HIMASSA JA ARVONNAN VOITTAJA.

ruokaryhmä keittiöstä päin katsottuna

Hei vaan kaikki sielä! Arvonta on tosiaan nyt päättynyt ja voittaja arvottu. Sen julkistan tämän postin alalaidassa, mutta ensiksi mieluusti kiittäisin kaikkia osallistujia ja erityisesti kiittäisin vastauksista kysymykseeni. Oli oikeasti tosi kiva vähän kartottaa minkämoisia juttuja te tykkäilette lukea - lisää ehdottomasti intoa ja motivaatiota tehdä tätä hommaa, kun teitä seurailijoita kerta sielä ruudun toisella puolen alkaa olemaan aika monta :)

Mieluisin aihe taisi olla ihan nämä arkipäivitykset ja myöskin muutamia kiinnosti naishömppä ja meikkivinkkejäkin tykkäiltiin saada. Tosi kiva, sillä saamanne pitää :) Myöskin sisustusjutuista useampi mainitsi olevansa kiinnostunut... Niiden suhteen olen tällä hetkellä kyllä aika lukossa, koska suoraansanottuna tämä kämppä on nyt 99% ajasta ihan läävä. 

Tänäänkin aamupäivällä katsoin kauhuissani soffalla imettäessäni, kun James vain kertakaikkisesti levitti kaikki poikien lelut ympäri olohuoneen lattiaa. Siis ihan kaikki. Ja vei tyhjät lelukorit pois poikien huoneeseen. Eipä auttanut kieltoyritykset, ei. Eihän tuollainen 1v8kk nyt oikeasti taida tajuta ellei häntä fyysisesti käy johdattamassa ihan muihin leikkeihin. 

Sen hetken jos päivässä saan, että voi imuroida koko kämpän ja pyyhkiä pöydän - keittiön siistimisestä puhumattakaan! - olen onnellinen. Kyllähän se mieli lepää siistissä asunnossa, mutta KABOOM ja kaksi pientä miestä on taas saaneet huushollin taas sellaiseen kuntoon että!

Eikä se nyt vain ole heidän syy todellakaan. En vain kertakaikkisesti kerkiä viikkaamaan paljussa seisovia puhtaita pyykkejä kaappeihin, keräilemään pieniä pudonneita sukkia ympäri kämppää, oikomaan sohvatyynyjä ja pölyjen pyyhkimestä saan vain haaveilla (<- lempparipuuhaani imuroimisen jälkeen. ihan oikeasti!).

Lääväkämppää on siis vähemmän nautinnollista esitellä täällä blogissa ja harvemmin nyt on oikeasti edes hiukan valoisampaan aikaan satun yhyttämään kameran kera ja kuvailemaan. Tänään tällainen ihmeellinen hetki kuitenkin suotiin ja edes nämä muutamat otokset sain napattua sellaisista kohdista, missä niitä kasoja ja murusia ei onneksi näy :)

lastenkirjat viinilaatikossa. hieman kyseenalaista ehkäpä :D

miehen ostamat yllätysruusut mumman vanhassa kannussa.
kynttilänvalossa kukaan ei nää pölypalleroita vai mitä?

hienoista joulutunnelmaa pikkuhyllyllä.
disco-kuusi on ostettu Brightonista jo kuutisen vuotta sitten.

"kirjahylly", tauluhylly ja älppärihylly.
(ja jouluvalot - parempi kuva iltavalaistuksessa tuolla instagramissa)

Miten ihmeessä minulle siis tällainen ruhtinaallinen hetki suotiin, että sain rauhassa siivota tänään ja kuvatakkin? No ihanaiset ja maailman parhaat vanhempani ottivat pojat tänään hoitoon melkein koko päiväksi, sillä Elsillä taitaapi olla juurikin nyt se 6 viikon tiheänimun kausi. Jos muutenkin olen jumissa sohvalla, niin nyt vielä kahta pahemmin. Eilinen miehen työvuoro tuntui aika kaoottiselta, kun en kertakaikkiaan voinut mitään tehdä poikien kanssa. Reppanat joutuivat telkkaria toljottamaan ja minulla oli tosi paha mieli. Olin siis enemmän kuin kiitollinen, kun vanhempani lupasivat ottaa pojat tänään vähän virikkeellisempään menoon heille.

