NÖYRÄ, HÖLMISTYNYT JA KIITOLLINEN BLOGGAAJA.

SAIN SÄNKÖPOSTIA; ETTÄ MINUN PIENI BLOGINI ON CISIONIN TOP 10 ÄITIBLOGILISTALLA! Siis herranjestas, mikä juttu tämä onkaan edes? Kaverini linkkasi minulle vielä Cisionin nettisivut ja vieläkin vain mietin, että tämän täytyy nyt olla joku väärinkäsitys? Sielä se housefive kuitenkin lukee kymppisijalla (aikamoisessa seurassa).

Kaikista hämmentyneimmäksi, minut tässä tekee se, että päivitystahtini on nyt jo pidempään ollut tosi surkea. Asia, mikä minua harmittaa aivan valtavasti. Halu kirjoitella on miltei päivittäistä, mutta kuten nyt tiedätte, just nyt aika ei anna periksi ennen kuin tämä asunto on viikon sisällä paketissa.

Vaikka tuo lista ei muille mitään merkkaisikaan, niin minulle se on tavallaan iso juttu. Tämä hommaa olen kuitenkin harrastanut nyt jo reilu kolme vuotta ja bloggailuun on kulunut aikaa satoja tunteja. Pelkkiä kuvia olen käsitellyt blogiin tuhansia! Haaveilen pystyväni panostamaan blogiin enemmän ja oikeasti minulla on aika paljon kunnianhimoa tämän suhteen vaikka ette uskoisikaan sitä nyt :D

Olen elänyt blogin kanssa välillä aika limbossa, kun en tiedä minkä kastin blogi tämä nyt oikein onkaan ja mistä minun pitäisi kirjottaa? En ole uskaltanut kertoa kavereille blogista aikaisemmin vaan häpeillyt tätä nypertelyä. Nyt olen hiukan höllännyt itseni kanssa ja tehnyt rauhan sen kanssa, että oikeastaan voin kirjoitella ihan mistä vain! Itseasiassa toivon muuton myötä kirjoitustyylistä tulevan hiukan päiväkirjamaisempi, sillä nyt tätä tosiaan sitten seurailevat ihan perhe, sukulaiset ja livekaveritkin. (iik)

Uskon, että sijoitukseen vaikuttaa eniten vuorovaikutus teidän muiden kanssa tuola kommenttiboksissa. Yritän kaikkeni aina vastata ihan kaikkiin viesteihin ja sähköposteihin. Se on minulle kunnia-asia ja ehdottomasti vuorovaikutus on bloggailun tärkein asia. Kiitos teille useille vakkarikommentoijille ja teille, ketkä edes tuota tykkäilynappulaa painelette - niistä ehdottomasti saa niin paljon hyvä mieltä ja lisäintoa tähän harrasteluun <3

Että tässä nopeasti täältä pahvilaatikon keskeltä tällainen pikaposti. Nyt lähdetään kiireenvilkkaa viemään tavaraa kirpparille (taas, I know....) ja haetaan Elsin ja minun uudet passit, kirjastoon palauttamaan kirja (sakkojen kera, o-ou) ja sitten puunaamaan astianpesukone ja pyykinpesukone uusille omistajille. Ei ole hommat vielä ihan hetkeen loppumassa :D Mut nyt menoks, pus! Sara xxx

SYNTYMÄPÄIVÄT!

Pahoittelen tätä blogihistorian huonolaatuisinta kuvaa, mutta täällä on ollut vähän kiirus.

Jopa niin kiirus, että unohdin täysin tämän blogin aloituksesta kuluneen tasan vuoden jo eilispäivänä!

Hurraa siis, että näin pitkälle on päästy :)

Vuosi sitten eilen siis päätin viikon mittaisen "blogitaukoni" ja päätin, että tämän naikkosen järjen pitämiseksi kasassa en voi vain heittää tätä harrastusta kankkulan kaivoon.

