TWO FOR ONE: VUODEN PÄÄTÖS.

HEI VAAN KAIKKI IHANAISET SIELÄ! Liam juuri lähti lasten kera kauppaan ja jätti minut yksin kotiin viettämään vähän omaa aikaa ja vihdoinkin siis saan kirjoitella tänne keskeneräisiä posteja. Oikeastaan tässä on nyt siis kaksi eri vuoden päätökseen sopivaa juttua samassa, sillä totesin ettei minulla ole yksinkertaisesti aikaa toteuttaa niitä omina juttuinaan :) Sori vaan jos on vähän sekava postitus.

Päätin siis tehdä ihan oman itsenikin kannalta tämän monissa blogeissa kierrelleen tämän vuoden tilinpäätös kyselyn. Sen voit tästä poimia vapaasti mukaasi omaan blogiisi. Mielenkiintoisia ja haastaviakin kysymyksiä, mitkä todella saivan pohtimaan vuotta 2013. 

Ja sitten oli tosiaan tarkoituksena tehdä kuvien muodossa koonti eri kuukausien tapahtumista, mutta ne kuvat nyt sitten olkoon tämän postin kuvituksena. Vuoden 2012 löydät täältä. (hassua mä olen silloinkin ollut alkuvuodesta raskaana)

Mutta sen kummempia selittelemättä - 2013, here's what happened:

tammikuussa nautittiin lumisista keleistä ja pakkailtiin putkiremppaa varten tavaroita bokseihin,
lopetin imetyksen haikein mielin

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
Myin oman asunnon tai siis myimme oman asuntomme. Olemme vieläkin niin tyytyväisiä tuohon päätökseen, vaikka monet läheiset sitä silloin miettivätkin vähän hulluksi ratkaisuksi. Nopealla aikataululla totetutettu myyntiprosessi meni niin nappiin kuin voi mennäkkään: saimme ensinäytöstä ostotarjouksen toivomallamme hinnalla ja tähän päälle vielä löysimme lähistöltä vuokra-asunnon toivekohteestamme samaan syssyyn. 

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutena vuotena tekemäsi lupaukset?
Tein kuin teinkin pieni lupauksia viime vuonna ja niistä posti löytyy tästä. Hyvillä mielin voi sanoa, että oikeastaan kaikki ovat toteutuneet tavalla taikka toisella. Toki tämä uusi vauva-aika nyt on pistänyt vähän hidastusta loppuvuodesta osaan noista asioista, kaiken kaikkiaan tunnen olevani onnistunut pitämään lupauksia itselleni. Onneksi ne olivat aika suurpiirteisen löyhiä ja taidan jatkaa uutena vuotena samalla linjalla :)

muutettiin minun vanhemmilleni 12 viikoksi ja samaan syssyyn tein positiivisen raskaustestin,
James sai ensimmäiset hassut Martti-ylähampaansa, leikittiin lumessa ja Fionn täytti 3-vuotta.
Minulla oli tosi huono olo.

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
Elsi <3 Tutustuin myös muutamaan äitikaveriin vähän paremmin tämän vuoden aikana.

4. Menetitkö ketään läheistäsi?
En ketään kovin läheistä. Liamin sedän vaimo kuoli kesällä ja se tuntuu vieläkin jotenkin hurjalta ettei häntä enää ole. Viimeksi nähdessämme toukokuussa hän oli vielä todella hyvissä voimissa, mutta sairaus vei hänet mukanaan pienessä ajassa.

äitiliini heikko happi jatkui, mutta onneksi sentään sain voimaa mahtavasta auringonpaisteesta ja kevään lupauksesta.
vietimme Jamesin 1-v synttäreita ja juhlimme molempia poikia. ostin ensimmäiset äityshousut rv10 - ah!

5. Missä maissa vierailit?
Irlannissa Toukokuussa ja Ruotsissa Elokuussa.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?
 Pienempää housukokoa?

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?
6.4 tein positiivisen raskaustestin Prisman vessassa ja 19.10 sen tulos syntyi meidän perheeseen.

aina vain oksetti, mutta onneksi ultrassa tuli mahtavia uutisia ja päätin yrittää nauttia vihoviimeisestä raskaudestani.
avattiin terassikausi, James oppi kävelemään, käytiin Sealifessa, päätettiin myydä koti ja stailattiin se myyntikuntoon hurjassa tahdissa niin, että kuukauden viimeisenä päivänä saatettiin pakata reput ja suunnata kohti Irlantia. Liamilla oli isäkuukausi.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Mä koen kasvaneeni ihmisenä tänä vuonna erityisen paljon. Olen parempi äiti ja vaimo ja rakastan itseäni enemmän kuin aikaisemmin.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
En mielestäni ole kokenut mitään mullistavia pettymyksiä tänä vuotena. Siis ne asiat, mitkä ehkä aiheuttavat pettymystä, ovat luokkaa harmittaa etten ole vauvan masun takia voinut syödä nyt 10 viikkoon papuja ja siksi ruokavalio on kärsinyt ja olo on aika kurja nyt. Ja vähän harmittaa myös, etten synnyttäessä mennytkään altaaseen, mihin olisin todennäköisesti saanut myös synnyttää ja en ikinä tule saamaan sitä kokemusta. Toisaalta tuo on vain tosi pieni harmitus, sillä en voi koskaan tietää olisiko se siltikään onnistunut. Aika positiivinen vuosi itseasiassa siis kaikenkaikkiaan!

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
Muutaman pienemmän flunssan olen nyt loppuvuodesta saanut, kiitos tuon heikentyneen ruokavalion ja loukkantumispuolella ei varsinaisena loukkaantumisena on vieläkin kristallin kirkkaana mielessä loppuraskauden ahdistavat liitoskivut. Luoja kiitos ne hävisivät synnytyksen myötä.

mahtavat kolme viikkoa Irlannissa, mitkä kruunasi pieni pyärhdyn Dublinissa. niistä kuvista piti jo silloin tehdä posti, hups. irlannissa saimme tiedon asunnon ostotarjouksesta, minkä hyväksyimme.
kotiin palatessamme uusi asunto löytyi kivenheiton päästä ja taas pakattiin. onneksi ehdittiin myös puistossa leikkiä :)

11. Mikä oli paras ostoksesi?
Bugaboo Donkey-rattaat.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
Erään läheisen ihmisen, kuka kerta toisensa jälkeen purkaa minuun pahaa oloansa. Kiusallista minun lisäkseni myös muille läheisille. Vihdoinkin kevätpuolella päätin, että minun ei tarvitse väkisin yrittää parantaa suhdettamme ja pitää tästä ihmisestä, kun hänen suurin päämääränsä lienee piikitellä minua kaikin tavoin. Toki haluan säilyttää puhevälit, mutta enää en alennu myötäilemään häntä ystävyyden toivossa. Kateus on kaikista rumin tunne.

