HÄÄKUVAKIRJA.

Hiphei kaverit. Mä jo tänne aamusta kirjoittelin, mutta oli pakko poistaa se posti, 

kun se oli niin mahdottoman masentavaa valitusta. 

Mieli nimittäin parani päivän mittaan ja yksi syy oli tämä vihdoin painosta valmistunut Wedding album.

Joku ehkä muistaakin, että syyskuisella Irlanninmatkalla miehen sisko meni naimisiin ja

minä ja isäni otettiin hääkuvat (isäni on siis ammattilainen).

Isä-ihanainen käsitteli kuvat (niitä oli satoja) ja minä koostin kirjan.

Puuuuuh! Yksi viikonloppu siinä meni sovittaessa kaikki otoksia 60-sivun albuumiin.

Kaikista parhaaksi vaihtoehdoksi kuvien asettelun kannalta totesin olevan Ifolorin version

elikkä sieltä tämä siis tilattiin. Reilun viikon tämän tulo kesti, mutta se johtuu taatusti kirjan koosta.

Olen niin onnellinen ja tyytyväinen lopputulokseen.

Ja toivon tietysti, että hääpari on tyytyväisiä kättemme jälkeen.

Hääkuvaus. Sitä voisin tehdä vaikka työkseni...

Vein kirjan illalla postiin samalla kun kävin hakemassa sen kuntosalikortin.

Ja kirpeässä syysillassa ne murheetkin unohtui :)

NEWME?

Minullahan on ollut tässä käynnissä elämäntaparemontti jo elokuun alusta asti.

Noh.

Juu arvatenkin sokeriset kaverit ovat hiukkasen hiippailleet takaisin elämääni. Harmiton pala piirakkaa kaverin luona sitten eskaloitui pieneksi naposteluksi miltei päivittäin. Tästä syystä myös terveellinen ateriarytmi heitti kuperkeikkaa ja suoraansanoen nyt on aika ikävä olo.

Painoa on tullut takaisin sellainen kilon verran ja olo on t-u-r-v-o-n-n-u-t.

Onkelmana taisi olla lähinnä herpaantunut motivaatio. Elokuusta tsemppi oli kova, koska olin niin motivoitunut hokistumaan sen. n.-500g/vko miehen siskon häihin mennessä. Sehän tapahtui, mutta sitten yhtä'äkkiä ei enää ollutkaan sellaista selkeää maalia ja pienimmätkin vastoinkäymiset tuntuivat olevan helpompi turruttaa palalla suklaata. Ei hyvä.

Lisäksi en millään saanut aloitettua liikkumista. Kaikista mieluisin liikuntamuoto minulle on kuntosalilla vapailla painoilla harjoittelu. Tuola onkin hyllyn päällä odottamassa pinkka liikuntaseteleitä mieheni töistä ja huomenna jo meinaan käydä hakemassa 10 kerran kortin meidän lähiön karvalakkisalille. Just sellaiselle perusperus hieltähaisevalle pikkusalille, mistä niin tykkään.

Tästä tämä taas lähtee ja päivittelen näitä juttuja täälä taas, mutta en todennäköisesti viikottain. Itseasiassa meinasin nyt alkuun laittaa motivaatioksi joulun ja sellaisen toisen 5 kilon pudotuksen. Porkkanana on tuo edellisen postin musta kassi, minkä isäni jo kiikutti heille odottamaan jouluaattoa.

Niin ja isompikin porkkana on vielä se, että saatamme vaihtaa maisemia keväällä useammaksikin viikoksi Portugalin rannoille. (kiitos putkirempan - jee)

Nyt vielä tuhmeliini-illan kunniaksi kippo glögiä. O-ou.

OBS.

Joskus yhdenksän vuotiaana mä sain päähäni idean päästä Guinnessin ennätystenkirjaan keräämällä 'maailman eniten' käpyjä. Männynkäpyjä kertyikin aika saalis - kaksi jätesäkillistä. Hellästi ja varovasti vanhempani saivat minut luopumaan aikeistani ja yksi syy taisi olla, että isäni lupasi spreijata osan kävyistä kultaspaylla joulukoristeiksi. Niitä sitten sai lahjaksi ihan kaikki kumminkaimat ja vielä tänä päivänäkin meiltä löytyy näitä. Ne on kyllä aika ihania :)
Pitäisi muistaa tänä päivänäkin olla vähän sinnikkäämpi ja tarmokkaampi ;D

Hei tulipahan vain mieleen teille seurailijoille muistutettavaksi, että bloginhan osoite on muuttunut, vaikka nimi säilyykin. Elikkäs ystävät hyvät, voivat päivittää blogilistoihinsa koordinaatin: 

http://epataydellinennainen.blogspot.fi/

Blogilistat ja lovinit sun muut päivittelen tässä kunhan kerkiän. Puuh, aikamoista asentamista tämä uuden blogin luominen. Kivaa silti :) On intoa taas kirjoitella vaikka mistä. Jotain juttupyyntöjä ajattelin tuolta edellisen puoleltakin toteuttaa. Niitä Irlanti-Suomihommeleita. Niin ja mistä te haluaisittekaan minun postittelevan? Onko idiksiä?

