TOIVE UUSINTA: SCONES.

Tässä vielä viimeinen ajastettu posti.

 Palaan reaaliajassa blogin ja erityisesti kommenttien pariin todennäköisesti perjantai-iltana.

Kunhan vain asetumme taloksi vanhempieni luokse :)

Kuvat tässä vähän pomppii siivuilla, mutta ei anneta sen häiritä!

ps. pakkaaminen on persiistä...

edit. kokeilin tässä vältellessäni vaateiden viikkausta hiukan taas tätä uutta layoutia. 
sivupalkin jutskat on nyt netistä pienempiä ja tähänkin epäkohtaan tartun sitten huomenissa :D

***

Anoppini on aivan verraton leipomaan ja laittamaan ruokaa. Kunnon old school rouva. Onneksi mieheni on oppinut pienestä pitäen yhtä ja toista äidiltään kuten esimerkiksi ihanaisen Irlantilaisen soodaleivän leipomisen, mutta kukaan ei tee sconeseja yhtä hyvin kuin hän.

Tänne tullessa on hyvin vaikea olla millään dieetillä, sillä nämä pullaset ovat niiiin mahdottoman herkullisia ja kuten aina, myös nyt saimme niistä nauttia. Vaikkakin ehkä vielä spesiaalimpina kuin ikinä, sillä Granny otti F:n mukaan leipomuksiin.

Siivilöi sooda jauhoihin ja sekoita sokeri mukaan. Seuraavaksi nypi voi ja jauhoseos taikinaksi. Lisää piimää sekaan niin, että taikinasta tulee sopivan kiinteä (katso kuva). Vaivaa mukaan rusinat ja taputtele taikina pyöreäksi kakuksi. Leikkaa kakusta muotilla sconeseja. 

Paista 200°c n.10-15 minuuttia.

Kukin tietysti nauttii omansa tyylillään (Irlantilaiset supervahvan teekupposen kera), mutta minusta ainoa oikea tapa on voidella sconesit voilla ja hillolla. Onneksi me ei käydä täällä kovin usein näitä syömässä. Nam!

My mother-in-law is a proper old school wifey and an amazing baker. Her soda bread and rhubarb tart are to die for but I have to say her Irish scones are the winner for me. I could live on these. All I can say my hips are glad we don't live closer to her and her bakings. Few days ago she baked for the first time with our two-year-old and what a wonderful time they had. It was so nice to just look at the two of them having such a nice time together. 

BRONSSIMEIKKI.

Kas tällekkin päivälle tällainen vanhan puolen meikkiohje.

Tämä on nyt taas itseasiassa miellytänyt tämänkin vuone puolella paljon ja yhä edelleen siis meikkaan näin.

Silmät ovat kyllä nykyään varmaan satakertaa suuremmilla bägeillä, vaikka tuolloin olin juuri palannut työelämään hetkeksi :D

***

Noniin. Vihdoinkin saan hetkisen istua alas ja yrittää parhaani mukaan näpsytellä hiukkasen meikkijuttusia taas. Ne noiden tilastojen mukaan täällä ovat luetuimpia ja vaikka meikkipostien kuvien otto on aika v-mäistä ja laatukin aika vaihtelevaa, silti niitä on oikeastaan aika hauska kirjoitella. 

Kotiäitiaika meni aikalailla maskaran voimalla ja nyt työelämässä olen siis palannut jokapäiväiseen ehostukseen. Tunnen olevani enemmän itseni näköinen, sillä olen oikeastaan aina meikannut aika paljon.

Minun normi meikki ei minulle siis ole paljon, mutta jollekkulle muulle se saattaapi olla aivan juhlameikki.

Tähän meikkiin tuli tavallan inspis siitä Lindexin mainoiksessa, missä Reese Witherspoon on aika lähiksessä punaisen neuleen kera. Monesti kuljin bussipysäkin ja ko. kuvan ohi ja mietin sen oikeastaan muistuttavan yhdenlaista meikkiä, missä kuljin koko ajan ja pitkän ajan. Bronssi ja minä oltiin yhdessä vaiheessa niin parhaat kaverit, että kerrassaan kyllästyin siihen. 

Nyt se tuntuikin yht'äkkiä ihanalta ja syksyiseltä väriltä, vaikka aikaisemmin näin olen lähinnä meikannut kesällä (=asuin Portugalissa 4 vuotta -> kesä kestää 6kk vuodesta -> bronssiyliannostus).

Tähän meikkiin käytin siis ihan normipohjan lisäksi Make up foreverin lift concealer-valovoidetta, mikä samalla toimii mielestäni maailman parhaana silmämeikin pohjustusaineena. Tämän päällä ainakin minulla meikki kuin meikki säilyy tuntitolkulla ihan koko päivän samassa paikassa pakkaantumatta mihinkään. Todellinen luottotuote ja vaikka suosin luonnonkosmetiikkaa, tätä ei voita mikään. 