Kesäkuussa saimme tietää masutyypin olevan pikkusisko, nautimme Liamin ekasta kesälomapätkästä, kävimme Suomenlinnassa ja Linnanmäellä ja iki-ihanilla treffeillä. Juhlimme sekä minun että Liamin synttäreitä.

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
 Meillä on aina ollut Liamin kanssa yhteiset rahat ja yhdessä siis käytimme suurimman osan rahoista asumiskustannuksiin ja ruokaan. Eikös näin ole kaikilla?! Siis nuo kulutuksen kohteet. Ruoka varsinkin on aivan järkyttävän kallista tässä maassa.

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?
Tätä piti vähän miettiä. Olen kokenut sellaisia innostumisen hetkiä pitkin vuotta. Suurin innostuneisuus on kenties ollut ruokavalion saralla ja niillä oivalluksilla, mitä koin RaDi-dieetin aikaansaamana. Palan innosta päästä jatkamaan sitä samaa hyvää tietä ja nyt onkin tarkoitus kokeilla taas miten Elsin masu kestää minun syömisiäni.

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
Amy Macdonaldin 'This is the life'. Jotkut teistä onkin ehkä katsoneet aikanaan Kalastajan Vaimon linkkaamaan Norjalaisen sähkömainoksen, missä kyseinen biisi soi. Itseani tuo video kosketti jotenkin hurjasti ja erityisesti se kohta, missä perheen lapsukaiset kylpevät yhdessä. Jo nähdessäni kolmisen vuotta sitten tämän videon ajattelin tuon olevan suuri haaveeni. Ja nyt kun meillä nämä kolme lasta ovat, tuntuu että olen saavuttanut sen. Olen kuunnellut tätä biisiä kotona repatilla vaikka kuinka ja aina pyrkivät kyyneleet silmiin, miten kiitollinen voinkaan olla <3

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:
i. onnellisempi vai onnettomampi: Onnellisempi, mutta ei sillä, että vuosi sitten olisin kovin onnetonkaan ollut :)
ii. laihempi vai lihavampi: Aikalailla samassa mennään. Valitettavasti. Minulle on käynyt klassisesti samalla tavalla, kuin poikienkin kanssa: ensin raskauskilot humahtavat pois kaikkineen ja sitten tulee yksi lisäkilo ja samassa nyt jumitetaan jo toista kuukautta. Imetys ei kohdallani koskaan ole ollut mikään pikalaihduttaja.
iii. Rikkaampi vai köyhempi: Sanoisin tämänkin olevan samoissa.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Harrastanut liikuntaa. 

Heinäkuussa pyöräilimme paljon ja söimme hurjasti herneitä. Minä ja lapset kävimme melkein jokapäivä puistossa.
Massu kasvoi kasvamistaan ja haveilin syksystä jo keskellä kuukautta (?!). Mintun Beautiful body-haaste ihastutti ja jännitti, mutta sai niin paljon hyvää aikaan. Ainakin minun pääkopassani :)

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Turha kännykällä netissä surffaus...
(siinä sitten ovatkin hyvät elämänohjeet tälle vuodelle!!!)

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?
Joulua ensin vanhempieni luona aattona ja sitten omalla perheellä joulupäivän ja tapanin.
Juhannusta en edes muista! Kotosalla senkin ja tuskin juhlistimme sen kummemmin.

Elokuusta muistan erityisesti mahtavan ruoanlaittoinspiksen. Niin hyvää kesäruokaa joka päivä!
Liamin toisella kesälomajaksolla reissasimme Tukholmaan ja teimme muitakin mukavia juttuja tässä kodin lähellä. 

20. Rakastuitko kauden aikana?
Kyllä :) pikku-Elsiin. Olen myös vieläkin rakastunut tuohon omaan mieheeni ja poikiin tietysti.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
En varsiniasesti ikinä katso telkkaria, mutta yksi ohjema on mitä olen toisinaan seurannut: Geordie Shore :D :D


22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?
Viha on niin kovin vahva sana, etten sitä juurikaan käytä. Tosin muuttopakkaamista voin sanoa vihaavani, mutta sitä vihasin jo viimevuonnakin ;D

syyskuussa alkoi taas kerho ja arki, minulla oli pienet babyshowerit ja päässä pyöri vain valmistautuminen uuteen perheenjäseneen. yritimme viettää mahdollisimman paljon laatuaikaa poikien kanssa ennen vauvan syntymistä.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Eräs syömishäiriötä käsittelev'ä self help-kirja. Sain siitä paljon ajattelemisen aihetta ja meinaan lukea saman kirja uudestaan ihan lähipäivinä. Ei mikään suuri kirjallisuusteos siis, mutta minulle tärkeä.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Spotify :D Olen varmaan maailman viimeinen, kuka tajusi sen tuossa pari viikkoa sitten vasta ladata. Sieltä löytyi kuunteluun heti joitakin menneiden aikojen suosikkibiisejä.

25. Mitä halusit ja sait?
Toivoin kolmatta lasta ja sen myös sain. Olen niin onnekas <3

26. Mitä halusit, mutta et saanut?
No sen pari kokoa pienemmän housukoon...

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?
 Cars 2. Pojat rakastaa sitä, mikä tietysti tekee minutkin onnelliseksi. Osataan koko leffa kaikki ulkoa ja pojat lauleskelee autoleikkien lomassa 'tidi tii tidi tii tidididi di di diii'.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi, ja paljonko täytit?
 Täytin 29-vuotta ja oli aika peruspäivä, sillä Liamkin oli töissä. Muistaakseni pojat olivat ainakin huonolla tuulella, koska muistelisin tiuskineeni 'voisitte nyt koettaa käyttäytyä, kun on kerta minun syntymäpäivä' Hihi, tooodella aikuismaista...
Ensi vuonna sitten vuorossa the big 3-0.
29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?
Sokerittomuuden jatkuminen ihan loppuvoteen asti. Eli kyllä - asian suhteen tuli pieni fail nyt viimeisen parin viikon aikana ja olo on sen mukainen. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, mutta onwards and upwards - kyllä tämä tästä.

tämän lokakuun kaunis ruska muistuu mieleen varmasti aina ja ne viimeiset viikot, kun vauvaa jo odoteltiin toden teolla. massu oli valtava ja ihana. ja sitten sinä yhtenä launatai-yönä synnytys käynnistyi ja syntyi Elsi.
loppukuukausi meni pienokaista ihastellen hormoonikuplassa.

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?
No keväästä alkanut äitysvaatejakso, joka on huipentunut verkkari-maitotahrapaitalookiin eivät varsinaisesti ole, sitä itseäni miellyttävintä tyyliä. Määrittelisin siis kuluneen kauden tyylin ei mnun tyylisekseni.

31. Mikä piti sinut järjissäsi?
Liam.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?
 hihii, himoitsin? No en kyllä ketään himoinnut, kun on tuo vallan hyvin himoihin riittävä edellämainittu.

