään englanniksi tuo höpöttelee vaikka minkämoisia ja sanavarasto on molemmilla kielillä hurjan laaja. Englanniksi virheitä tulee he/she-jutuissa (kuten Suomalaisilla useinkin) ja hän yrittää itseppintaisesti sanoa "Wer car, wer home", kun oikein on tietysti "Our car, our home".

Mullahan myös jotkin Suomen sanat tuppaa unohtumaan ja tässä yksi kerta höpisinkin ääneen itsekseni: "nyt me tarvittaisiin ne...mitkäs ne nyt onkaan suomeksi ladder"
"Tikkaat", huikkasi Fionn heti suorin tein ja olin jotenkin ihan äimänä taas, miten nuo voi jokaisen sanan ja jokaisen merkityksen osata ja muistaa kahdella niin erilaisella kielellä. Jos sitä tosiaan ajattelee, on se aivan ihmeellistä ja uskomatonta.

 James on sitten taas yllättänyt meidät, miten nopeasti on ruvennut sujuvasti ylipäätänsä puhumaan. Meillä on ihan erilaista, kun F:n kanssa samanikäisenä, kun hänestä on ihan eritavalla minulle seuraa jo kolmevuotiaana. James välillä kyllä uhmissaan oikein kieltäytyy puhumasta joitakin sanoja Suomeksi, mutta sellaisiahan minä en ota kuuleviin korviini :D
J aloitti nyt kaksi iltapäivää viikossa play schoolissa ja ensi syksystä on sielä sitten arkiaamut eskarissa. Vähän kauhulla mietin, miten se Suomenkieleen tulee vaikuttamaankaan.

Elsi ei montaa sanaa sano. Pojat muistaakseni molemmat rupesivat siinä 1v3-4kk ikäisinä toistelemaan useitakin sanoja ja molemmat sanoivat esim. äiti ja sittemmin kutuvat minua äitiliiksi. Juu ei Elsi. Elsi osaa sanoa "nenä", "apa" (napa), "PaPi" (Peppa Pig), "Car", "Daddy" ja minua kutsuu - siitä huolimatta, että käytän itsestäni kolmatta persoonaa äiti tai äitiliini - "Mmammiii!" 

Mistä lie Pipsa Possusta senkin oppinut, voi tsiisus... Mommy Pig, indeed...

Suomessa lapset katsoivat paljon lastenohjelmia englanniksi ja Liam luki heille silloin tositosi paljon, kun hänellä oli enemmän aikaa (lukee edelleenkin, mutta vähän harvemmin). Minulle taas ääneenlukeminen on aivan tajuttoman vaikeaa lukihäiriön takia ja yritänkin nyt tosissani täällä ollessa tsempata tuossa lapsille lukemisessa. Isovanhemmat valjastetaan myös vierailuillaan tähän hommaan :) Onneksi tuli raahattua koko meidän kotikirjasto mukanamme muuttokuormassa.

F on koulussa käynyt kahden Puolalais-pojan (Irlannissa on tosi iso määrä Puolalaisia maahanmuuttajia) kanssa ylimääräisessä tukiopetuksessa, mutta sielläkin käsittääkseni leikin kautta vain tuetaan jo takaraivossa piilevää sanastoa. Nuokin kaksospojat ovat syntyneet Irlannissa ja kuulleet koko elämänsä Englantia, mutta eivät sitä oikein uskalla puhua.

Kaikenkaikkiaan Fionn rakastaa koulua. Ei kaduta sekuntiakaan, että hän aloitti täällä koulutaipaleensa Suomalaisten silmissä kovin nuorena. Oppimisen ilo ja into lämmittää tosi paljon meidän vanhempien sydäntä ja kolmas kieli Irlanti/Iiri tuntuu myös tulevan melkoisen helposti kyytiin mukaan.

Minusta on jännittävää miten erilaisella tyylillä täällä opetetaan lukemaan. Sanat tavallaan melkein kuin opetetaan valokuvamuistilla. Hurjan vaikea selittää, mutta se homma F:llä sujuu ihan hitsin hyvin ja ollaan jouduttu pyytämään opelta lisämateriaalia, kun poikanen lukee läksykirjat liian nopeasti kokonaan :)) Suomenkielisestä aapisesta luetaan yhdessä tavutusta ja toivon pystyväni opettamaan meidän lapsille myös, miten Suomeksi luetaan.

Juu ja tuo pikkuvelihän jo osallistuu kaikkeen läksyjen tekoon myöskin ja tuntuu myös osaavan samat kirjat läpikotaisin. Ei näiltä pieniltä koululaisilta mun mielestä odotetakkaan lukutaitoa vielä pariin vuoteen ja etenemistahti on lukuläksyjen kanssa on todella hidas.

Toistaiseksi siis lapset on ihan tasaväkisen kaksikielisiä ja toivon niin myös pysyvän. Meillähän on tosiaan täällä kavereina myös kaksi Suomalaista äitiä samalla tavalla kaksikielisten poikiensa kera, ketkä on meidän poikien hyvät kaverit ja usein kaverukset puhuvatkin keskenään Suomea.

Kaikenkaikkiaan kielenkehitys on mennyt jotakuinkin näin:

- n. puolivuotiaana olemme huomanneet vauvojemme erottavan, että puhumme kahta eri kieltä.

- ensimmäiset yksittäiset sanat ovat tulleet siinä 1v4k

- siitä eteenpäin sanoja on ruvennut tulemaan enemmänkin, mutta tietyt sanat tulevat Suomeksi ja tietyt Englanniksi eli ei samaa sanaa molemmilla kielillä vaan joko tai tässä vaiheessa

- n. 2,5v lapsukaiset ovat ruvenneet kodentamaan kielet niihin tyyppeihin perheessä, ketkä puhuvat mitäkin kieltä. Ei enää sekaisin Suomeksi höpöttämistä grannylle ja grandadille tai Engalantia päinvastoin mummille ja paapalle. 

Olen sellaisista perheistä, missä toinen kieli on paljon dominoivampi eli vain toinen vanhempi on vastuussa koko kielen kuulemisesta, sen vähemmän kuullun kielen tulevan kunnolla läpi juurikin kolme-neljävuotiaana. Esim. Suomalais-ranksalainen siskontyttöni, kuka asuu Suomessa ja käy Suomenkielistä päiväkotia (vanhempien välinen kieli ranska), aikaisemmin itsepintaisesti puhui isälleen ja sen puolen isovanhemmille Suomeksi, mutta nyt juurikin kolme täyttäessään rupesikin soljuvasti juttelemaan kaiken heille ranskaksi. Ylipäätänsä vertalaistukea tarvitseville kahden kielen keskellä sompaileville vanhemmille sanoisin, että kannattaa vain jatkaa sitä oman kielen puhumista ja vaatia sitä myös lapsilta. Kaikessa karuudessaa :D

Että sellaisia perjantai-illan mietteitä. Sielä tuskin kukaan tätä postia enää lukee tämän illan puolella eli oikein kivaa launtaita ja viikonloppua itse kullekkin :)