SOMETHING'S GOTTA GIVE.

Kyllä te varmaankin ymmärrätte sielä ruudun toisen puolen, että silloin kun voimat on vähissä, on karsittava kaikki mahdollisimman yksinkertaiseksi ja mahdollisimman helpoksi.

Olen viime viikosta enevimissä määrin ollut aika heikossa hapessa ja ihan tästä perusarjesta selviäminen on ollut vaikeata. Viikonloppuna väsymys, päänsärky, hammassärky, näköhäiriöt ja kolotukset äityivät niin pahoiksi, että en oikein osannut muuta kuin itkeä ja nukkua. Miehellä kun oli sopivasti taas kuuden päivän työputki menossa, voin kertoa, että tuo yhtälö oli lähinnä kauhistuttava. Se tunne, kun vaikka kuinka yrität, et jaksa edes omalle lapselle pukea sukkia jalkaan - se oli aivan hirveä.

Luojan kiitos vanhempani asuvat ihan lähellä ja ovat vain puhelinsoiton päässä. Sunnuntaina soitin ja kyynelten seasta sain pyydettyä hakisivatko he pojat hoitoon ja tottakai he hakivat. Ja minä nukuin heti 4 tuntia päiväunia putkeen. Ja pojat jäivät yöksikin. Oli aivan järkyttävä ikävä heitä, mutta toisaalta oli hyvä vain levätä hiljaa pimeässä.

Maantaiaamuna pääsin hammaslääkäriin ihmettelemään kovaa oikeanpuoleista kipua, mikä iloisena yllätyksenä ei todellakaan ollut reikä vaan purentavirhe, mikä korjaantui muutaman hampaan hiomisella. Minulla kun on tapana öisin purra koko hammasrivistö niin tiukasti yhteen, että tuollaiset vajaan millinkin korotukset aiheuttavat aivan hirveitä kipuja.

Koko tämä viikko on mennyt aikalailla sumussa siitä asti, sillä vieläkin minua vaivaa hirmuinen huimaus ja näköhäiriöt. Oikeastaan mikätahansa silmien sivuttainen liike saa näön hiukan pyörimään. Tätä piti mennä tänään terveyskeskukseen selvittelemään lääkärille, mutta ylläriylläri sielä oli kaikki tietokoneet kaatuneet ja aika peruuntui. Varasinpa sitten ajan hierojalle huomiselle, joskos tuon niska-hartiaseudun rentouttamisesta olisi jotain iloa. Toisaalta huippaus nyt on aika tuttua näillä alhaisilla verenpaineilla...

Kamala sairaskertomus :D No siinä kuitenkin syytä, miksi blogi on tällä viikolla ollut kaikista vähiten mielessäni.

Tänään torstaina olen silti hyvällä mielellä. Vaikkakin kuopus on roikkunut minussa kiinni melkein joka ikinen hereillä olo hetki taikka sitten kiukutellut milloin mistäkin, ja vaikka isommalla on tänään ollut lähinnä "äiti minulla on huono tyysä", kun aamulla taas satoi, pääsimme silti reiluksi tunniksi ulkoilemaan leikkipuistoon. Jaksoin ripustaa pyykkejä kuivumaan ja lounaaksi löytyi jääkaapista huiput leftoverit eiliseltä - pojille linssisosekeittoa ja minulle kasviksia ja hummusta - ja isomman istutin katsomaan pikkukakkosta pädiltä, pienemmän päiväunille ja nyt tämän näpyttelyn päätteeksi meinaan oikaista tuohon sohvalle lepäilemään ja ehkäpä ummistaa silmäni hetkeksi :) Peilistä tuijottaa vieläkin kalpea väsähtänyt lommoposki, mutta ehkäpä sekin tässä korjaantuu.

Ja mikä on ihan kaikkein kaikkein kaikkein parasta tässä päivässä: miehellä alkaa n. 22 minuutin päästä reilu kahden viikon kesäloma! Maailman parasta! Kyllä tätä on odotettu :)

Jahka tästä taas hiukan kykenen enemmän, tulee tännekkin taatusti enemmän juttua. Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille.

PIENELLE TYTÖLLE.

Ei, nyt ei tule kauneuspostia. Ei reseptipostia. Ei pysty. Nyt tiedän, miksi ihmiset ovat kyselleet, miten jaksan raskaana kesähelteillä. Ja olen tähän asti jaksanutkin, mutta tämä painostava +30astetta on nyt kyllä vähän liikaa. Siihen lisänä mun alaselkä on nyt ottanut jonkun S-kirjaimen mallin ja seisominen, istuminen, taikka oikeastaan mikään muu kuin vasemmalla kyljellä pötköttäminen, on ihan kauheata.