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?
Suomen hallituksen linjaukset ja erityisesti kodinhoidontukiin/vanhempainvapauksiin liittyvät asiat suututtivat, mutta eniten liikuttivat Irlannin talouteen liittyvät hiukan positiivisemmat uutiset, mitkä toki meille ovat tuiki tärkeitä. Seurailemme Irlannin uutisia miltei päivittäin.

marraskuussa Liam oli vielä hetkosen isyyslomalla ja piti vetovastuun kodista ja pojista ja minä istuin ja imetin sohvalla. aloitin varovaisen joulufiilistelyn ja ihmettelin vauvaa.

34. Ketä kaipasit?
Liamin vanhempia ja pikkusiskoa, ketkä ovat minulle aivan uskomattoman tärkeitä. Vaikka facebookissa avauduinkin, kuinka maanisesti siivosin ennen anopin tuloa, se ei silti tarkoitta etteikö meillä olisi todella hyvä suhde (minulla onkin sitten se "kakkosanoppi", lehen tuossa ylläkin viittasin...). Pikkusisko on yksi parhaimmista ystävistäni ja häntä kaipasin kaikista eniten, sillä tänä vuonna kävimme Irlannissa vain kerran Toukokuussa ja nyt he sitten olivat meillä kylässä pitkän viikonlopun.

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
Elsi-Mai. 

Onko tämä nyt jo vähän ennalta-arvattavaa :D

36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?
Asunnon myynnin helppous kohdallamme yllätti iloisesti. Ja Liam yllätti minut monta kertaa vuoden mittaan sellaisilla pienillä rakkaudenosoituksilla. Vaikkapa jättämällä minulle aamuespressostansa puolet jääkaappiin niin, että voisin tehdä iltapäivällä jäälaten itselleni. Niin pientä, mutta niin ilostuttavaa.

Ja Elsi-vauva on yllättänyt minun koliikittomuudellansa ja yleisellä helppoudellansa. Ja yllätävää on ollut myös tämä oma hyvä mieli ja jaksaminen. Todennäköisesti täydin kurssissa tuon vauvan 24/7 itkemättömyyden kanssa. 

Niin ja Elsi nukkui pari yötä sitten 8h yöllä putkeen ilman yhtäkään imetystä?!?

yritin handlata arjen yksin kolmen lapsen kanssa, mutta onneksi vanhempani olivat taas tukena ja turvana ja auttelivat Liamin työvuorojen aikana, alkukuukausi oli aika raskasta ja hyvä kun kerkesin edes joulukorttikuvat ottaa :D tässä se epäonnistunein yksilö... Puolessa kuussa saimme odotettuja vieraita Irlannista ja se tuntui ihan minijoululta.
Itse jouluna olimme sitten koko perhe kipeinä ja kuumeessa ja nämä vuoden viimeiset päivät ovat menneet samoissa merkeissä. Itselläni on vielä kaiken kruunaamassa tiehyetukos, minkä toivon rauhoittuvan, sillä rintatulehdus on jotain niin kamalaa.

37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.
Näistä olin miettinyt ihan omaakin postia, mutta tulkoot nyt tähän samaan, sillä tämä kirjoittelutahti on nyt niin köykäistä.

- toivon pystyväni jatkaa raskausaikana hyväksi havaittua sokeritonta ja hiilihydraattirajotteista ruokavaliota

- toivon, että oppisin liikkumaan säännöllisesti

- näiden myötä toivoisin, että painoni tippuisi sinne terveellisen bmi:n keskivaiheille, mikä minun kohdallani tarkoittaa n. 15 kiloa.

- toivon, että pystyn hiukan nyt hillitsemään heräteostoksia ja pistämään jokaisen pennin säästöön tulevaa muuttoa varten

- toivon osaavani jakaa ajan vieläkin tehokkaammin lasten kanssa olon, kotitöiden ja oman ajan suhteen. tällä hetkellä toki lapset jyräävät muiden edelle, mutta voin paljon paremmin, kun saan kotityöt tehtyä ja silloin oma aikakin tuntuu niin paljon paremmalta ja senkin käyttää paremmin.

***

Noiden tavoitteiden lisäksi toivon saavani aikaa aina sellaiset kuukaudenaloituspostit, missä on vähän to do-listaa itselleni. Sellaisia pieniä välitavoitteita. 

Kauhean hyvä fiilis tuli kyllä, kun tätä teki ja takana on kyllä varsin kiireinen ja vaiherikas vuosi.

Ensi vuosi taitaa kyllä vasta hurja ollakkin, jos ja kun Irlantiin muutto toteutuu.

Toivottavasti te sielä pysytte minun mukanani ja toivon hartaasti, että pystyn tätä harrastusta viemään eteenpäin, vaikka edes vähän paremmilla kuvilla. Tänä vuonna, kesää lukuunottamatta, kamera on pysynyt harmittavan paljon kassissa ja joinain kuukausina tuntui etten noita kuutta kuvaa enempää ole suorastaan edes kuvaillut! 

Olen tosi innoissani vuodesta 2014 ja toivotan nyt teillekkin hyvää uutta vuotta! Sara xxx

JOULU.

A favourite for all ages <3

Tapania vain itse kullekkin! Minähän tunnetusti aina päätän joulun kertalaakista tähän Tapsaan ja viimeistään huomenna sitten puhaltavat jo uuden vuoden tuulet. Joten nopskasti nyt vielä ennen sitä kirjoittelen pienen joulupostin tämän joulun tiimoilta.

Aaton vietimme perinteiseen tapaan vanhempieni luona ja mukana oli myös siskoni perheineen. James, Fionn ja serkkutyttö toki olivat täpinöissään, mutta valitettavasti koko meidän porukka oli myös enemmän tai vähemmän flunssainen. Koko päivä tuntui erityisesti Fionnille olevan vähän liian pitkä, vaikka vanhan perinteen mukaan tapahtuneet joulaaton traditiot olivatkin mukautettu lasten rytmiin.

Illalla kotiin tullessamme juttelimme Liamin kanssa, että yksi 'kunnon joulupäivä' on kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Meilähän on siis tapana ollut viettää joulupäivänä Irlantilaisittain joulua. Pukin lahjat odottavat aamulla kuusen alla ja syödään iltapäivästä vähän sitten enemmän heidän tyylisensä jouluateria.

Aattoiltana siis tulimme aikalailla siihen tulokseen, että lasten kanssa on oikeastaan helpompi ja kivempi viettää joulua kotona. Ensi jouluna, siis olessamme todenäköisesti Irlannissa, haluamme järjestää joulun ihan omassa kodissamme meidän perheelle. Tietysti isovanhemmat ovat tervetulleita, mutta nyt tuntuu siltä, että olemme valmiita aloittamaan ihan omat jouluperinteet.