Onneksi tosiaan ottivatkin, sillä valehtelematta istuin taas koko aamun tässä ruokkimassa pikku tipustani. Yhdentoista aikaan meinasi jo usko loppua, kun tytöltä taisi olla nukkumatti kateissa ja minulla oli aina vaan pyjama päällä, vaikka kauppaan oli tarkoitus lähteä. Kuin tilauksesta, Elsi nukahtikin rattaisiin tosi helposti ja sain ostokset tehtyä ja vielä bonuksena kotiin tullessa kerätä Jamesin aamuiset leikit ja blogijuttuja valokuvailla.

Nyt hän nukkuu tässä jalkojeni päällä ja minä näpyttelen läppärillä ihan kroppa vintturassa, mutta saampahan tehdä näitä mieluisia blogi-hommeleita. Eipä haittaa, vaikka jalat meinaavat jo puutua :D

Poikkesin pikaisesti läheiselle kirppiksellekkin ja löysin Elsille tällaisen supersuloisen romperin (haalari på finska?) ja hiukan arvoin mahtaako se mahtua edes, mutta en voinut vastustaa ja täytyy nyt tehokäyttää tätä ennekuin E kasvaa siitä täysin ulos. Aika liikkis eikö?

haukotus nro. 1

jalkojen ojentelua...

... ja haukoitus nro. 2 eli äitiliini, kamera nurkkaan ja hommiin!

Niin ja sitten se arvonnan voittaja!

Arvoin random.org-sivun arvontakoneella voittajaksi kommentti numero 46:sen:

Koska itse siis kommentoin tuonne väliin, osalistujia oli yhteensä 65, vaikka kommentteja tuossa postissa näkyy 66.

Neiti numero 46 on yhtäkuin tämä:

JEEE! Onnea kovasti voittajalle ja laittaisitko yhteystietosi tulemaan minun sähköpostiini

epataydellinennainen@gmail.com

niin saan paketin mahdollisimman pian matkaan :)

***

Klassisesti minua tietysti harmittaa etten saa teitä kaikki lahjoa, mutta ehkäpä tämä ei ole viho viimeisin arvonta täällä ikinä :) 

Reseptiposteista haaveileville on tuloillaan yksi pieni kiva joululahja-aiheinen posti, kunhan ennätän sen tekstin toteuttaa ja kuulumisia yritän päivitää mahdollisimman usein. Instassa näymme tietysti päivittäin, jos jollakulla tulee ikävä ;) Nyt meinaan kokeilla saanko Elsin siirrettyä tähän vireeni nukkumaan, joskos vaikka ehtisin jotain yödäkkin ja imuroida. Wish me luck! Sara xxx

KUURASSA.

JACK FROST IS HERE. Voi ihanuus miten mä pidänkin tällaisesta kirpeästä pikkupakkasesta! Ei paljoa harmita, ettei täälä etelässä ole vielä lunta - yhtä hyvä fiilis voi syntyä huuruisesta maasta ja auringonpaisteesta :) Tänään ihan vain kauppareissulle pienimmäisten kanssa otin kamerankin mukaan, kun oli vain niin älyttömän kaunista.

Pakattiin tämä tyyppi kauppatakkiin ja kauppakassit rattaisiin. Täytyy näistä Bugiksista sen verran vielä sanoa, että tykkään niistä kyllä hurjasti tällaisena yhdenkin lapsukaisen versiona. Ollaan tykätty ihan tosi paljon rattaista kaikissa muodoissaan ja jopa minun vanhemmat ovat ihastelleet, kuinka mielettömän ketterät ja mukavat ne on työntää. Olisin niin halunnut ottaa meidän keskimmäisestä hymypojasta sellaisen söpön kuvan, missä hän oikein silmät tuikkien virnistää. Kuten yleensä...

...mutta ei hymyilyttänyt ei. Olisi vissiin juoksennellut mielummin repsukka, mutta ei auttanut kun viikko-ostokset oli tehtävä.