Lopetin siis edellisen blogini, sillä kuvittelin olevani jotenkin parempi äiti ja enemmän läsnäoleva, jos en enää kirjoittelisi sitä. No kieltämättä siinä vaiheessa bloggailuun kului aikasen paljonkin aikaa ja hieman stressasin, että tuotanko tarpeeksi mielenkiintoista juttua jne. Homma meni siis pikkuisen liian ryppyotsaiseksi. Tuo viikon tauko oli oikein hyvä palautus ja koko tämän vuoden olen aikalailla kirjoitellut asian alkuperäisen idean mukaan eli omaksi ilokseni ja vain silloin kun sille on ollut oikeasti aikaa. 

Osittain minua tälläkin hetkellä harmittaa, että blogin ulkoasu ei täsmää toiveitani ja toivoisin tarttuvani kameraan vieläkin hanakammin ja harjoittelemaan kuvausta jne., mutta toisaalta tämänhetkinen elämä tässä ja nyt ei anna näiden toteuttamiselle just nyt mahdollisuutta ja uskon ja toivon, että bloggailen vielä sen verran kauan, että aikaa liikenee paremmin tuollaistenkin juttujen toteutukselle :)

Epätäydellinen nainen tosiaan täytti vuoden, mutta bloggailun aloitin alunperin Supermamin seurassa-blogilla Helmikuussa 2011. Sen tarina oli melkoisen lyhyt, sillä saimme sen keskenmenon, mikä täytti valitettavasti koko loppukevään komplikaatioillaan. Kesäkuussa 2011 päätin jatkaa puhtaalta pöydältä ja perustin blogin nimeltä Saramama, mikä sitten syksyllä 2012 muuttui Epätäydelliseksi naiseksi sekin.

Olen siis kertakaikkisen juntimpien bloginimien kuningatar :D

Tai no tämä Epätäydellinen nainen on kyllä ihan ok, joskin vähän pitkä.

Minun pöhköllä huumorillani just hyvä kylläkin.

(Desperate housewives -> Täydelliset naiset -> Epätäydellinen nainen)

Mielessä olisi kyllä vielä samasta sotkusta väännetty parempi versio ja mietin tässä kuumeisesti joskos vielä kerran kehtaisin muuttaa blogin nimen? Taustalla mietiskelyssä se, että kaverini ovat taas pyytäneet minua kirjoittamaan myös englanniksi osittain, mitä ihan vakavasti harkitsen siinä vaiheessa jos ja kun muutto Irlantiin tulee ajankohtaiseksi. 

Olen mietiskellyt, että siinä vaiheessa varmasti tämän blogin rooli elämässäni korostuu entisestään linkkinä Suomeen enkä ole laisinkaan varma haluanko sittenkään sekoittaa mitään englanninkielistä tänne. Haluaisin ehkäpä pitää tämän pienenä Suomi-nurkkauksenani :)

Mutta nyt ennenkuin vauva taas parahtaa, kun äitiliini ei olekkaan tissisuussa 

(hirmuisen keplottelun tuloksena sain hänet justiinsa nukahtamaan sängylle hetkeksi), 

haluan nopeasti kiittää teitä kaikkia lukijoita sielä ruudun toisella puolen! 

Kiitos hurjasti varsinkin teille, ketkä jaksatte kommenteilla vuorovaikuttaa ja ilostuttaa!

Ne merkitsevät hurjasti ja tekevät tästä kirjoittelusta mielekästä :)

Hitaasti, mutta varmasti kirjoittelen yhtä tuola luonnoksissa odottelevaa haastepostia ja toivon, että saisin sen ehkä huomenna julkaistuksi eli nähdään pian!

Sara xxx

VERKOSSA.

Hiphei, me saatiin vihdoin eilen vaihdettua kökkömokkulasta langattomaan verkkoon ja voin kertoa, että tämä netin latautuminen nopeutui aivan älyttömästi. Jospas tällä korjaantuisi monet muutkin viat ja vaivat tallennuksien kera täällä bloggerissa. Sopii toivoa :) 

Meidän asunnon 3G verkko on nimittäin muutosta asti ollut täällä metsän siimeksessä niin kehno, että ihan ihme miten olen edes saanut tuotettua blogiin mitään sisältöä. Jokaista postia on saanut valmiina nimittäin kitkutella julkaisuvaiheessa keskimääräisesti n. 30minuuttia....