On samalla jännittävää, että vähän haastavaakin miettiä miten yhdistelemme kummankin puolita jouluperinteitä meidän perheelle. Miten ja mihin aikaan lahjat annetaan, mitäs syödään ja mihin aikaan jne.

Itse yllättävää kyllä tykästyin lahjojen avaamiseen heti aamusta ja poikien innostus, kun Santa oli käynyt yön aikana oli aivan hurmaavaa! Tällä tavalla myös tämä suurin täpinöitä aiheuttava innostus olisi heti aamusta ohi ja ehkäpä joulupöydässäkin jaksettaisiin istua paremmin :)

Ruoka meillä joulupäivänä noudattelikin aika kivasti sitä linjaa, mitä luulen sen tulevaisuudessakin olevan. Prawn cocktail, roast potatoes, carrot and parsnip puree, roast beef and gravy olivat Liamin lemppareita, mutta jatkossa varmaankin liha olisi joulukinkkua ja kenties sitten pöydästä löytyisi myös suomalaisia joululaatikoita ja rosollia. Samaa mieltä olimme siitä, että jouluruoan täytyy sillä tavalla olla ainutlaatuista, että sitä syödään vain jouluna ja siksi se tuntuu spesiaalilta. 

Omien traditioiden luominen on tärkeää ja haluamme rakentaa meidän perheelle meidän näköisen joulun. Tänä joulupäivänä olimme siis kaikki kipeinä ja kuumeessa ja siksikin päätimme vain hyyyvin rennosti antaa joulupäivän mennä niinkuin se menee, mutta muuten kyllä tykään jos joulusta löytyy myös jonkinmoista luksuksen tuntua.

Omasta kodistani siis ehdottomasti otan mukaan jatkossa tuon juhlavamman kattauksen ja pukeutumisen ykkösiin, vaikka nyt koko perhe nauttikin illallisenkin pyjamat ja villasukat päällä.

Tärkeintä on silti rento yhdessäolo, suklaa, lasillinen skumppaa, joululaulut, hyvä mieli :)

Vaikka pukki toikin lapsille aamusta lelulahjat (Fionnille Brion junaratasetin ja Jamesille autoja), olin tosi onnellinen, ettei aattonaakann tullut tavaraähkyä. Muutama kiva kirja, dvd, pyjamat, taskulamppu (mikä mahtava lahja melkein 4-veelle!), lapaset ja Fionnille vielä tarpeeseen vk-takki tulevaksi vuodeksi.

Jatkossa lapset tulevat varmasti saamaan samalla kaavalla - want, need, wear, read - maltillisen määrän siten sellaisia erityisen toivottuja juttuja. Pidän itsekkin enemmän muutamasta luksuslahjasta ja erityisesti siis tuon oman miehen ostamana. Nyt hän yllätti minut täysin pehmoisten pyjamahousujen lisäksi superkauniilla helmikorvakoru-parilla <3 Itse lahjoin takaisinpäin ihanalla merinovillaneulepaidalla (tulevia työhaastatteluja silmälläpitäen ;)) ja eritysen mieluisalla yllätyksellä, the Specials nimisen bändin vinyylilevyllä (mahtava ylläri :)).

Tapaninpäivänä tai Irlantilaisittain on st.Stephen's day olisi hauska tehdä pitkä kävelylenkki perheen kanssa ja jatkaa rentoa yhdessäoloa. Ja kaikista eniten toivon ettei tulevina jouluna olla kipeänä!

Toivottavasti teillä on ollut oikein tunnelmallinen joulunaika kaikilla ja nyt katse kohti uuteen vuoteen! Miten jännittäviä juttuja meillä saattaakaan olla tiedossa!?! Sara xxx

JOULUKORTTI.

Vaikka joulufiilis on nyt ehkä vähän kadoksissa ja tilalla vain loputon väsymys, sain sentään jotain tänä jouluna aikaiseksi: joulukortit lähtivät ajallaan maailmalle viime maanantaina!

Lasten kuvaus ei toki mennyt oikein putkeen tänä vuonna, kun muuttuvia tekijöitä oli kolmin kappalein, mutta yksi edes kunnollinen kuva löytyy sitten isosetien ja -tätien takanreunaa koristamaan. Meillä on sellaisia vanhempiemme sisaruksia niin monta keskenämme, että vain heille lähtee vuosittain paperikortit ja muut kaverit ja sukulaiset saavat tyytyä virtuaaliseen tervehdykseen.

Pelkiin merkkeihin menee siltikin näin toistakymmentä euroa.

Heh, nauratti kyllä ettei tämäkään kuva tullut sen halvemmaksi näillä menetelmillä, sillä kaikille lapsillehan oli saatava matchy-matchy Polarn o. pyretin raitapöksyt. Onneksi tajusin ne jo kesäpuolella ostaa -30% kamppiksen aikoihin. Söpöt ne kyllä on, siitä ei pääse mihinkään :)

Kuten sanoin, meidän joulufiilis todennäköisesti ilmestyy kuvioihin vasta sitten aattona vanhempieni luona. Miehellä on nyt joka päivä 9-12h vuoroja ihan sinne asti, pojat on kuumeessa, Elsi ei vieläkään oikein nuku päivisin ja ei oikein omat rahkeet riitä mitään joulun ihmemaata rakentamaan. Tänä vuonna mennään siis näin ja toivottavasti ensi vuonna saan sitten rankentaa meille ihanemman ja ikimuistoisemman perhejoulun <3 

Lahjojen paketoinnista ja siivoamisesta haaveilen huomisiltana, sillä pojat menevät mummilaan yökylään. Saas nähdä jääkö haaveeksi, kun neitoseni pienoiseni on nyt vähän iltahuudellut tässä.

Sori kun tämä nyt on aivan mahdottoman masentava postaus ikinä. Olen vaan niin tajuttoman kuitti, ettei oikein muuta irtoa.

Haluaisin silti sanoa teille mukana viipyville lukijoille oikein lämmintä ja raughallista joulua!

Ensi vuonna toivottavasti sitten uudet kujeet :)

PIENEN IHMISEN PIKKURUISET JUHLAT.

Mukavaa maanantai-iltaa kaikki! 

Ajattelin tulla ihan pikaisesti moikkaamaan teitä tänne täältä kuhinan keskeltä.

Viimepäivät ovat juosseet aivan mahdotonta tahtia mukavien vieraiden kera ja pientä Elsiä juhlien eilen. Huomenna jo vieraat lähtevät takaisin Irlantiin ja meillä on edessä hektinen työntäyteinen viikko, kunnes pääsemme rauhoittumaan jouluna.

Pienen tyttösemme kemut olivat todellakin pikkuruiset, sillä kaikki perheenjäsenet Irlannista eivät päässeet ja muita vieraita emme tällä kertaa kutsuneet laisinkaan. Ihanaa ja intiimiä oli silti juhlistaa Elsiä ihan vanhempiemme ja sisarustemme kesken.

