HANG IN THERE MAMA!

Huuuh, en tiedä mistä aloittaisin? Mulla on tuola jo viime viikosta sellainen kuulumisposti kirjoitettuna, mikä oli tarkoitus julkaista jo päiviä sitten :D Hektistä on. Ei voi muuta sanoa.

Tiivistettynä meillä on joulukuusi, leikkasin hiukset, Elsi kasvaa kohisten, äiti on nuutunut jne.

Tiedättehän te mamat, että lapsilla on kaikenmoisia vaiheita, mitkä aina vain sekoittavat pakkaa, kun luulet johonkin tottuneesi? Tähän alkuunhan pienellä ihmisellä tulee vaikka minkämoisia mullistuksia pienessä kehossa ja en voi tarpeeksi kiittää ihanaa Emmi-lukijaa Tukholmasta, kun Jamesin aikaan suosittelit tätä Wonder weeks-kirjaa. <3

Se on varmaan pelastanut minut nyt jo toiseen kertaan. Kirja siis selittää tutkimusten tulosten varjossa näitä suuria lasten kehitysharppuksia ja miten ne vaikuttavat lapseen 0-18kk ikäisenä. Harppauksia edeltää tyytymättömämpi, äkäisempi jakso, mikä ollaan voitu aika tarkalleen rytmittää lasketusta ajasta etiäpäin. Nämä tyytymättömämmät jaksot siis yleensä enteilevät ensimmäistä hymyä, käsien löytämistä, kääntymistä jne. jne.

Jo Jamesin kohdalla hyvin pian huomasin, että kirja pitää kutinsa ja nyt vielä enemmän. Jotkut lapsukaiset oireilevat enemmän ja toiset vähemmän. Se voi olla koliikkimainen itku yhden illan taikka pari viikkoa putkeen (=James). Tässä 7 viikon tienoilla alkava stormy phase voi jatkua viikon parikin ja enteilee niiden omien nyrkkien löytymistä ja muutenkin erilaista aktiivisuustasoa. Ja sitä tässä nyt eletään hyyyyvin vahvasti. Kirjan mukaan vauva saattaa mm. roikkua äidissä kaikkineen päivineen ja olla tyytymätön, jos ei ole äidin käheisyydessä, lupsutella tisua/pulloa ilman varsinaista nälkää, nukkua huonosti varisinkin, jos yrittää siirtää sylistä. 

Ja voi kyllä, rasti jokaiseen ruutuun! Jos aikaisemmin kyhjötin sohvan nurkassa vauva sylissä kaiket päivät, niin nyt vielä kaksi kertaa enemmän. Muuten säyseä tyttösemme on muutamaan otteeseen esitellyt äänialaansakkin iltaisin, mutta ei veljiensä veroisesti sentään onneksi. Olen enemmän kuin kiitollinen meidän tukijoukoille jeesailemisesta poikien kanssa, kun mies on töissä <3

Eli blogi viettää nyt ainakin viikon päivät tekstien osalta hiljaiseloa. Viikonlopuksi meillä on vielä tulossa perhettä Irlannista ja juhlimme vähän Elsiä. Jos tämä neitokaisen meno jatkuu vielä ensi viikollakin, taidan suosiolla odotella come backin kanssa joulun yli. You never know ;) 

Kerrottavaa ja kirjoitettavaa ja kuvattavaa olisi taas kerran vaikka kuinka, mutta tietysti priorisoina vauvan ja muun perheen ensin. Ei sillä, tätä omaa henkireikää ja harrastusta on suoraansanoen ikävä! Kunhan tämä maaginen harppaus sitten tulee ja toivottavasti asiat rupeavat tässä taloudessa hiukan helpottumaan, niin ehdottomasti raivaan jostain kohdasta aikaa omille jutuilleni ja blogille - se on selvä!

Uutena vuotena rupeavat ajatukset pikkuhiljaa kääntymään Irlannin suuntaan ja toivottavasti itsekkin pystyn pikkuhiljaa jatkamaan projektia oman itseni kanssa. En malta odottaa!

Naturligtvis meitä voi edelleen seurailla instagramissa ja vähän mietin, että voisin jotain pikku morjenstuksia heitellä tuonne blogin facebookinkin puolelle eli sitäkin kautta voipi Epätäydellistä naista seurata!

Jees, nyt täytyy jatkaa hommia! Toivottavasti kuullaan pian! Sara xxx

TÄMÄ VIIKKO.

Tämä viikko on hurahtanut hurjaa vauhtia! En edes tahdo muistaa mitä tapahtui. Kova toive oli postitella blogiin kaikkia juttusia, mutta oh well, aikaa ei ole suuremmin ollut mihinkään ylimääräisiin huveihin :) tämä on just nyt niin tätä :) juttelin miehellekkin, että mun tekisi ihan hirmuisesti mieli kutoa, mutta todellisuudessa, jos sellainen rako tulisi, että olisi 'luppoaikaa' niin aivan varmasti löytyisi pyykkiä viikattavaksi taikka jotakin siivottavaksi jne.