Luomiväreistä oli käytössä Colour Caramel-merkin bronssisen no.99 ja nude no.104 (molemmissa reippaasti helmiäistä) ja Chanelin tummanruskea 06 Chahut. 

Noita Chanelin luomivärejä mulla on useampi ja edelleen, vaikka eivät olekkaan luomuja, käytän niitä mielellään. Ovat laadukkaita ja olisi sääli jättää hyvät tuotteet käyttämättä, mitkä jo omistan. Kultaista keskitietä yritän siis näiden luomu vs. ei-luomu meikkien suhteen kulkea. 

No niin. Alkuun siis levitän koko luomelle Lift concealerin  (meikkivoide tai joku muu valokynä käy myös) ja päälle taputtelen suoraan Nuden luomivärin. Näin minusta saan aikaan kaikista kestävimmän silmämeikin. Nude saa siis mennä ihan koko luomelle aina kulmakarvaan asti. Kas näin:

sori epätarkkakuva, on cropattu suuremmasta

Sitten levitin bronssia tuolle liikkuvan luomen osalle ja silmän sisänurkkaan myös alaluomelle. valitettavasti tässä kuvassa bronssi ei erotu kovin hyvin. Kuten sanoin; näitä kuvia oli aika hankala ottaa niin, että ne itsessään havainnollistaisivat mitä tapahtuu. Video olisi varmaan fiksuin.

Nuden ja bronssin levitin ihan reippaasti sormella. Tästäkin voi maskeeraajat sitten olla monta mieltä. Toiset tykkäävät levitellä tuotteita käsin ja toiset käyttävät ihan kaikessa sivellintä. Itse tykkään, että joihinkin tuotteisiin saan paremman tuntuman näpeillä, mutta hygienia on tietysti kaiken a ja o. Pesen käsiä ihan joka välissä.

Varjostuksiin sitten taas hyvä sivellin on aivan ehdoton. Itse pidän Make up for everin ja Macin siveltimistä. Vaikka ne ovat verrattain kalliita, hyvin hoidettuna ne kestävät vuosia.

Eli nyt sitten tummanruskealla (tuossa Chanelissa on myös helmiäistä ja se vivahtaa hiukkasen luumun suuntaan) varjostan koko alaripsirajan melko runsaasti. Sellainen semipehmeä sivellin on tähän kaikista paras. Tarkka, mutta pehmeä. Saa jättää vähän utuisen ilmeen.

Samalla tavalla varjostan yläripsirajan ja pikkuhiljaa nostelen väriä ulkonurkasta kohti luomivakoa. 

Saadaan aikaan ns. banaanivarjostus. Tarkoitus on häivyttää tummemman ruskeaa bronssiin ja välttää mitään tarkkoja blokkeja väriä. Kaikki ikäänkun sulautuu toisiin. Sitä omaa luomivakoa ja optimaalista luomivärikohtaa voi taas määrittää samalla tyylillä, kuin aikaisemmassa meikkipostauksessa neuvoin. 

Seuraavaksi piirrän mustalla eyelinerilla rajauksen, joka levenee tuonne silmän ulkonurkkaan. Tykkään vielä vetäistä rajauksen hiukan silmän yli ja tehdä pienen 'väkäsen', mutta ilmankin pärjää. Kakkueyeliner on mielestäni ihan ehdoton, koska pulloversiot ovat liian märkiä ja saavat minun kädessäni ainakin aikaan aika suttuista jälkeä.

Itselleni olen myös todennut parhaimmaksi siveltimeksi hommaan tuommoisen pienen ja kapean huulipunasiveltimen. Piirtäessä rajausta käännän sen tuosta lappeeleen, jolloinka jälki on siistiä, sillä sivellin on paljon napakampi kuin esimerkiksi eyelinereille normaalisti tarkoitetut silveltimet. kakkueyelinerin ihanuus piilee siinä, että voit itse säädellä kuina kostea/kuiva sivellin on ja minkälaista jälkeä sillä teetkään.

Sitten vain ripsien kääntö, kilo maskaraa ja kulmat kuntoon ja meikki on valmis:

***

Huomenna tulee sitten vielä viimeinen uusintaposti elikkäs sconessi ohje.

Stay tuned :)

"HELPPO SILMÄMEIKKI SILMÄN ILOKSI"

Tässä nyt siis tällainen yksi meikkijutska.

Alunperin julkaistu jo keskikesällä 2011 ja voi taivas miten ruskettunut ja blondi mä olenkaan?!

Voi kesä, kaipaan sinua niin...

***

Hei hei kaikki!

Mä ajattelin, kun maskeeraja kerta olen, laittaa extempore teille tällaisen pienen meikkiohjeen.

Itse teen meikkini näin melkein päivittäin, sillä se on vain niin helppo. Kelpaa myös hienosti juhlameikiksi ja tätä olen myös tehnyt paljon morsiammille. Mielestäni tämä meikki sopii hyvin ihan kaikille.

Inspiraationa tietenkin kukapa muu kuin Marilyn Monroe.