Elsillä oli päällä söpö serkkutytön vanha mekko, mikä vanhempani ovat tuoneet Kanarialta. Se oli myös serkulla nimiäisissään eli ihan perinteinen ristiäismekko, mutta melkein.

Juhlien valmistelut jäivät meidän osaltamme aika minimiin ja erityisen kiitollinen olenkin vanhemmilleni, kun he laittoivat kaikki ihanat ruoat ja tarjottavat. Perinteisiä herkkuja, jouluruokia ja kakkuja.

Kuin pelastuksena, sain Valiolta blogiyhteistyönä kylmälaukullisen heidän kausituotteitansa testattavaksi  ja sieltä löytyneet juustot toin myös vanhempieni luokse. Olen työskennellyt muutaman eri ruokakaupan juustotiskeillä joitakin vuosia takaperin ja näistä Aura gold ja Mustaleima olivatkin jo vanhoja tuttuja lemppareita eli aika osuvasti sattui. Tavallinen Aura ei mielestäni ole mitenkään varsinaisen maukasta, mutta pidempään kypsytetty Gold on aivan taivaallista. Taidan vieläkin muistaa ulkoa näiden tuotetiedot samalla tavalla, kuin kaikkien runsaan 80 eri tiskistä löyneiden juustojen alkuperämaat, kypsyysasteet jne. Sellaista nippelitietoa minusta :) Aika monenlaisia työjuttuja olen ehtinyt jo kokeilemaan :)

Pieni Elsi-Mai oli kemuissa varsin hyvällä tuulella ja jaksoi hymyillä tätiensä sylissä ja välillä sitten torkahteli rinnalla.

Sai myös kuulla ainutlaatuisen serenaadin kummisedältään <3

***

Huomenissa yritän saada joulukortitkin lähtenään maailmalle ja hoidella muutamat joululahjat kuusen alle.

Mieli on vallan levollinen, vaikka tosiaan miehellä on alkamassa taas aikamoinen työputki ja kotonakin riittää hommia yllin kyllin. Varsiin voimaannuttava ja ihana viikonloppu takana - toivottavasti tämä fiilis säilyy ;) Sara xxx

(Kuvissa näkyvät Valion tuotteet on saatu blogiyhteidtyönä)

HANG IN THERE MAMA!

Huuuh, en tiedä mistä aloittaisin? Mulla on tuola jo viime viikosta sellainen kuulumisposti kirjoitettuna, mikä oli tarkoitus julkaista jo päiviä sitten :D Hektistä on. Ei voi muuta sanoa.

Tiivistettynä meillä on joulukuusi, leikkasin hiukset, Elsi kasvaa kohisten, äiti on nuutunut jne.

Tiedättehän te mamat, että lapsilla on kaikenmoisia vaiheita, mitkä aina vain sekoittavat pakkaa, kun luulet johonkin tottuneesi? Tähän alkuunhan pienellä ihmisellä tulee vaikka minkämoisia mullistuksia pienessä kehossa ja en voi tarpeeksi kiittää ihanaa Emmi-lukijaa Tukholmasta, kun Jamesin aikaan suosittelit tätä Wonder weeks-kirjaa. <3

Se on varmaan pelastanut minut nyt jo toiseen kertaan. Kirja siis selittää tutkimusten tulosten varjossa näitä suuria lasten kehitysharppuksia ja miten ne vaikuttavat lapseen 0-18kk ikäisenä. Harppauksia edeltää tyytymättömämpi, äkäisempi jakso, mikä ollaan voitu aika tarkalleen rytmittää lasketusta ajasta etiäpäin. Nämä tyytymättömämmät jaksot siis yleensä enteilevät ensimmäistä hymyä, käsien löytämistä, kääntymistä jne. jne.

Jo Jamesin kohdalla hyvin pian huomasin, että kirja pitää kutinsa ja nyt vielä enemmän. Jotkut lapsukaiset oireilevat enemmän ja toiset vähemmän. Se voi olla koliikkimainen itku yhden illan taikka pari viikkoa putkeen (=James). Tässä 7 viikon tienoilla alkava stormy phase voi jatkua viikon parikin ja enteilee niiden omien nyrkkien löytymistä ja muutenkin erilaista aktiivisuustasoa. Ja sitä tässä nyt eletään hyyyyvin vahvasti. Kirjan mukaan vauva saattaa mm. roikkua äidissä kaikkineen päivineen ja olla tyytymätön, jos ei ole äidin käheisyydessä, lupsutella tisua/pulloa ilman varsinaista nälkää, nukkua huonosti varisinkin, jos yrittää siirtää sylistä. 

Ja voi kyllä, rasti jokaiseen ruutuun! Jos aikaisemmin kyhjötin sohvan nurkassa vauva sylissä kaiket päivät, niin nyt vielä kaksi kertaa enemmän. Muuten säyseä tyttösemme on muutamaan otteeseen esitellyt äänialaansakkin iltaisin, mutta ei veljiensä veroisesti sentään onneksi. Olen enemmän kuin kiitollinen meidän tukijoukoille jeesailemisesta poikien kanssa, kun mies on töissä <3

Eli blogi viettää nyt ainakin viikon päivät tekstien osalta hiljaiseloa. Viikonlopuksi meillä on vielä tulossa perhettä Irlannista ja juhlimme vähän Elsiä. Jos tämä neitokaisen meno jatkuu vielä ensi viikollakin, taidan suosiolla odotella come backin kanssa joulun yli. You never know ;) 

Kerrottavaa ja kirjoitettavaa ja kuvattavaa olisi taas kerran vaikka kuinka, mutta tietysti priorisoina vauvan ja muun perheen ensin. Ei sillä, tätä omaa henkireikää ja harrastusta on suoraansanoen ikävä! Kunhan tämä maaginen harppaus sitten tulee ja toivottavasti asiat rupeavat tässä taloudessa hiukan helpottumaan, niin ehdottomasti raivaan jostain kohdasta aikaa omille jutuilleni ja blogille - se on selvä!

Uutena vuotena rupeavat ajatukset pikkuhiljaa kääntymään Irlannin suuntaan ja toivottavasti itsekkin pystyn pikkuhiljaa jatkamaan projektia oman itseni kanssa. En malta odottaa!

Naturligtvis meitä voi edelleen seurailla instagramissa ja vähän mietin, että voisin jotain pikku morjenstuksia heitellä tuonne blogin facebookinkin puolelle eli sitäkin kautta voipi Epätäydellistä naista seurata!

Jees, nyt täytyy jatkaa hommia! Toivottavasti kuullaan pian! Sara xxx

TÄMÄ VIIKKO.