Kyllä silti välillä - edes kerran viikossa - on pakko priorisoida nämä omat tarpeet ja pään nollaaminen ja nytkin vauva nuokkuu tässä syöden ja minä yhdellä sormella naputtelen paddyn näytölle tätä tekstiä. multitaskin I say :D

Maantaina en muista tapahtuneen mitään mullistavaa paitsi että laitoimme illalla joulukuusen pystyyn! Voi miten riemastuttavaa se oli! Koristeita emme tänäkään vuonna laittaneet kuin ihan pari yläoksille, sillä ne harvat pallot on jo nyt käyty repimässä ties mihinkä. Ehkä vielä jonakin vuonna saan kauniin ja runsaan joulukuusen...

Tiistaina olikin varsin kiirus päivä. Pyrähdin kaupungille Elsi kantoliinassa ostamaan H&M homesta yhden jouluisen sohvatyynyliinan (mulla oli näitä ennestään jo kaksi) ja sitten pikapikaa neuvolaan meidän molempien jälkitarkastuksiin. Elsi oli venähtänyt taas aivan järkyttävästi pituutta ja 6viikkoa 3päivää vanhana oli siis jo huimat 61cm (syntyessä 52cm) ja painoakin oli tasa5kg (syntyessä 3,595g). Tyttö on siis vielä veöjiään pidempi ja hoikempi. +3 käyrällä pituuden puolesta nyt kasvava neito! Mutta tämänmoisiahan nämä minun vauvat ovat olleetkin, ensin venytään pituussuunnassa ja sitten parikolmekuisena vasta leveyssuunnassa. Ensimmäistä kertaa muten neuvolassa ei tullut sanaakaan maltillisesta painonnoususta ja tarpeesta 'imettää lisää joka välissä' (mitäs muutakaan mä kaiket päivät yleensäkkin teen..), kuten poikien kohdalla vaikka pituus ja painokäyrät kulkevat ihan samaa rataa...

Äidinkin jälkitarkastuksessa kaikki oli ok, mutta näitä raskaudenjälkeisiä fiiliksiä mulla olisi siis tarkoitus purkaa omassa tekstissään toinen kerta. 

Tiistai iltapäivällä sitten kipaisinkin kaverille tähän lähelle hiustenleikkuuseen. Lapset ja daddy jäivät eka kertaa keskenänsä. Ihmeellistä kyllä olin tosi rentoutunut ja en laisinkaan hermostunut tästä asiasta. Toki siis Liam pärjää lasten kanssa, mutta mielessä oli mitä jos Elsille tulee nälkä ja hän ei huoli pulloa? Huoli turha, E vetäisi yli 100milliä pullosta, kuin vanha tekijä. Ehkä mä nyt uskallan varta hammaslääkäriajankin :D

No sitten nämä hiukset. Instagramissa seurailijat jo tietävätkin, että pituutta lähti aikalailla. Ihan tarkoituksella, sillä olin vain niin totaalisen kyllästynyt näihin keltaisiin huonokuntoisiin latvoihin. Nyt on miltei koko päässä oma väri, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että näin lyhyt tuntuu aika omituiselta. En osaa oikein edes tätä vielä laittaa. Noh, onneksi hiukset kasvaa ja seuraavaksi keskitän ajatukseni hiusten pitkäksi kasvattamiseen. 

Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina sain hurjasti apua vanhemmiltani poikien hoidossa, kerhoon viemisessä ja hakemisessa, ulkoiluissa jne. Olen niin tuhottoman kiitollinen heidän auttavaisuudestaan juuri nyt ja en oikeasti tiedä miten olisin selvinnyt nämä ensimmäisen viikot vauvan ja isompien kanssa ilman heitä. Kiitos äiti ja isä <3

Perjantaina eli itsenäisyyspäivänä emme oikeastaan tehneet yhtään mitään kummallista, sillä Liamkin oli töissä. "Linnan juhlia" seurasin vähän sivusilmällä, mutta en oikein innostunut tästä uudesta pukukoodista. Vei mielestäni aika paljon hohtoa pois illan juhlavuudesta.

Eilen lauantaina pojat menivät puoliltapäivin mummille ja paapalle kylään leipomaan pipareita ja me Liamin kanssa suunnattin vauva kera treffeille keskustaan. Tosin meidän treffien third wheel teki reissusta kenties hiukan stressaavan, sillä ei säpsähteli jatkuvasti rattaissa hereille. Raukka baby on kärsinyt nyt vatsanpuruista enemmänkin kiitos tiistaisen rota-rokotteen. No saatiin me silti syötyä lounasta Stockalla vuorotellen vauvaa pidellen ja sitten vielä jonotin sen vartin Starbucksissa meille take away kahveja Liamin lykkiessä ulkona rattaita ja minun naureskellessa jokatoisen kahvilan asiakkaan ottaessa kännykkäkuvia kaffikupeistaan Instagrammiin. Minkä ihmeen takia he eivät avanneet heti toista kahvilaa tähän keskustaan? Tuo uusi Starbucks on kyllä aika kivalla paikalla, kuten heidän kahvilat yleensäkkin, ydinkeskustassa ja hyvät isot ikkunat. Täydellinen paikka kyylätä ohikulkijoita ;)

