Yritän nyt pikaisesti varastaa hetken omaa aikaa ja näpytellä tänne muutaman rivin. Aika on nimittäin taasen hippasen kortilla, sillä voitteko uskoa: 10 viikkoa hujahti tuosta vaan ja meidän putkiremppa on vihdoin valmis!
Noh, ei tässä nyt vielä olla mihinkään täältä mun vanhemmilta muutettu, vaan nyt on käynnissä armoton pikkuremppailu, sillä tuo meidän koti tosiaan meneekin suht pian myyntiin ja on aika monta sellaista pikkunippeliä, mitä tässä täytyy laitella kuntoon ennen kuin huonekalut voi laitella paikalleen ja tavarat purkaa bokseista. Maalausta, uudet jalkalistat ja sensellaista. Tämän päivän ohjelmassa on todennäköisesti keittiön viimeistelyä ja parvekkeen siivoamista, pienvarastoon tavaroiden roudaamista, ikkunankarmien jynssämistä, sälekaihtimien fiksailua jne. Emme oikeastaan edes yritä ennen ensiviikkoista Irlanninreissua muuttaa takaisin, sillä tämä operaatio on niin paljon helpompi hoitaa, kun lapsukaiset leikkivät eri osoitteessa :D
Oli siltikin aika hassua marssia viime viikolla tuonne omaan kotiin ja olla sielä ikiomien tavaroiden keskellä. Oikein puristi rinnasta se miten kotiin voikaan olla ikävä. Ei oikeastaan varsinaisesti tuohon kotiin, sillä katsottuna on jo mahdollinen aika kiva seuraava koti ja Irlannin unelmatalokin on tietysti ajatuksissa koko ajan, vaan siihen omaan tilaan. Omiin asioihin, rutiineihin, tyyliin tehdä asiota.
Meillä on tämä kommuuniaika vanhempieni kanssa mennyt aivan todella upeasti ja olemme niin kiitollisia, että olemme saaneet täällä asustella (ja kyllä näitäkin viikkoja varmasti tulee ikävä), mutta kyllä te varmaan tiedätte kuinka vanhempien kotona on ikuisesti se Sara 14-v. ;)
Nauroinkin miehelle järkkäillessämme tuola kotona hiukkasen tavaroita, että "vautsi, tuntuu pitkästä aikaa ihan aikuiselta", kun saa ihan itse päättää asioista :D :D :D
Hiukkasen tietysti tässä mietityttää, että mennään täältä mun vanhempien nurkista suoraan miehen vanhempien (anopin...) nurkkiin melkein kolmeksi viikoksi. Onneksi Irlantiinkin on tiedossa kivaa ohjelmaa ja toivottavasti edes hiukkasen hyvää säätä.
Ei hitsit nyt täytyy rientää, mutta kattokaa nyt kun mä ihan pikaseen kirjoitin pari riviä. Ehkä mä vielä joku päivä opin kirjoittamaan lyhyesti ja ytimekkäästi :)
Palailen illalla viimeisiin vastailemattomiin kommentteihin edellisessä postissa. Vitsit, että te olette supereita, kun jaksatte kirjoitella mulle takaisin. Love <3