Tämä viikko on hurahtanut hurjaa vauhtia! En edes tahdo muistaa mitä tapahtui. Kova toive oli postitella blogiin kaikkia juttusia, mutta oh well, aikaa ei ole suuremmin ollut mihinkään ylimääräisiin huveihin :) tämä on just nyt niin tätä :) juttelin miehellekkin, että mun tekisi ihan hirmuisesti mieli kutoa, mutta todellisuudessa, jos sellainen rako tulisi, että olisi 'luppoaikaa' niin aivan varmasti löytyisi pyykkiä viikattavaksi taikka jotakin siivottavaksi jne.

Kyllä silti välillä - edes kerran viikossa - on pakko priorisoida nämä omat tarpeet ja pään nollaaminen ja nytkin vauva nuokkuu tässä syöden ja minä yhdellä sormella naputtelen paddyn näytölle tätä tekstiä. multitaskin I say :D

Maantaina en muista tapahtuneen mitään mullistavaa paitsi että laitoimme illalla joulukuusen pystyyn! Voi miten riemastuttavaa se oli! Koristeita emme tänäkään vuonna laittaneet kuin ihan pari yläoksille, sillä ne harvat pallot on jo nyt käyty repimässä ties mihinkä. Ehkä vielä jonakin vuonna saan kauniin ja runsaan joulukuusen...

Tiistaina olikin varsin kiirus päivä. Pyrähdin kaupungille Elsi kantoliinassa ostamaan H&M homesta yhden jouluisen sohvatyynyliinan (mulla oli näitä ennestään jo kaksi) ja sitten pikapikaa neuvolaan meidän molempien jälkitarkastuksiin. Elsi oli venähtänyt taas aivan järkyttävästi pituutta ja 6viikkoa 3päivää vanhana oli siis jo huimat 61cm (syntyessä 52cm) ja painoakin oli tasa5kg (syntyessä 3,595g). Tyttö on siis vielä veöjiään pidempi ja hoikempi. +3 käyrällä pituuden puolesta nyt kasvava neito! Mutta tämänmoisiahan nämä minun vauvat ovat olleetkin, ensin venytään pituussuunnassa ja sitten parikolmekuisena vasta leveyssuunnassa. Ensimmäistä kertaa muten neuvolassa ei tullut sanaakaan maltillisesta painonnoususta ja tarpeesta 'imettää lisää joka välissä' (mitäs muutakaan mä kaiket päivät yleensäkkin teen..), kuten poikien kohdalla vaikka pituus ja painokäyrät kulkevat ihan samaa rataa...

Äidinkin jälkitarkastuksessa kaikki oli ok, mutta näitä raskaudenjälkeisiä fiiliksiä mulla olisi siis tarkoitus purkaa omassa tekstissään toinen kerta. 

Tiistai iltapäivällä sitten kipaisinkin kaverille tähän lähelle hiustenleikkuuseen. Lapset ja daddy jäivät eka kertaa keskenänsä. Ihmeellistä kyllä olin tosi rentoutunut ja en laisinkaan hermostunut tästä asiasta. Toki siis Liam pärjää lasten kanssa, mutta mielessä oli mitä jos Elsille tulee nälkä ja hän ei huoli pulloa? Huoli turha, E vetäisi yli 100milliä pullosta, kuin vanha tekijä. Ehkä mä nyt uskallan varta hammaslääkäriajankin :D

No sitten nämä hiukset. Instagramissa seurailijat jo tietävätkin, että pituutta lähti aikalailla. Ihan tarkoituksella, sillä olin vain niin totaalisen kyllästynyt näihin keltaisiin huonokuntoisiin latvoihin. Nyt on miltei koko päässä oma väri, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että näin lyhyt tuntuu aika omituiselta. En osaa oikein edes tätä vielä laittaa. Noh, onneksi hiukset kasvaa ja seuraavaksi keskitän ajatukseni hiusten pitkäksi kasvattamiseen. 

Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina sain hurjasti apua vanhemmiltani poikien hoidossa, kerhoon viemisessä ja hakemisessa, ulkoiluissa jne. Olen niin tuhottoman kiitollinen heidän auttavaisuudestaan juuri nyt ja en oikeasti tiedä miten olisin selvinnyt nämä ensimmäisen viikot vauvan ja isompien kanssa ilman heitä. Kiitos äiti ja isä <3

Perjantaina eli itsenäisyyspäivänä emme oikeastaan tehneet yhtään mitään kummallista, sillä Liamkin oli töissä. "Linnan juhlia" seurasin vähän sivusilmällä, mutta en oikein innostunut tästä uudesta pukukoodista. Vei mielestäni aika paljon hohtoa pois illan juhlavuudesta.

Eilen lauantaina pojat menivät puoliltapäivin mummille ja paapalle kylään leipomaan pipareita ja me Liamin kanssa suunnattin vauva kera treffeille keskustaan. Tosin meidän treffien third wheel teki reissusta kenties hiukan stressaavan, sillä ei säpsähteli jatkuvasti rattaissa hereille. Raukka baby on kärsinyt nyt vatsanpuruista enemmänkin kiitos tiistaisen rota-rokotteen. No saatiin me silti syötyä lounasta Stockalla vuorotellen vauvaa pidellen ja sitten vielä jonotin sen vartin Starbucksissa meille take away kahveja Liamin lykkiessä ulkona rattaita ja minun naureskellessa jokatoisen kahvilan asiakkaan ottaessa kännykkäkuvia kaffikupeistaan Instagrammiin. Minkä ihmeen takia he eivät avanneet heti toista kahvilaa tähän keskustaan? Tuo uusi Starbucks on kyllä aika kivalla paikalla, kuten heidän kahvilat yleensäkkin, ydinkeskustassa ja hyvät isot ikkunat. Täydellinen paikka kyylätä ohikulkijoita ;)

Meillä onkin taas ihana spesiaali viikonloppu, kun Liam on vapaalla ja siksipä tänään olemmekin verkkaisesti suorittaneet aamutoimia ja nyt pojat on ulkona ja vauvakin ehkä nukkuu niin, että voisin tästä nousta tekemään lounaskeiton loppuun. Fionn ja Jamesin kirjoittivat juuri joulupukille daddyn kanssa ja kirjeet laitettiin joulukuusen oksille odottelemaan tonttuja. Fionn toivoo junia ja James autoja :) 

Tutkailin muuten tässä juuri vähän noita orastavia alennusmyyntejä ensi vuoden sisävaatteiden osalta lapsille. Osaakohan kukaan sielä sanoa missä vaiheessa mahtaa alkaa Pomp de luxin -50% alet? Uskaltaisikon noiden ostosten kanssa odotella sinne asti... Olen ollut niihin Fionnille ostamiini vaatteisiin niin tyytyväinen, että mielelläni olisin jemmannut seuraavaa kokoa ensi vuodeksikin.