Blood, sweat and tears, eh? :D

Nyt toimii, mutta kukapas muistaa tämän kuvan vanhan blogin puolelta:

Kierätetään nyt vanhaa kuvaa samaan tarkoitukseen vanhan blogin puolelta (vanhalla vesileimalla..)

nimittäin pieneen ilmoitukseen, että toistamiseen nyt minun blogia pyydettiin mukaan 

Indiedays Inspiration-yhteisöön.

Toki varmasti nyt Inspirationin pyörittyä melkein vuoden verran te tiedätte ettei se varsinaisesti vaikuta tähän blogiin muutakuin muutaman bannerin muodossa ja kenties jonkun satunaisen yhteistyöjutun kautta, mutta muuten homma toimii ihan vanhaan malliin.

Minulla on kuitenkin oma sivu Indiedaysin puolella:

Epätäydellinen nainen

ja sitä kautta voi myöskin kirjautua blogeja seuraamaan.

Nyt lähdemme kaverini Hannan luokse kylään ja illemmalla sitten ehkä jotain muuta tähdellisempää juttua :) Voi vitsit noista pikkukuvista tuleekin mieleen monta ihanaa hetkeä yli vuoden takaa.

Pikkiriikkinen James <3 Pitkätukkainen kiharapää Fionn <3

Mutta siis, nähkäämme pian! Sara x

SITTEN JA NYT.

Heippa vaan kaverit! Mä kävin vähän tonkimassa tuota mun edellistä blogia yhden kuvan etsinnän muodossa ja käväisimpäs siinä sitten myös sen ihka ensimmäisen blogini ("Supermamin seurassa" omg...) puolellakin lueskelemassa. Aloitin tämä homman aika tarkalleen alunperin 2 vuotta sitten.

Tuon blogin suljin sitten melkoisen pian, kun km ja kaikki sitä seuranneet komplikaatiot tulivat kuvioihin ja aloitin sittemmin edellisen blogin toukokuussa 2011. Hauska huomata, että ihan ensimmisen blogin ajoilta täällä on vieläkin lukijoina (Satu, -Anni-, lattenainen, Sini nyt ainakin?).

Silloin ihka ensimmäisessä viestissä luki näin:

"Olen tavannut olla aikamoinen synkistelijä ja huolestun yhdestä sun toisesta asiasta ja haluaisin tästä blogista luoda semmoisen hieman kepeämmän paikan itselleni mahdollisine turhuuksineen hauskuuttamaan itseäni."

Hihii, aika söpöjä kuvia siellä oli minusta Fionnista hänen ekojen synttäreittensä kynnyksellä. Hauska palata niihin fiiliksiin ja huomata miten paljon elämä on siitäkin jo muuttunut. Kiireisemmäksi ainakin, mutta myös niinä parhaina hetkinä miljoona kertaa ihanammaksi ja palkitsevammaksi. Tuntuu, että silloin olin aivan kakara ja nyt tietysti aivan älyttömän aikuinen :D 

Pojilla on molemmilla korvatulehdus, minkä vuoksi käväisin tässä illansuussa itsekseni apteekissa hakemassa molemmille antibiootit. Siinä laittaessani heidän Kela-korttejeansa lompakkoon, tuli yht'äkkiä jotenkin niin epätodellinen olo: "mulla on KAKSI lasta". Mites tässä näin pääsi käymään??? :D

Jotenkin hassua on miten tuo James tuntuu nyt vielä niiiiin pikkuruiselta verrattuna veljeensä samanikäisenä. Tästä jutellessani äitini kanssa pari päivää sitten, hän sanoi, että hän vielä ihan äskettäin piti muo omana vauvanaan (olen siis nuorin kolmesta). Ensivuonna täytän jo 30-vuotta :)

Ikäkriiseillyt olen enemmän ja vähemmän jo viimeiset nelisen vuotta ja todenäköisesti eniten juuri äidiksi tulon myötä, mutta nyt kolmekymppiset eivät oikeastaan pelota tai ahdista lainkaan. Onhan minulla nyt jo kaikki, mistä ikinä uskalsin haaveilla; rakastava mies ja lapsia. 