Muo pikkusen suututtaa näiden kuvien epätasaisuus jälleen kerran (+ tämä blogger heittelee kuvat ihan miten sattuu taaskin, murr!). Tuo minun Olympus epl-5 on muuten ihan kiva kamera ja näppärä, mutta sen manuaaliasetukset on suorastaan pyllystä. Tai siis se, että niille ei ole omia näppäimiään vaan säädöt pitää mininäppäimistä vaihdella näytöllä näkyvien lukujen mukaan. Automaattikuvaukseen taikka vaikka puoliautomaattikuvaukseenhan tämä on ihan loistava, nopea ja nämä minun 17mm ja 45mm linssit on varsin kivoja, mutta kyllä mä silti taidan enempi tykätä tuosta Canonin järkäleestä. Sitä ei vain erkkikään jaksa raahata mukana. 

Oih voih, mitä luksus ongelmia taaskin... 

Pyysin miestä ottamaan minusta kuvan, mutta sen sijaan, että kuvaan olisi piirtynyt edes semihehkeä mamma (kerrankin lilaa luomessa), paras kuvista oli tämä otos, missä intensiivisesti tuijotan vieressä olevan auton taskuparkkeerausyritystä. I give up. Vai onkohan vika kuvaajan sijaan mallissa... :D

Onneksi tuo männynhuippu sentään on komea ;)

Ja hän <3

Mä ehkä annan tälle nykerönenälle anteeksi ettei hän oikein vielä malta rattaissa nukkua. Tai no tällä kertaa en edes yrittänyt, kun pienellä oli vähän ilmaa masussa aamusta. Kantoliinassa ruokaostosten mittaiset unet on melkein takuuvarmat, kun taas rattaissa ei. Jospa hän suostuisi edes tuttia syömään. Se voisi oikeasti helpottaa elämää. Onko siellä kenelläkään mitään mahtavaa vinkki vitosta miten totuttaa baby tuttiin? Tiedän, että sielä moni voi pyöritellä silmiään, että miksi väkisin yrittää, mutta trust me, just nyt se helpottaisi meidän arkea huomattavasti. Sitäpaitsi pojat ovat molemmat itse itsensä vireroittaneet tutista ja pullosta siinä 3kk iässä eli ajatuksena olisi vain saada vähän jeesiä näihin pakollisiin siirtymiin esim. viemään Fionnia kerhoon aamusta. 

Voisinhan mä häntä toki kantaakkin juu ulkona, mutta koska en omista kantotakkia (enkä just nyt koe siihen olevan rahaa edes investoitavan) ja nyt jo oli tuolla takkiaukiviritelmällä aika vilpoista, en edes uskalla ajatella miten kylmissäni olisin, jos nämä pakkaset tästä vielä kiristyvät. Hartaasti siis toivoisin, että nuo rattailut alkaisivat piakkoin sujumaan vähän paremmin. 

Aika hauskat muuten nuo pipot. Jamesin punainen pipo on ollut mun isoimmalla siskoista jo vuonna 1979 käytössä ja Fionnillakin pari talvea sitten. Ja Elsin valkoinen pipo on taas saman siskon pojalleen vuonna 2001 kutoma ja sekin on jo ollut käytössä meidän pojilla ja serkkutytöllä heidän välissä. Voi huokaus, jos minäkin osaisin neuloa yhtä tasaista neulosta kuin siskoni!

Juu, mutta nyt täytyy taas rientää! Kiva, kun olette niin sankoin joukoin osallistuneet tuohon arvontaan. Mahtava homma ja kiitos jo nyt noista kommenteista. Superia tietää vähän minkämoisista jutuista te tykkäilette lukea :) Pus, Sara xxx

p.s. yritän työstää tuota jäätävän isoa mainosbanneria tuosta takaisin tuonne yläreunaan. se vain pomppasi paikoiltaan tuohon headerin alapuolelle ja tarvitsen hiukan teknistä tukea humpsauttamaan sen takaisin paikoilleen sivuston ylälaitaan - eli bare with me.

PIENI PIKKUJOULU-ARVONTA.