Kovasti toivoisin, että tänne eteläänkin sataisi edes vähän enemmän lunta, vaikka on meillä ollut nyt aika jouluinen olo koko viikon. Jokaiseen applen aparaattiin on ladattu Irlannin jouluradio ja se soi kotosalla melkein non-stop. Me kuuntelemme aika usein muutenkin Irlantilaista radiota netistä ja se tuntuu jo nyt jotenkin kotoisalta. Kovasti viikon mittaan on taas ajatukset suuntautuneet tulevaan muuttoon ja käytännön järjestelyihin. Sormet ristissä nyt vain, että jossain välissä tammikuusta eteenpäin se juuri sopiva työ löytyisi Liamille vaikkakin todellinen muutto kaikkineen tavaroiden karsimisineen tuntuu just nyt aivan järkyttävän kamalalta ajatukselta. 

Ensi viikonlopuksi meille tulee vieraita Irlannista ja he todennäköisesti ottavat matkalaukullisen meidän tavaroita takisin viemiseksi eli pikkuhiljaa alkavat nämä pyörät pyöriä :)

Mutta nyt se keitto ja toivottavasti myöhemmin saan julkaistua tämän tekstin! Iloista sunnuntaita ja kuullaan taas, Sara xxx

JOULULAHJA DIY: PÄHKINÄT.

Hyvää iltaa! Vihdoinkin saan postitella vähän ruokaan liittyviä juttusia ja tämä sopiikin aika kivasti tähän joulunaikaan vaikkapa pikkuisen terveellisemmän naposteltavan muodossa.

Meillä syödään paaaaljon pähkinöitä. Jopa siinä mittakaavassa, että Cashew-pähkinät tilaamme suosiolla 5kilon säkeissä netin kautta. Liam Irlantilaisena on aina ollut suolaisten snacksien perään ja aikaisemmin ne ovat lähinnä olleet sipsejä taikka valmiita suola/chilipähkinöitä. No sellaisethan on täys kaiken maailman transrasvoja ja monosodiumglutamaattia (e621) ja kauhuissani olen toivonut siippasen jättävän sellaiset kaupan hyllylle ja sinne ne nyt ovat jo aika pitkään jääneetkin.

Tilalle on tietysti tarpeeseen täytynyt keksiä joku parempi vaihtoehto ja jälleen kerran pitkällisen "tuotekehittelyn" tuloksena Liam on ruvennut valmistamaan näitä aivan jäääääärkyttävän herkullisia paahdettuja mausteisia pähkinöitä.

Ja voi apua, nämä on niiin koukuttavan hyviä, että pyysin saada jakaa ohjeen teillekkin. Pyysin myös häntä valmistamaan pähkinöitä meidän perhepikkujouluissa siskoilleni ja vanhemmilleni annettavaksi.

Ja siskoni samointein illalla soittikin maistettuaan muutaman ja kysyi reseptiä :D

Eli Liam käytti näihin kuorettomia maapähkinöitä, kuorettomia manteleita, cashew-pähkinöitä ja hasselpähkinöitä. Normaalisti hän valmistaa kerralla vain yhden pellillisen eli siihen tulee pähkinöitä ehkä yhteensä kilon verran. Maapähkinöitä n. 2/3 suhteessa muihin.

Eli pähkinät levitellään pellille, päälle lorautetaan tasaisesti jokapuolelle oliiviöljyä ja päälle ripotellaan taco-mausteseosta (Santa Maria luomuversiota), himalajan suolaa ja jauhettua chiliä oman maun mukaan. (L laittaa tacoa 2 ruokalusikalista, chiliä 1-3 teelusikallista ja suolaa 0,5 teelusikallista)

Sen jälkeen peltiä voi heilutella sivusuunnassa, kuin kullahuutojat konsanaan, että mausteet ja öljy sekoittuvat tasaisemmin.

Tämän jälkeen pähkinät laitetaan paahtumaan 200° n. 6-10 minuutiksi. Eli kunnes pähinköiden väri on light golden brown.

Ja sitten vuorossa kaiken kruunaava hunaja. Hunajan tulee olla sellaista kiinteää eli Suomalainen kukkaishunaja on mitä mainiointa. Tätä myydään taatusti joka marketissa. Eli ei ulkomaisia, vaan Suomalaista. Ulkomaiset on usein lämpökäsitelty juokseviksi ja kirkkaiksi ja eivät sovellu tähän.

Hunajaa annostellaan aina sellainen puolikaan teelusikallisen kokoinen paakku kerrallaan ja yhteensä yhdenksän paakkua eripuolille pellillistä pähkinöitä. Pieni lasten haarukka taikka jälkiruokahaarukka on kuulemma tässä hommassa mitä mainioin apuväline.

Ja sitten vielä 2-3 minuuttia lisää uunissa ja valmista. MUTTA TÄRKEÄ KOHTA, anna pähkinöiden jäähtyä täysin pellillä tai muuten hunaja liimaa pähkinät yhteen isoiksi klimpeiksi.

Jäähtymisen jälkeen ne voi sitten pakata vaikka tällaisiin söpöihin lasipurnukoihin lahjaksi...

tai nauttia välipalaksi.

Tai jos olet kiireinen kotiäiti, parilla kourallisella voooi korvata myös lounaan.

Pähkinätkin me yleensä ostetaan luomuna ja tuolla Hyvinvoinnin Tavaratalossa (bannerimainos tuola oikealla) on oikein mainio valikoima taikka myöskin Punnitse&Säästä-puodista saa hyvin ostettua näitä irtotavarana. 

***

Sellainen pieni ihana ohje, mitä todellakin uosittelen kokeilemaan.

Meillä oli tänään Elsin kanssa jälkitarkastukset ja niiden innoittamana oli mielessä tällä viikolla vielä vähän palata siihen Beautiful Body-haasteeseen tämän hetken fiiliksillä, kun nämä minun raskaudet on ohi. Katsotaan nyt milloinka ihan oikeasti saan hetkosen istahtaa tällatavalla tiekononeelle ensi kerran. Ehkä jo huomenna taikka ylihuomenna :)

Oh dear, kello on jo vaikka mitä eli pyykkien viikkaamisen kautta yritän nyt kiirehtiä tieni nukkumaan

eli hyvää yötä toivotteleepi Sara xxx

H&M TOPPAPUVUT.

HAALARIASIAA. Kävipäs nyt tosiaan niin, että molemmilla pojilla tuli sen verran isot kasvupyrähdykset tässä syksyllä, etteivät viimevuotiset toppahaalarit sitten mahtuneet enää alkuunsakkaan. Ensin siis huomasin Fionnin 100cm Didriksonin jäävän naftiksi (meinaan laittaa myyntiin, jos jotakuta kiinnostaa) ja melkeinpä samaan syssyyn Jamesin 86cm second hand Po.p alkoi ensin vuotamaan saumoista ja samaan syssyyn jäi sekin pieneksi.

Olin jo kesällä huomannut F:n käyttämän 92cm haalarin meneen haarukasta rikki, vaikka yleensä olen voinut periyttää isoveljen vanhat pikkuveljelle, kun ovat kerta syntyneet samaan aikaan vuodesta. 98cm haalarikin oli jemmassa, mutta se taasen oli auttamatta aivan liian grande.