Onni on miehen vapaapäivä, että voin vain pötköttää. Omatunto kyllä vähän kolkutteli, että jotain heippaheitä voisin tänne blogin puolelle tulla tekemään. Olkoot heipat nyt tällainen hiukan aikaistettu vauvaposti. Voi kuulkaa, näitä varmasti vielä tulee, mutta olen yrittänyt vähän himmailla, kun kuvissa vilkkuu kuitenkin aika vahvasti syksyn ja talven vivahteet :)

Pinterestiin olen tosiaan pikkuhiljaa pinnaillut sellaisia pikkutyttöjentyylijuttuja, mitkä minuun kolahtaa ja tässä pieni kollaasi niistä:

I may or may not like warm yellow... ;)

Neuleita ja maanläheisiä sävyjä ja tuo ihana leijonankeltainen. Voi että! Miksi sitä ei löydy kaupoista enempää? Polarn o. Pyretillä oli kyllä nyt tullut uutuutena keltaiset sukkikset ja ne varmasti käyn ostamassa. Ja Stockalla tuli vastaan miltei täydellisen keltaista babymerino-villalankaa, josta ajattelin tuollaisen pienen villatakin ehtiä neulomaan. Ja samat sukkikset meinasin kyllä Jamesillekin ostaa, koska väri on mielestäni ihana myös pojilla. Niin ja minulla itsellä :D

Toki vastasyntynyttä ei ihan näihin kaikkii vaatteisiin tässä voi pukea, mutta saa niistä silti vähän ideaa. 

Ehkä sitten enemmän vauvaan liittyviä juttuja tiedossa loppukuusta - mahtaako ne kiinnostaa sielä ruudun toisella puolen?

Nyt parkkeeraan itseni takaisin pötköttelemään. Onneksi tajuttiin hakea varastosta meidän pieni pöytätuuletin. Jospa ensi yönä saisin hiukan paremmin nukuttuakin... Sara x

MANKELIHUONEESTA HEI!

Heippa vaan! En ole unohtanut blogia, vaikka täällä on nyt ollut viikonlopun yli vähän hiljaisempaa. Mies oli nimittäin viikonlopun vapaalla (kuinka ihanaa!) ja muutenkin on pitänyt kiirettä. 

Kaaoksenhallitsemisprojektin seuraava aste on saavutettu ja olen pikkuhiljaa saanut näpyteltyä myytäviä juttuja nettikirppareille ja jopa myynytkin muutamat huonekalut. Hitsit on vain aikaavievää puuhaa!

Nytkin oikeasti kirjoittelen iPadilta, koska olen taloyhtiön mankelihuoneessa mankeloimassa meidän lakanoita. Yleensä Liam silittää ne, mutta nyt ei ole ehtinyt hetkeen sitä sessiota tehdä ja olisikohan tuossa kasassa 8kpl tuplakokoista täkkiä ja viitisen aluslakanaa ja täällä loistava mankeli, että mikäs tässä. Vedettiin eilen illalla mun äidin kanssa nuo kaikki valmiiksi ja voi, että se on ihanaa. Olen ihan pikkutytöstä asti vetänyt lakanoita äidin ja mummin kanssa ja oli hauska, kun omat pojatkin halusivat osallistua :) Harrastaakos kukaan muun tällaisia mummelihommia? Ei vissiin ole enää ihan kovin yleistä kuitenkaan.

Sitä mä keräsin tähän kuviksi tuota Instagrammin saldoa, kun sinnekkin innostuin taas kuvaamaan. Mun iPhone meni nimittäin Liamille tuossa kesäkuussa, kun hänen kännykkä hajosi. Mä sain mun äidin vanhan karvalakki Nokian ja iPad minin. Tämä on ihan huippu vehje, mutta hiukan vaikea tällä on kyllä kuvailla hetkessä. No tällaisia tällä kuitsekin näpsäsin:

                      

1) Liam kasasi hoitopöydän valmiiksi vauvaa varten! Jee!

2 & 3) Me ollaan lueskeltu paljon

4) Pesiminen on alkanut. Vauvan vaatteita olen järjestellyt koon mukaan ja viikannut valmiiksi pesua odottamaan :)

5) Löysin yhdestä laatikosta mun häätiaran ja hunnun. Täytyi ihan vähän fiilistellä :D

6) Kuumina päivinä ollaan hengailtu vaippasiltaan ja nämä on kyllä ihan syötävän suloiset nämä yksilöt.

7) Hassuttelevat pojat.

8) Pikaillallinen kyhätty jääkaapin ammottavasta tyhjyydestä. Tai oli sielä tosiaan tofua, tomaattia, paprikaa, porkkanaa ja niiden lisukkeksi kurpitsansiemeniä. Yllättäen oli aivan vitsin hyvää.

9) Vielä polkaisin postista ennen sulkemista hakemaan pähkinälähetyksen ja olen ihan superinnoissani, koska iltapalaksi saan vihdoinkin Cashewpähkinöitä, mitkä ovat himmottaneet jo koko päivän.

Jaahas, nyt pitää taas laittaa uutta lakanaa mankeloitumaan. Lupaan palata vähän parempien juttujen kera jo heti huomenna. Mulla on tuolla luonnoksissa pari reseptipostia odottelemassa viimeistelyä (tai siis niitä reseptejä :D ) ja huomenna meinasin jotain kauneusaiheistakin kirjoitella. Siihen asti - näkemiin! Sara x

WEEKDAYS.