Kovin uraorientoitunut mä en koskaan oikeastaan ole ollut. Toki haluaisin keksiä mitä työtä olisi mukavinta tehdä eläkeikään asti, mutta toistaiseksi olen kovin tyytyväinen kotiäitinä. Kaikista mieleisin homma on tähän mennessä ollut meidän oman baarin pyörittäminen Portugalissa. Unelmien täyttymys meille oliskin oma kahvila/ravintola vaikkapa kymmenen vuoden päästä. 

Koska elämä on epätäydellistä (ja hyvä niin) olen pikkuhiljaa myös hyväksymässä minun todennäköisesti elämäni läpi kestävät haastavat asiat. Tässä on viimeaikoina sattunut muutamia sellaisia kohtaamisia eri ihmisten kanssa, mitkä ovat antaneet tähän tämänhetkiseen elämään aika paljon perspektiiviä. Itseasiassa tunnun tajuavan tätä blogimaailmaakin aika paljon paremmin, kun oivalsin, että melkoisen pinnallisienkin blogien taka-ajatuksena on nimenomaan tuo oma lauseeni parin vuoden takaa. 

Ohhoh, tulipas nyt taas pitkähkö viesti. Mä en näköjään osaa kirjoitella lyhyesti ja ytimekkäästi vaikka haluaisinkin :) Nuo kuvatkaan eivät liity tähän lätinään mitenkän. Kunhan räpsin eilen niitä photoboothilla. 

Noniin. Nyt menen suihkuun (yksin! harvinaista, yllensä lapsi/lapset änkeävät mukaan) ja sitten jugurrtia ja mysliä. Moi!

OBS.

Joskus yhdenksän vuotiaana mä sain päähäni idean päästä Guinnessin ennätystenkirjaan keräämällä 'maailman eniten' käpyjä. Männynkäpyjä kertyikin aika saalis - kaksi jätesäkillistä. Hellästi ja varovasti vanhempani saivat minut luopumaan aikeistani ja yksi syy taisi olla, että isäni lupasi spreijata osan kävyistä kultaspaylla joulukoristeiksi. Niitä sitten sai lahjaksi ihan kaikki kumminkaimat ja vielä tänä päivänäkin meiltä löytyy näitä. Ne on kyllä aika ihania :)
Pitäisi muistaa tänä päivänäkin olla vähän sinnikkäämpi ja tarmokkaampi ;D

Hei tulipahan vain mieleen teille seurailijoille muistutettavaksi, että bloginhan osoite on muuttunut, vaikka nimi säilyykin. Elikkäs ystävät hyvät, voivat päivittää blogilistoihinsa koordinaatin: 

http://epataydellinennainen.blogspot.fi/

Blogilistat ja lovinit sun muut päivittelen tässä kunhan kerkiän. Puuh, aikamoista asentamista tämä uuden blogin luominen. Kivaa silti :) On intoa taas kirjoitella vaikka mistä. Jotain juttupyyntöjä ajattelin tuolta edellisen puoleltakin toteuttaa. Niitä Irlanti-Suomihommeleita. Niin ja mistä te haluaisittekaan minun postittelevan? Onko idiksiä?

Justiinsa nyt mielessä on aika paljon tietysti kaikki loppuvuoden kemuihin liittyvät tarjoilut, sistustusasiat ja ne iänikuiset sohvatyynyt. Vaatteet ja tyylit toki (omat ja lasten) myöskin aina mukana ja ne laukut... Tai itseasiassa tämä kassi. Tilasin sen sekä mustana, että ruskeana, koska olivat jossain -50% kamppiksessa. En tiedä millä tällä kertaa tarpeeni itselleni perustelin ja toisen lupasin itselleni saavani pitää. Mutta nyt kun ne tuli, ne on molemmat niiiiiiiin ihania. Tietty. Huoh, mitkä on taas murheet! Vaikuttavat kyllä oikeastaan aika laadukkailta ja vielä kivemmilta kuin kuvastokuvassa. Eihän ne toki mitään Mulberryja ole, mutta sellaisia klassisen kauniita. 

(oikeasti mä olen tietysti jo päättänyt pitää ne molemmat ja yritän tässä kehitellä jotain vedenpitävää selitystä miehelle, miksi mulla pitäisi olla kaksi uutta kassia)