Justiinsa nyt mielessä on aika paljon tietysti kaikki loppuvuoden kemuihin liittyvät tarjoilut, sistustusasiat ja ne iänikuiset sohvatyynyt. Vaatteet ja tyylit toki (omat ja lasten) myöskin aina mukana ja ne laukut... Tai itseasiassa tämä kassi. Tilasin sen sekä mustana, että ruskeana, koska olivat jossain -50% kamppiksessa. En tiedä millä tällä kertaa tarpeeni itselleni perustelin ja toisen lupasin itselleni saavani pitää. Mutta nyt kun ne tuli, ne on molemmat niiiiiiiin ihania. Tietty. Huoh, mitkä on taas murheet! Vaikuttavat kyllä oikeastaan aika laadukkailta ja vielä kivemmilta kuin kuvastokuvassa. Eihän ne toki mitään Mulberryja ole, mutta sellaisia klassisen kauniita. 

(oikeasti mä olen tietysti jo päättänyt pitää ne molemmat ja yritän tässä kehitellä jotain vedenpitävää selitystä miehelle, miksi mulla pitäisi olla kaksi uutta kassia)

PÄÄTTÖMÄT.

n. sekunti tämän kuvan oton jälkeen kävin hakemassa vaatehuoneesta
sukat jalkaan ja sillä aikaa isoveli oli piirtänyt vauvan naaman täyteen viivoja.
kuulakärkikynällä.
ja meillä on tänään taloyhtiössä vesikatko koko päivän.
eikun mummilaan siis!

Voi vitsit miten järkyttävän iloiseksi mä tulinkaan, kun osa teistä vanhoista kavereista on jo bongannut nämä uudet sivut. Kiva kun viitsitte vielä kommenttiakin jättää, much appreciated :)

Yksi syy tietysti sen vanhan blogin sulkemiselle oli tämä lapsien kuvaamisesta syntynyt kohu. Sen verran rupesi nuo kasvokuvat minuakin ahdistamaan, että nyt jo suljin sen edellisen sivuston täysin. Loput kaverit sitten toivottavasti löytävät tänne, kun löytävät. Jos löytävät.

Kauhean kinkkistähän tämä lapsikuvausjuttu on. Osa minussa ei nää siinä mitään pahaa ja en mitenkään pääse niiden kuvien väärinkäyttäjien sielunmaailmaan mukaan ja ehkäpä naivistikkin ajattelen, että kuka nyt näitä ilman lupiansa lainaisi?

Olen itsekkin ollut lapsena aika paljon aikakauslehdissä kuvissa ja se ei minua millään tavalla tänäpäivänä ahdista. Itseasiassa niitä kuvia on aika hauskakin katsella. Mutta ne lehdet ovat jo aikoja sitten lentäneet roskiin ja nyt sitä oikeastaan vasta oikeasti rupeaa käsittämään, miten 'ikuisesti' kuvat ja kirjoitukset netissä säilyvätkään.

Huoh. No jokatapauksessa tästä etiäpäin täällä näkyy pojista vain hiukan vähemmän tunnistettavia kuvia, mikä tekee minut tavallaan surulliseksi. Lapsien kuvaus on niin ihanaa ja tottakai onnistuneet otokset tekisi mieli näyttää kaikelle kansalle. Poikien nimet täällä varmasti vilahtelevat, kun ne nyt on aikaisemminkin julkistettu. Hihii, sitäpaitsi James ei edes ole Jameksen oikea etunimi, vaan kutsumanimi.

*****

Hehee, tämä postikin on nyt sitten kolmessa osassa kirjoitettu päivän mittaan. Osa aamulla ennen daddyn töitä, osa kännykällä päiväuninukutuksen lomassa ja nyt sitten illasta, kun muu perhe kokkailee iltaruokaa. Kyllä tämä bloggailu tästä :) Mun perhekkin oli innoissaan, kun avasin tämän taas. Äiti vähän pyörittelikin silmiä, kun kerroin edellisen äkkinäisestä sulkemisesta....