Tässä siis lähtötilanteessa laitettuna vasta ohuenohut pohja (kukin tekee tyylilleen sopivan) ja sipaus aurinkopuuteria. Mulla on aivan tajuttoman valkoiset ripset ja kulmat (jotka ovat nyt kyllä värjätyt) näin luonnontilassa ja niitä tykkään pikkusen korostaa enemmän eli kulmat varsinkin kannataa huolellisesti muotoilla ja meikata.

Ihan ensin koko luomelle ihan ripsityvestä kulmaluulle asti laitetaan vaaleaa helmiäistä luomiväriä. Sävy voi olla omasta ihonväristä vielä pikkuisen vaaleampi = avartaa katsetta.

Seuraavaksi valitaan keskiruskea luomiväri. Voi taaseen olla vaaleampi taikka tummempi, mutta itse pidän keskiruskeaa sopivan luonnollisena ja pehmeänä.

Hyvällä keskipehmeällä siveltimellä (esim. tämän tyylinen //mainoslinkki) varjostetaan luomivakoa niin, että molemmat päät jäävät auki. (kuva alempana) Oikea kohta omasta silmästä on helppo määrittää niin, että katsoo suoraan peiliin ja asettaa kuvan tapaan siveltimen ikääskuin ripsien kohdalle luomelle. 

Omia luomia voi myöskin vähän etukäteen tarkastella: näkyykö luomivako hyvin? Jos näkyy varjostus on toki helpompi tehdä. Pienempi silmäisillä varjostuksen voi tehdä inasen oman luomivaon yläpuolelle luomaan isomman luomen illuusiota.

Tämä kuva oli aivan tajuttoman vaikea ottaa, mutta antaa nyt vähän osviittaa. Eli varjostuksen "auki jättämisellä" tarkoitan tuota ettei ruskea väri mene aivan ripsirajan ulko- eikä sisänurkkaan kiinni. Jää ikäiskun pötkyläksi. Tässä vaiheessa meikki voi muutenkin näyttää hiukan epämääräiseltä taikka epäsiistiltä, mutta elkäkkee lannistuko!

Sillä eyeliner korjaa tilanteen :D Itse tykkään ja rakastan käyttää iänikuista Makeup 4everin kakku-eyelineriä ja saan sillä siisteintä jälkeä. Perusideana on, että rajaus hiukan kohoaa paksummaksi about iiriksen kohdalta. (täytyy taas määrittää katsomalla suoraan peiliin) Minä myös tykkään tehdä ulkonurkkiin nuo "hipsut", mutta ne toki eivät ole pakolliset. (paitsi minulle heh :) )

Eyelinerin laitto on vuosienkin jälkeen mielestäni raivostuttavaa, eikä minua saa missään nimessä häiritä kun teen hommaa.

Lopuksi sekä ylä- että alaripsiin paljonpaljon maskaraa ja voilá, meikki on valmis. lopputulokseen en ole lisännyt huulimeikkiä, sillä en sitä yleensä käytä, mutta toki halutessaan tähän sopii vaikkapa sipaus huulikiiltoa taikka jopa paloautonpunaiset pusuhuulet.

 Ja loppupäivän voikin sitten kuluttaa etsien sisäistä draama queeniansa (mun ei kuulemma Liamin mukaan tarvitse enää etsiä...)

Tai lähteä vaikka Prismaan ruokaostoksille niinkuin me.

Ciao, ciao!!!!

(laittakaa komenttiboksiin tarvitsetteko lisäohjeistusta? oliko tämä ihan jees vai plaah? tai mitä ikinä tuleekaan mieleen)

***

Sama pätee edelleen eli vastailen kyllä mielelläni josko tästä kysymyksiä heräsi.

Sanomattakin selvä - nää kuvat on aika jäätäviä :D

AJATON.

Heiny vaan!

Tulin vain pikaisesti huutelemaan, että täällä ollaan tämän muuttohärdellin kourissa sen verran pahasti, ettei aika oikein riitä lapsien hoidon ja pakkaamisen ja puunaamisen lomasta paneutua blogiin kunnolla.

Ajattelin huomiseksi ja ylihuomiseksi kaivella tuolta vanhasta blogista jotain meikkijuttuja tai sen sellaisia tätä blogia rikastuttamaan, kun rouva itse häärii pahvilaatikoiden kimpussa toinen käsi ojossa nuorimmaista kohti, kuka juuri sopivasti oppi seisomaan itse ilman tukea. 

Miten mahtava hasardilisä tähän tämän hetkiseen eloon tuo onkaan :D

Niin juu ja hän teki kaksi ensimmäistä hammastakin vihdoin. Etuylös!

Minkähänlainen pupujussipoju meillä on ensi viikolla?

Huuh, jaksaajaksaa äitiliini. Ensiviikolla ehtii ehkä hengähtämään. 

Ehkä... ;)

p.s. mulla on ollut vaikeuksia päivittää näitä blogitekstejä tuonne fb:n puolelle. yritän selvittää mistä vika johtuu!