BUONGIORNO SABATO.

               Voin kertoa, että hiukan mietin tässä viitsinkö heti putkeen seuraavana päivänä kirjoitella uudestaan blogiin, ettei tästä taas nyt tule sellaista sumaa ennen hiljaisuutta ;)) Mut just tänään mun ajatukset on haihatellut sen verran paljon itsekseen, että ihan palan halusta kirjoitella :)

Liam on tosiaan ollut aamusta asti töissä ilman breikkiä ja sehän tarkoittaa sitten myös minulle päivää 'ilman breikkiä'. Vaikka se split shift-tauko n. klo 15-17, mikä yleensä Liamilla on, on täysi kotitöitä tai lasten kanssa touhuilua, rytmittää se päivän silti tosi kivasti ja tietysti auttaa minua hirmuisesti, kun voin vaikka itsekseni painua asioille puoleksi tunniksi, kokata rauhassa illallisen tms., käydä yksin suihkussa (luksusta!!!) tai ihan vain istua sohvalle päiväkahvikuppi kourassa.

Tänään on oikeasti ollut kyllä tosi kaunis päivä ja me oltiin miltei koko päivä lasten kanssa ulkona. Leikkipuistossa kavereiden kanssa aamupäivällä ja iltapäivällä käveltiin tuonne kirkonkylälle kahville ja takaisin tullessa pysähdyttiin vielä tähän oman kodin ympärille leikkimään.

Aamusta oli vilpoisempaa, mutta iltapäivästä kaivoin ensi kertaa tänä vuonna trenssin käyttöön :)

kiva lisä nuo pienet sormenjäljet peilissä...

Jepjep, mutta kuten aikaisemmin mainitsin - ajatukset on haihatelleet tänään aivan muilla mailla miltei koko päivän. Nimittäin aamusella juteltiin Liamin kanssa niitä näitä ja meidän ystävä-perheestä täällä Irlannissa. He on myös melko uusi tuttavuus, sillä muuttivat tänne vasta nyt syksyllä. Meillä on tosi paljon heidän kanssa yhteistä mielenkiinnon kohteiden suhteen ja innoissani näytin Liamille heidän hääkuviaan Italiasta, mitkä on juuri julkaistu eräässä Britti-hääblogissa (täällä).

Huokasimme melkein yhteen ääneen, että olisipa iiiiihana päästä lomalle. Sellaiselle lomalle pois arkiympyröistä, mikä ei suuntaudu kummankaan kotimaahan. Vaan suuntautuu erityisesti Italiaan :))

Mun lapsuudessa meidän perhe matkusti kesäisin lähes aina Italiaan. Muistan, että jo 6-vuotiaana ajattelin muuttavani Italiaan aikuisena ja mun miehen nimi olisi ollut Luigi ja meillä kolme lasta hahhaaa :´D 

Olen ollut Italiassa ensi kerran pikkusen vajaa parivuotiaana ja viimeisimmällä kerralla taisin olla 13-vuotias. Siitä on siis ihan liikaa aikaa.

Liam ei ole käynyt Italiassa kertaakaan ja tietenkin kokkina haaveilisi pääsevänsä syömään autenttisia Italialaisia ruokia.

Ja lapset - meidän lapset niin sopisivat sinne saapasmaahan <3

Mä olen käynyt Rooman lisäksi lähinnä sielä Adrianmeren puolen lomakohteissa; Riccionessa, Lido di Jesolossa ja Venetsiassa ja kerran Ligurian-rannikolla Arma di Taggiassa. Ja just näiden kaverien hääkuvien myötä palasi halu päästä juuri tuonne hiukan etelämmäksi. Ei Sorrentoon välttämättä, vaikka sielläkin näyttää aika mielettömältä, vain tänne:

Ahhhhhh. Positano. Sinne olisi nyt sydämeni sykkivä.

Onko tämä haaveilu laisinkaan viisasta tai edes mahdollista? Kas en tiedä, mutta jos me oikein pennosia jostain kasaisimme ehkäpä pieni off season viiden päivän reissu vuoden päästä huhtikuussa olisi mahdollinen. Oishan tässä miljoona muutakin rahareikää ja säästökohdetta, mutta toisaalta loma.

Eikö se loma arjesta olisi kuin laittaisi rahaa pankkiin? Ja me ei sellai ihan kunnolla tosiaan ole oltu tämäntyylisellä lomalla sitten syyskuun 2010. Et voisi vähän jo olla aikakin. En mä edes mitään ihmeellistä tarvitse. Pieni apartementos parvekkeella ja aamukahveille nämä näköalat :)

Voi huokaus....

Mut kertokaas, onko kukaan onnekas sielä ruudun toisella puolella käynyt tuola ihanassa paikassa?

Ja mistä lomakohteesta te just nyt haaveilette kaikista eniten?

Mun kamerasta muuten loppui akku, enkä ole vielä paikallistanut sen laturia ja toisesta kamerasta on muistikortti Suomessa äidillä eli tämän postin nyt kuvitti kännykkä ja google. Että sori vaan.

***

Kai se vain on kohdattava totuus, että mulla ei ole lasillista valkkaria, eikä palaa suklaata ja tiskikone pitää tyhjentää ja keittiö siivota päivän jäljiltä eli täytyy sanoa arrivederci ja kohta nähdään, pus!