HERRA PUNAINEN JA MUUT PÄIVÄN AJATUKSET.

 Mun oli tarkoitus vähän tän yhden tyypin synttäreiden kunniaksi kertoilla hänestä jotakin, mutta sitten taas tuli sellainen olo, että se on ihan liian henkilökohtaista. Mutta aivan ihanat syntymäpäivät meillä vietettiin. Ja hurmuri itse oli niin onnellinen, että äidin sydän meinaa pakahtua. Ja hitsit äitiliinillä meinasi käydä oikea epic fail, kun synttäreitä edeltävänä iltana tajusin, että eihän meillä ole mitään koristeita. Ei ilmapallon ilmapalloa. Luojan kiitos joulukoriste laatikosta löytyi jotain tuollaista washiteippiä, millä seinälle syntyi kirjoitus ja foliosta sitten vähän tähtiä ja sen sellaista. Mietin siinä klo 23 vielä näitä värkätessä, että tällaisia me äidit sitten vissiin ollaan. Syntymäpäivinä sitä tekee kaikkensa, että lapsella olisi mahdollisimman spesiaali olo.

Sen voin kertoa, että Jamesin suurin asia tällähetkellä on lempiväri punainen. Se lähti eräästä parista Fionnin vanhoja nahkakenkiä ja sitten yht'äkkiä kaiken piti olla punaista. On pipoa, lippistä, takkia ja sitten ne kaikkein tärkeimmät punaiset autot. Syntymäpäivälahjaksi pikkaraisella oli vain yksi toive: a big red car. Ja sitten kun sitä ei saanutkaan siitä kaupasta, mistä luulin, vietin muutaman hikisen hetken etsiessäni internetistä jonkun puljun, missä toimitus tapahtuisi mielellään alle viikossa. Eikä edes tämäkään tullut ajoissa vain syntymäpäivän postissa vasta. Onneksi lahja oli mieluisa ja muulla ei ole väliä <3

Ja täytyypä vain taas pikaisesti kertoa, että taasen kerran mä aivan häkellyin näiden tällä asuvien tuttujen ihmisten avuliaisuudesta. Nimittäin tänään aamulla meidän auto ei taas hyvällä tahdollakaan käynnistynyt. Akku oli monen kuukauden nikottelut tuloksena tullut kait tiensä päähän. No eipä siinä mitään kävelin Fionnin kanssa kouluun, vaikka satoikin kaatamalla ja samalla sitten pienten kanssa kerhoon ja kauppaan ja lopulta Fionnia hakemaan. Ja siis jokainen koululla vastaantullut aikuinen kysyi voisiko antaa meille kyydin ja olenko nyt varma, että pärjäämme ja enkö sittenkin ottaisi kyydin ja useampi tarjoutui hakemaan ja tuomaan Fionnin huomenna satoi tai paistoi.

"Kyllämäpärjäänyksinkiitosvaan"-Suomalainen äiti kiitti kauniisti ja sanoi juu ei meillä hätää kävellä tuola vesisateessa, vaikka ollaan jo ihan litimärkiä. ((Haloo??)) Mutta siltikin, kun käveltiin eräs äiti pysäytti autonsa ja kysyi, että eikö nyt varmasti hypättäisi mukaan ja hänellä on ne letkut, millä sen auton voi yrittää startata. Ja järki käteen - tietysti me hypättiin ja mulle tuli niin uskomattoman hyvä mieli, miten ihmiset oikeasti täällä pitävät toisistaan huolta ja jeesaavat. Ja kotiintullessakin vielä eräs kaveri viestitteli, että hänen mies on hyvä autojen kanssa ja ilmanmuuta tulee auttamaan akun kanssa, jos tarve. 

Se avun tarjoaminen pyynteettömästi ilman odotusta vastapalveluksesta on vain jotain niin kaunista. Ja kai minäkin kannoin korteni kekoon sitten myöhemmin, kun Fionnin paras kaveri tuli meille hoitoon siksi aikaa, kun hänen äitinsä kävi asioilla :) 

Mutta siis sellaista. Nyt täytyisi syventyä miettimään, mitä mä pakkailen sinne Suomi-lomalle, kun siellä on meneillään se helkkarin takatalvi. Mitähän kummaa me oikein laitetaan edes päälle? Tulee kyllä olemaan jännittävä reissu palata vanhoille kulmille melkein vuoden jälkeen. Jotenkin katkeran suloista, kun esikoinen tänään huolestuneena kysyi, että tullaanhan me sitten takaisin Irlantiin kuitenkin? 

Anyway, nyt pakkailemaan ja heippa vaan!