No jokatapauksessa yritettyäni metsästää nettikirppareilta sopivia pukuja tuloksetta, päädyimme marssimaan H&M:lle ja ostamaan uuden puvut. Tämä siksi, että vauvan LA oli samana päivänä. Onneksi kyseessä oli osta 50e saat 10e alennusta-päivä ja edulliset puvut saatiin mukaan vieläkin edukkaammin.

Ensin F:lle oli tästä puvusta 110cm sinisenä ja J:lle 92cm puku mustana. Samoin tein melkein huomasimme, että F:n puku oli hiukan liian 'sopiva' ja Liam kävikin sen vaihtamassa 116cm kokoon, mikä on 104-110cm vaatteita käyttävälle just hyvä.

Samalla Liam rupesi sanomaan, että musta puku on hänestä jotenkin pöhkön näköinen neonvihreällä hupunsisuksella ja kävimme vielä sitten vaihtamassa J:n oman samanlaiseen siniseen. Huvittavaa sinänsä, tuona päivänä oli -30% ulkovaatteista tarjous ja saimme vaihdon yhteydessä rahaa takaisin :D

 Nyt ovat sitten erityis-samiksia tämän talven nämä pojat. Alkujaan en ollut itse ihan erityisihastunut tuohon kirkkaamman siniseen haalareissa, mutta niin sitä silmä tottuu ja nyt näyttävät jo ihan kivoilta.

Mutta se miksi tätä postia rupesin kirjoittelemaan oli ihan puhtaasti arvio näistä edullisemman hintaluokan toppavaatteista. Meilläkään ei juuri nyt ollut varaa laittaa reilua satasta per puku eli joka kierrätetty taikka halvemman merkin haalari olivat vaihtoehdot. Ja mielestäni nämä eivät kyllä häpeä laisinkaan Moloille, Po.peille taikka Ticketeille. Po.pia meillä on ehdottomasti eniten ollutkin eli siihen siis toki parhaiten vertailen.

tästä vauhdikkaasta pojasta ei edes kerinnyt tarkkaa kuvaa napsaisemaan.
mutta minkä ihmeen takia Blogger tekee tästä kuvasta näin  oranssin?

Kaikista tärkein kriteeri (kuten näette) toki on meillä kulutuksen kesto ja veden pitävyys ja siitä nämä näyttäisivät saavan aivan täydet pisteet. Peppumäkeä jäisessä hiekkamäessä, lutrausta lammikoissa, mudassa istumista - kaikkea on kokeiltu. Oikeastaan toistaiseksi, mitä sääilmiötä nämä eivät ole vielä nähneet on kova pakkanen ja lumi (sopisi jo niitäkin kyllä kokeilla täällä etelässä).

Nämä ovat olleet meillä nyt käytössä about 3 viikkoa päivittäin, sillä kaikkien kolmen pukemisen nopeus on ollut nyt tässä aikamoinen valttikortti. Toki +5 asteessa alla on ollut vain erittäin ohut kerros ja jalassa molemmilla kumpparit. Tänään -4 asteessa molemmilla oli vilaakerrasto ihoa vasten ja jalassa Kuomat. Lämpöiset pojat kuoriutui parin tunnin ulkoilun päätteeksi haalareistaan ja uskoisin, että samoilla kerroksilla pärjäisi -10 asteessakin. Lämpimät ovat siis ja hengittävät.

Äsken vielä oikein syynäämällä syynäsin ja ei kyllä ole vielä tippakkan karheumaa pyllyssä taikka polvissa kummallakaan.

 Minulle tosiaan pukujen merkillä ei juurikaan ole itseisarvoa. Kunhan toimivat ja pysyvät lämpiminä. Ulkonäkö tietysti merkkaa, sitä en kiellä, ja näiden yksinkertainen tyyli (Parin vuoden takisesta Popista aika läheinen kopio...) miellyttää minua. Plussaa myöskin hyvistä heijastimista.

Miinuksia tulee mieleen ainostaan muutama: jalkalenkit ovat aivan mahdottoman pitkät ja uusille kuminauhoille ei ole nappeja. Lisäksi hupun etukulmat on pienillä velcroilla kiinni vetoketjun vieressä omassa piilolistassaan ja ne tuntuvat lähtevän suht helposti sieltä paikoiltaan. Tässä siis huomaa sen suunnittelun kömmähdyksen, mikä tuossa hinnassa näkyy. Toisaalta kaikki nuo on helposti itse korjattavissa ihan vain parilla pistolla eli minua ne eivät kyllä sen suuremmin häiritse.

Suuri plussa minun mielestäni on myös se, että näiden pinta on käsitelty kosteudenpitäväksi ilman ympäristölle haitallisia fluorikarboneja. Suurimassahan osassa pukuja kosteusuoja on Goretexiä tai vastaavaa, mikä vesistöihin päätyessään saastuttaa kalakantoja ja luokitellaan ongelmajätteeksi yms. vähemmän mukavaa (täältä voi lukea aiheesta lisää). Mutta koska kosteusuojaa tässä maassa lasten ulkovaatteisiin tarvitaan on loistavaa siis, että H&M (ja olikohan ehkä Lindex?) käyttävät tätä Bionic 
finish eco-suojaa lasten ulkovaatteissaan.

Kaiken kaikkiaan tällä kokemuksella voisin ehdottomasti suositella H&M:n pukuja.

melko täydellisen malliset kulmakarvat vai mitä :)

Nyt vaan suurin toivomus on, että tämä neitokainen mahtuu toppapukuunsa koko talven, vaikka semmoista tahtia kasvua vetää pituussuunassa, että vähän heikolta näyttää. Huomenna saadaan 6-viikkois neuvolakäynnillä uusimmat mitat. Saas nähdä meneekö 60cm jo rikki.

Ensi talvena meillä ei sitten kenties toppapukuja tarvitakkaan vaan selvitään vk-puvuilla villan kera koko vuosi. Huisia! 

Mites te muut? Minkä merkin toppaa teiltä löytyy ja oletteko tyytyväisiä, plussa vai miinusta?

Jees nyt pojille välipalaa, kun heräsivät päikkäreiltä vissiin äänistä kuuluen ja vastailen vielä vastaamattomiin kommentteihin tämän illan aikana :) Sara xxx

Edit. tänään muuten näkyi Gapin sivuilla olevan -40% alennus ja H&M:llä -15% ja monissa muissakin kettikaupoissa Cyber monday ja hurjia alennuksia. Itse en mitään kyllä nyt tilaa, varsinkin kun just eilen naputtelin Gapista pari vaatetta Elsille -30% alella. Voitte arvata minkäverran vatutti, kun tuli tuo tämän päivän tarjous sähköpostiin...