Minulla on jo pidemmänaikaa ollut tarkoitus kiitellä teitä lukijoita jollakin pienellä arvonnalla ja nyt on tullut sen aika. Palkinto on melko vaatimaton ja ihan itse sponssaamani, mutta ajatuksella keräily pieni ilahdutus tähän pikkujouluaikaan - pientä hemmottelua :)

Eli arvontapakettiin kuuluu Madaran uusi suihkusaippua, mistä kerrotaan näin: "Karpalo & Kataja body saippuan kasvipohja puhdistaa samalla, kun jojobaöljy ravitsee ihoa ja jättää sen täyteen energiaa." Kuulostaa aika ihanalta vai mitä :) Ja tuoksuu aivan taivaalliselta!

Ja toisena Joikin soijavaha tuoksukynttilä jatkaen karpalolinjaa tuoksulla Cranberry spice. Ostin itselle tuon Creme Brulee-tuoksuisen ja sekin on aivan ihana. Karpalo on kyllä hitusen jouluisempi vaihtoehto :)

Vivani Karpalo superior tummasuklaa (70% kaakaota), mikä on varmaankin aika ihana myöskin ja sopii tähän teemaan. Tiesittekö, että tummasuklaa tulee ensin vähän pureskella suussa ja sitten antaa sulaa pikkuhiljaa parhaaksi makunautinoksi? Muutenhan se onkin aika kitkerää tavaraa, mutta tuolla tavalla ihan taivaallista ja tosiaan se pari palaa on just sopivasti vaikka kaffikupin kera.

Arvonta alkaa nyt ja loppuu torstaina 28.11 klo 12:00 (jos sitten saisin paketin voittajalle viikonlopuksi).

Arvonta on avoin kaikille ja anonyymit keksikää joku hyvä nimimerkki. Toki toivon, että voitto menee jollekulle tätä blogia oikeasti seuraavalle eli voitte vaikkapa osallistuessanne kertoa mitä juttuja tässä blogissa luette mieluiten?

Myös ulkosuomalaiset lukijat voivat osallistua :)

Myöskin Juilles-blogissa on tosi huippu arvonta pystyssä, missä on mahdollisuus voittaa Clarinsin luomiväripaletti ja Sensai-huulipuna. Arvontaan pääset tästä.

Noniin, nyt takaisin vauvanhoitohommiin ja iltaruoan pariin. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!
Sara xxx

ELSI 1KK.

Huh niinhän se meidän pienimmän ensimmäinen elinkuukausi hujahti! Tottapuhuen jo pari päivää sitten, mutta eipä tosiaan ole ollut aikaa edes katsoa tietokonetta päin vasta kuin nyt daddyn vapaapäivänä. Nytkin neitonen tässä ruokailee sylissä ja naputtelen yhdellä kädellä :) Kuvat käsittelin tuossa parituntia sitten vauva Manducassa torkkuen. Asianmukainen tanssihytkyttely päällä tietysti ;)

Harmittaa tämä tajuttoman huono valaistus tietysti näiden blogikuvien takia, mutta myös omiiin kansioihin tarkoitettujen kuvien osalta! Poikien ollessa pikkuruisia ikkunoista tulvi kaunis kevätaurinko ja asuimme varsin valoisissa asunnoissa muutoinkin, mutta tämä vauva näyttää kuvissa lähinnä keltaiselta, keltaiselta taikka keltaiselta. Varsinkin kun tämä huoneistokin on ensimmäisesä kerroksessa vähän piemässä kulmauksessa metsän reunalla.

Noh, ajatukseni oli kuitenkin ehdä pientä kuukausittaista missimittaria tästä meidän pienokaisesta, sillä reppanalla ei edes ole vielä omaa vauvakirjaa. Kolmas lapsi ja silleen... Sellaista olen silti nimiäislahjaksi toivonut, mutta etten aivan tyystin kaikkea unohda tässä yhden kuukauden ikäisen Elsin tärkeimmät speksit:

- Piiitkä tyttö. Varsinaisia mittoja ei ole, mutta pari viikkoa sitten pituutta oli tullut jo 55,5cm eli 3,5cm syntymästä ja nyt ollaan siirrytty jo lähestulkoon täysin 62cm vaatteisiin eli epäilisin hänen olevan jo ainakin 58cm. Painonnousukin alkaa pikkuhiljaa näkymän poskissa ja reisissä, mutta muuten hän on aikalailla samanmoinen hoikkeli tuon lopun perheen kanssa. 

