On otettu vahingossa.
Kännykällä tuosta noin vain.
Silti tykkään tästä kuvasta ehkä enemmän, kuin mistään muusta kuvasta ikinä.
Pojat, minä ja maha ja samalla huulillä hymy, kun sanon jotain miehelle.
(ja päällä pitköhihainen trikootoppi ja huivi :D how predictable...)
Tässä on ollut menossa vaikka kuinka hektiset pari viimeistä päivää muuttamistouhujen kanssa.
Tai siis vanhan kodin tyhjentämisen kanssa.
Puhti on pois kyllä aika totaalisesti ja olihan se henkisestikkin aikamoinen puserrus.
Eilen kävin vielä tekemässä loppusiivouksen itsekseni ja itkin vaikka kuinka.
Mun on aina ihan hirmuisen vaikea lähteä asunnoista ja tällä kertaa tietysti oven sulkeminen tuntui erityisen haikealta, kun kyseessä oli meidän ensimmäinen oma asunto.
Uudessa kodissa on kylläkin hyvä olla. Täällä näyttää jo aikalailla meidän oloiselta ja eilen kun saatiin vihdoinkin huutiksesta löytämäni astianpesukone ja pyykinpesukone, olo tuntuu suorastaan luksukselta.
Täällä on järkevät kaappitilat ja muutkin ratkaisut. Kävelyreissu lähimarkettiinkin lyheni kertaheitolla useamman minuutin. Autottomille aivan erityisen mahtis asia.
Kuvia laitan ihan varmasti pian täältäkin, kunhan ensin saadaan hiukan vielä järkkäiltyä seilaavia tavaroita. James muutti tänä iltana ihkaekaa kertaa isoveljen huonekaveriksi, mikä sekin on meidän perheessä varsin mullistavaa, hui!
Mutta nyt taidan käpertyä tuonne siippasen kainaloon ja palailen blogin pariin alkuviikosta, sillä huomenna on nimittäin miehen ekan kesälomapätkän viimeinen päivä ja sitä en ajatellut viettä online :)
Oikein mukavaa viikonloppua ja toivtaanko kaikki sormet ristissä ettei huomenna sataisi?!?












