NE TREENIT.

Mainitsin tosiaan eilen kotijumpasta, mitä hikihatussa tein eilen. Ja huomenna. Ja perjantaina.
Nimittäin maailman epäliikunnallisimman naisen on nyt vienyt mukanaan treenaus.
Tämä on niin hyvä juttu, että toki täällä blogissakin täytyy sananen asiasta sanoa.

Joskus joulukuussa satuin pistäytymään Mona's daily style-blogissa, mikä nyt varsinaisesti ei kuulu omalle lukulistalle. Mitä lie kohtalon kuljettelua se taas olikaan, kun sinne satuin, mutta Mona kertoi juuri tekevänsä 'hauskaa' kotitreeniä. Naureskelin kait mielessäni, että täytyy olla tosi pimahtanut, että luonnehtii hikijumppaa hauskaksi. Klikkailin kuitenkin itseni hänen mainostamansa Kayla Itsinies nimisen australialaisen personal trainerin sivuille. (Edit. en siis lainkaan pidä Monaa pimahtaneena vaan olen hyvin hyvin kiitollinen, että hänen takiansa tämä pallo lähti pyörimään (pun intended ;)))

Ja yht'äkkiä löysin itseni pohtimassa pitäisikö minunkin aloittaa tuo 12 viikon treeniohjelma?

Siitä asti, kun muutimme tänne, kuvittelin rupeavani käymään kuntosalilla monta kertaa viikossa, koska saan sitä ilmaiseksi Liamin työpaikalla käyttää. No juupajuu, en tosiaan tiennyt tullessani, että siipan työt vievät sen 50-70 viikkotuntia mennessään ja kuntosaliunelmille sai aika pian heittaa heipat. Yritin parhaani mukaan käydä edes kävelylenkeillä, mutta vauvavuoden ja muuton tuoma väsymys oli niin kova, että kuntoilumotivaatio oli kertakaikkisen tiessään.

Takaisin joulukuuhun. Tämä Kayla-treeni, Bikini body guide, alkoi tosissaan houkuttamaan, kun tajusin, että voin tehdä sen kotosalla ja vain puolisen tuntia kerrallaan, 4 seisemän minuutin kiertoharjoittelua. Instagramista löytyy mahtava määrä kyseisen treenin harrastajia ja heidän muutostarinoitaan. Mietin ohjepaketin tilaamista parisen viikkoa, koska se on melko hintava. Ravinto-ohje-kirjasen lataamista ehkä hieman kadun, sillä se oli aivan tuttua tavaraa, mutta treenipakettiin satsaamista en sekuntiakaan.

Sopivasti vuodenvaihteessa lähes jokaisessa kaupassa oli jonkin sortin treenirompetta edullisesti kaupan ja ostin lidlistä ja Aldista (samanlainen ketju) käsipainot, medicine ballin (mikä suomeksi?), jumppamaton, hyppynarun, vaahtomuovirullan lihasten rullailuun ja kaksi 'saunajakkaraa' steppilaudoiksi.

Aloitin 12 viikon treeniohjelman intoa puhkuen Tammikuussa ja ensi hetkestä olin koukussa. Treenit ei missään nimessä ole hauskoja, lähinnä kuolettavan kamalia oli ensimmäinen ajatukseni, mutta tosi motivoivia, koska edistystä alkoi tapahtumaan nopeaan tahtiin.

Ja sitten me alettiin sairastelemaan.

Ja jokaisessa välissä, kun suinkin pystyin yritin päästä treeneihin taas kiinni, kunnes taas olin jossain taudissa. Suomiloman ja Liamin loman päätin ihan vain parannella vastustuskykyä, kävellä paljon ja keräillä intoa ja viime viikolla vihdoin taas palasin jumppailun pariin.

Uskomatonta kyllä, sairasteluista huolimatta, kunto Tammikuusta on kasvanut ihan hirmuisesti. Sellaiset liikkeet, mitä piti silloin helpottaa huomattavasti, menivät nyt ihan täydessä muodossaan. Esim. punnerruksia (joskin naistenversioita) pystyin hikisesti tekemään tuolloin kaksi menee nyt 15 tuosta vaan.

Tämä kotitreenailu sopii mulle vallan mainiosti. Aluksi yritin tehdä puolituntisen Elsin päiväunien aikaan, mutta nyt treenailen myös kaikkien lasten ollessa paikalla. Toisinaan joudun hätistelemään heitä vähän tuonnemakksi etteivät saa käsipainosta huitasua vahingossa ja Elsillä on vähän hankala tapa tulla makoilemaan ihan liki, kun yritän tehdä vatsalihasliikkeitä, mutta such is life :) Parastahan tässä tietysti on se, ettei treenailuni ole laisinkaan sidonnaisia Liamin työaikoihin.

               

Tästä viikosta syyskuuhun motivaatio lähtee todelliseen testiin, kun Liamin työtahti kiristyy kesäkauden vuoksi entisestään ja tulen pyörittämään taloutta taas itsekseni aikalailla 100%sesti, mutta toisaalta se juuri motivoi niin paljon, sillä kaiken kaikkiaan nyt on varmaan miljoona kertaa pirteämpi olo kuin viime kesänä.

Yritän syödä niin terveellisesti, kuin kykenen, mutta yritän myös olla olematta sen kanssa ehdoton ja nämä jumppailut on nyt se prioriteetti juttu. Paino multa on Marraskuulta, kun lopetin imettämisen (olen sellainen luonnonoikku, kuka tarraa imetysaikana jokaiseen kiloon ja ne ei tod. putoa siinä samalla), pudonnut pikkuhiljaa sellaisen 5-6kg. En kauheasti punnitse itseäni, mutta pikkuhiljaa olisi kiva vielä sellaisesta kymmenisestä kilosta päästä eroon. Lihaskunnon ja jaksamisen parantuminen on itselleni tässä koko kuntoilussa se tärkein asia.

Parempia edistymiskuvia julkaisen ehkäpä sitten, kun matkaa on takana pikkuisen enemmän. Mutta kyllä tuossa mielestäni jo jotain näkyy :) Pitkä matka vielä edessä.

(Pahoittelen muuten kuvien laatua, kun ovat iPadilla otettuja.) 

Nämä treenit on siinä mielessä hintansa väärti, että ne ei todellakaan muutu helpommaksi. Päin vastoin. Tulen todennäköisesti tekemään saman kolmekuukautisen tämän jakson loputtua uudelleen, kuten moni muu samaa harrastava on tehnyt. Koko rahan edestä :)

Mut sellaisia liikunnallisempia mietteitä tällä kertaa. Löytyykö täältä muilta BBG-treenailijoita? Ja siis tosiaan suosittelen tuohon e-kirjaan satsaamista, jos tämä suinkaan tuntuu houkuttelevalta :)

Nyt sitten silityslaudan ja -raudan kimppuun ja heippa vaan!