On täällä viimepäivinä ehditty seuraavanlaisia:

Visiteerata kantakaupungissa omassa ihanassa seurassani. Hitaasti, mutta varmasti olen vaappunut Töölöstä ratikalla Punavuoreen, kauhistellut Punavuoren peikossa uusia Rodineita (odotan niitä yksivärisiä), seisoskellut Jolie-kaupan ovella tajuten ettei se olekkaan vielä niin aikaisin auki, haikaillut Kipon jugurttijädejä ja tyytynyt erittäin hyvään jäälatteen vuorostaan ja tajutessani siitä puolen tunnin päästä nälkäasteeni, tehnyt pikapäätöksen kuitata lounas hampurilaisella ja soodavedellä. Sentään pyysin falafelit ruisleipään ja voi vitsit miten hyvää saattoi pitkästäpitkästä aikaa ollakkaan!

Samalla reissulla metsästetty J:n puikolla olevaan neuleeseen lankaa jonka valmistaminen on kuulemma lopetettu jo 2 vuotta sitten. Oh dear, no eipä sitten tullutkaan kokoharmaata puseroa. Voi sydämestäni suositella Johanneksen kirkkoa vastapäätä olevaa Menita-kauppaa neulontaintoisille. Aivan ihana valikoima ja asiantunteva ja avulias henkilökunta. 

Käytin myös törkeästi Zaran sovituskoppia hyväkseni ja menin sinne kiskomaan mammahousujani ylös ja muutenkin kohentamaan olemustani. No okei, kyllä vähän piipahdin katselemassa vaatteitakin, mutta tunsin oloni melkoisen ryysyiseksi muiden asiakkaiden välissä. Päällä oikea raskausuniformu taasen kerran..

Olen aloitellut aamut nyt jo useamman viikon tällä tunnatulla puurolla ja se on niin hyvää, että jo illasta alan odottelemaan aamupuuroa :)
Puuroahan meillä syödään anyway, mutta nyt olen tavismarjojen lisäksi lisäillyt hamppuproteiinijauhetta, acai-jauhetta ja kookosöljyä.
Vihdoinkin puurokombinaatio, millä nälkä pysyy pois ja sokeriarvotkin mittarissa mainioina.

Viime päivät olen myös ihmetellyt tätä meidän kuopusta, kuka on oppinut nukahtamaan itsekseen ja on nukkunut nyt jo  4 päivää putkeen LÄPI YÖN. Siis tämä on tarkoittanut sitä, että myös minä olen saanut katkeamatonta unta ensi kertaa sitten...?
Ja samaan syssyyn keskiviikosta lähtien hän on ollut perheen ainut vaippoja käyttävä henkilö. Isoveljelle siis yövaippojen jättäminen oli vihdoinkin onnistuneesti ajankohtainen, vau! 

Olen fiilistellyt näitä värejä sateisena aamuna ja eritysesti pidemmän etsinnän tuloksena löytyneitä ruskeita nilkkureita.

Intoutunut kaivamaan poikien toppapuvut koetettavaksi ja todennut, että luojan kiiiiiitos Fionnille mahtuu loistavasti vielä viime talvinen puku ja voooiii ei ensinkin a) veljen vanha Po.p 92cm on aivan, aivan liian iso (haarat nilkoissa iso) ja toisekseen b) haarukassa on iso reikä. Onneksi pikaisen penkomisen tuloksena löytyi isoveljen 98cm tummansininen Po.p ja se on tuon haalarin kanssa saman kokoinen. Näinollen alkutalveksi pitää kai keksiä 'jotakin' ja lopputalveksi sitten kelpaa tuo 98cm, minkä meinasin jo myydä.

Olen myös sateisten aamupäivien kunniaksi loikoillut soffalla kotivaatteissa, nukkunut torstaina ihanat sohvapäikkärit (mummin lukiessa Fionnille) ja tutkaillut tänään tullutta syyskatalogia. Todennut, että eipä löytynyt mitään innostavaa ja tilaamani raitapaita Jamesille (tuo alin) onkin oikeasti tyttöjenpaita :D No samapa tuo, sopii omistajalleen täydellisesti :)

Jaahas, minun pääni onkin sitten leikkaantunut näistä kuvista täysin pois. Vaikka juuri mietiskelin rohkaistuvani näiden omakuvienkin kanssa täällä blogissa :) Jotain erityisen hyvää siis jäänyt käteen tuosta vartalohaasteesta - olen ehkäpä vihdoinkin päättänyt olla välittämättä, mitä muut minusta ajattelee  ja julkaista vaikkapa sitten niitä asukuvia, vaikka sitten tyylini olisikin aivan tylsä ja tavanomainen.

Niin ja viimepäiviin mahtuu myös runsaasti liitoskipuja (häpyliitos, voi auts!), iskiaskipuja, harkkasupistuksia, närästystä - eli toisinsanoen kaikki raskausjutut ovat posahtaneet päälle yksintein.Nyt kuitsekin nukkumaan eli oikein hyvää yötä toivottaa Sara x