Olen koko päivän yrittänyt miettiä, että mitä ihmettä tuon eilisen tempauksen jälkeen voin tänne oikein kirjoittaa? On jotenkin tyhjä olo. Mutta sellai hyvällä tavalla :D
En edes uskaltanut kurkata noita bloggerin tilastoja vasta kuin nyt ja nyt olen ehkä vielä kahta järkyttyneempi. Kahden päivän sisään täällä minun blogissani on vieraillut yli 5000 kävijää! Normimäärä on päivittäin siinä 400-500 paikkeilla. Hurjaa. Vähän myös pelottavaa. Ja toisaalta niin voimaannuttavaa.
There you have it, olen tunnustanut ehkä kipeimmän ongelmani koko kansalle ja kuvannut riipparintani pyrkimässä käsieni suojasta näkösälle.
Käytiin poikien kanssa tänään keskustassa asioilla ja jotenkin kyllä tunsin oloni erilaiseksi. Ehkä jopa kauniiksi. Ja justiinsa tällaisena kuin olen :)
Sitä pitimäni vielä selventää tuohon aikaisempaan, että en siis missään nimessä väheksy sellaisia naisia, jotka ovat pingahtaneet takaisin timmiin kroppaansa synnytyksen jälkeen. Minustakin se on todella hienoa ja varmasti yhtyisin ihailijoiden kuoroon, mutta tekee välillä pahaa lukea sellaisten nuorempien lapsettomien naisten kommentteja, "että tuollainen äiti minäkin sitten haluan olla". Tai itseäni ainakin ahdisti muutaman tuttavan kommentit, että "vitsit sä sitten tuut laihtumaan sillä imettämisellä" tms.
Esikoisen jälkeen tunsin oloni ehkä miljoona kertaa turhautuneemmaksi, koska ulkonäkö oli vähiten prioriteettien listalla. Paljon enemmän kului energiaa siihen äidiksi oppimiseen ja siihen valtavan elämänmuutoksen hyväksymiseen. Minullahan on vielä kaiken kukkuraksi ollut molempien lasten jälkeen enemmän taikka vähemmän paha raskaudenjälkeinen masennus.
Anyhow, ennen kuin tästä tulee taas kilometrin mittainen julkaisu, sanon vain, että tekipäs hyvää :)
Nyt olen ihan varmasti matkalla rakastumaan itseeni ;)
Mä oon jotenkin tänään niin herkässä tilassa sen haasteen takia. VITSIT ETTÄ VAPAUTTI! Joo, kaikilla on omat ongelmansa ja omat kipeät paikkansa, ihana huomata, että olipa ne mitkä vaan, niin tässä jutussa kaikki ovat tavallaan vetäneet "yhtä köyttä". Kaikki on ollut samalla asialla. JA SE TUNTUU HYVÄLTÄ!!!!
ReplyDeleteIhana olet, mäkin olen leijunut tänään sen jälkeen ku painoin "julkaise"-nappia :DD
No niinpä. Onneksi haaste näyttää nostattaneen pääasiassa positiivista huuhaata. Vaikka kyllä minä kuulin, että keskustelupalstoilla jo tätäkin oltaisiin ruodittu. Hohhoijaa...
DeleteIhana oooooot ja kaunis <3.
ReplyDeleteMinunkin tekisi mieli tarttua haasteeseen, mutta luulen että mies ja hänen perhe saattaisi paheksua.
Kiitos :D Ja ymmärrän. Heidän kulttuurissaan tämä olisi varmasti turhan extreme ja toisaalta on myös kaunista kunnioittaa sitä :)
DeleteHyvä! Tää oli kyllä superhy haaste ja oudosti ihan sama, vaikka kuka sen postauksen kävisi lukemassa. Minullakin tilastoissa piikki. Mutta kauniita ollaan, ja luonnollisia.
ReplyDeleteHupsut kommentit tulee niiltä, jotka ei vaan voi vielä ymmärtää.
Voimia siihen vauvan kasvatteluun ja muuhun perheilyyn!
Mun täytyy tunnustaa, että olen lukenut viimeaikoina sellaista ihan hemmetin hyvää self help-kirjaa tuohon syömishäiriöön liittyen, missä yksi askel parantumiseen oli nimenomaan asiasta julkisesti puhuminen. Mulle se on vielä miljoona kertaa suurempi juttu, kuin nuo kuvat taikka alastomuus. Paljon alastomampi olo tulee, kun kertoo jotain tuollaista. mutta se on nyt tehty ja sillä hyvä :)
DeleteIhanat nuo balleriinasi! :) Onko mistä hommattu?
ReplyDeleteNe on Kavat merkkiset Ellokselta, mutta näitä on myös muistaakseni Brandoksella. Aika tiukka ja kapoinen malli. Mun täytyi viedä nämä venytykseen suutarille. Mutta on ne kyllä tosi ihanat muuten. Täydellisen väriset :)
Delete