- Syö jatkuvasti päivän mittaan ja nukkuu mieluiten päikkäreitä äidin sylissä tai äidin kyydissä kantoliinassa (daddy kokeiltu moneen otteeseen - ei nuku). Pikkuhiljaa alkaa vaunuttelukin sujumaan muutamaan otteesen jopa siis jatkanut unia eteisessä kotiin saavuttaessa.

- Nukkuu pääsääntöisesti hyvin n.21/22-07/08. Olen siis hurjat kolme kertaa synnäriltä kotiutumisen jälkeen vaihtanut vaippaa yöllä. Pojilla oli tapana ensin ilta vähintään huutaa ja sitten yöaikaan kukkua eli tämä vauva tuntuu aika ihmeellisen helpolta. Syö kyllä siis yöaikaan ainakin kolmesti, mutta kainalossa nukkumisen ehdottomana etuna me molemmat nukahdetaan aina samoin tein.

- Ei koliikkia (vielä), mutta muutamat överiväsymysrsaivarit ollaan saatu kokea. 

- Ensimmäinen oikea hymy saatiin nähdä jo herkässä 4:n viikon iässä.

- Eilen aloitti ne ihanat kurluttelevat ensi-äännähdykset <3

- Viihtyy valveilla jo jotaikin hetkiä ja silloin kaikista mieluiten tuijottelee hoitopöydällä neuvolasta saatua keltaista hymynaamaa punaisella taustalla.

Mä olen niin kovin rakastunut! Ihanaiset hormoonipöllyt ovat tälläkertaa kohdelleet minua hellästi. Aikaisemmilla kierroksilla soinut pitkäkestoinen baby blues loistaa poissaolollaan (ainakin vielä. Vaikea uskoa tätä todeksi...)

Mutta ihan kahelia säätämistähän nämä viimeiset päivät ovat olleet. 3 alle 4 vuotiasta lasta, pyykkirumba, siivousrumba, ruokarumba, kiukutukset, vaipanvaihdot, halit, pusut, nukutukset - kaikkea olen tehnyt ristiin rastiin yhtäaikaisesti. Syöttänyt poikia samalla, kun syön itse ja imetän Elsiä.

Liam aivan ihmetteli eilen miten hyvin kaikki on mennytkään? Hän luuli palaavansa töistä kaaokseen ja lohduttamaan itkevää vaimoa. Tottapuhuakseni mäkin vähän pelkäsin samaa, mutta kai mulla sitten vain on ollut oikeanlainen asenne enkä ole jäänyt sellaisia hasardi-hetkiä miettimään. 

Älkää nyt ymmärtäkö väärin - mä olen aivan tajuttoman väsynyt ja päätä särkee taukoamatta hirveistä imetysasennoista ja maitomelooneista johtuva hartiakipu, näytän ihan hirveältä homssukalta tukka sotkussa, olen tietysti ärähtänyt kerran jos toisenkin pojille ja tuskastunut torkuttavaan vauvaan päiväsaikaan, mutta joku taika tässä häseltämisessä on nimittäin kotihommatkin tuntuu luistavan paljon jouhevammin. No okei, se pommi iskee n. 5 minuuttia imuroimisen jälkeen vakiona, mutta hetkittäin täällä on jopa siistiä. Ja pari kertaa olen saanut ihan rauhassa istahtaa kahville nostaen jalat pöydälle ja vitsit se on luksusta.

Miten paljon päässä risteileekään ajatuksia kirjoitettavaksi, mutta nyt täytyy lähteä suihkuun lasten kera. Huomenna, jos kaikki menee nappin, minä ja E lähdetään rilluttelemaan keskustaan. Breikki lähiöstä on enemmän kuin tervetullut ;) Sara xxx