Meillä onkin taas ihana spesiaali viikonloppu, kun Liam on vapaalla ja siksipä tänään olemmekin verkkaisesti suorittaneet aamutoimia ja nyt pojat on ulkona ja vauvakin ehkä nukkuu niin, että voisin tästä nousta tekemään lounaskeiton loppuun. Fionn ja Jamesin kirjoittivat juuri joulupukille daddyn kanssa ja kirjeet laitettiin joulukuusen oksille odottelemaan tonttuja. Fionn toivoo junia ja James autoja :) 

Tutkailin muuten tässä juuri vähän noita orastavia alennusmyyntejä ensi vuoden sisävaatteiden osalta lapsille. Osaakohan kukaan sielä sanoa missä vaiheessa mahtaa alkaa Pomp de luxin -50% alet? Uskaltaisikon noiden ostosten kanssa odotella sinne asti... Olen ollut niihin Fionnille ostamiini vaatteisiin niin tyytyväinen, että mielelläni olisin jemmannut seuraavaa kokoa ensi vuodeksikin.

Kovasti toivoisin, että tänne eteläänkin sataisi edes vähän enemmän lunta, vaikka on meillä ollut nyt aika jouluinen olo koko viikon. Jokaiseen applen aparaattiin on ladattu Irlannin jouluradio ja se soi kotosalla melkein non-stop. Me kuuntelemme aika usein muutenkin Irlantilaista radiota netistä ja se tuntuu jo nyt jotenkin kotoisalta. Kovasti viikon mittaan on taas ajatukset suuntautuneet tulevaan muuttoon ja käytännön järjestelyihin. Sormet ristissä nyt vain, että jossain välissä tammikuusta eteenpäin se juuri sopiva työ löytyisi Liamille vaikkakin todellinen muutto kaikkineen tavaroiden karsimisineen tuntuu just nyt aivan järkyttävän kamalalta ajatukselta. 

Ensi viikonlopuksi meille tulee vieraita Irlannista ja he todennäköisesti ottavat matkalaukullisen meidän tavaroita takisin viemiseksi eli pikkuhiljaa alkavat nämä pyörät pyöriä :)

Mutta nyt se keitto ja toivottavasti myöhemmin saan julkaistua tämän tekstin! Iloista sunnuntaita ja kuullaan taas, Sara xxx

JOULULAHJA DIY: PÄHKINÄT.

Hyvää iltaa! Vihdoinkin saan postitella vähän ruokaan liittyviä juttusia ja tämä sopiikin aika kivasti tähän joulunaikaan vaikkapa pikkuisen terveellisemmän naposteltavan muodossa.

Meillä syödään paaaaljon pähkinöitä. Jopa siinä mittakaavassa, että Cashew-pähkinät tilaamme suosiolla 5kilon säkeissä netin kautta. Liam Irlantilaisena on aina ollut suolaisten snacksien perään ja aikaisemmin ne ovat lähinnä olleet sipsejä taikka valmiita suola/chilipähkinöitä. No sellaisethan on täys kaiken maailman transrasvoja ja monosodiumglutamaattia (e621) ja kauhuissani olen toivonut siippasen jättävän sellaiset kaupan hyllylle ja sinne ne nyt ovat jo aika pitkään jääneetkin.

Tilalle on tietysti tarpeeseen täytynyt keksiä joku parempi vaihtoehto ja jälleen kerran pitkällisen "tuotekehittelyn" tuloksena Liam on ruvennut valmistamaan näitä aivan jäääääärkyttävän herkullisia paahdettuja mausteisia pähkinöitä.

Ja voi apua, nämä on niiin koukuttavan hyviä, että pyysin saada jakaa ohjeen teillekkin. Pyysin myös häntä valmistamaan pähkinöitä meidän perhepikkujouluissa siskoilleni ja vanhemmilleni annettavaksi.

Ja siskoni samointein illalla soittikin maistettuaan muutaman ja kysyi reseptiä :D

Eli Liam käytti näihin kuorettomia maapähkinöitä, kuorettomia manteleita, cashew-pähkinöitä ja hasselpähkinöitä. Normaalisti hän valmistaa kerralla vain yhden pellillisen eli siihen tulee pähkinöitä ehkä yhteensä kilon verran. Maapähkinöitä n. 2/3 suhteessa muihin.

Eli pähkinät levitellään pellille, päälle lorautetaan tasaisesti jokapuolelle oliiviöljyä ja päälle ripotellaan taco-mausteseosta (Santa Maria luomuversiota), himalajan suolaa ja jauhettua chiliä oman maun mukaan. (L laittaa tacoa 2 ruokalusikalista, chiliä 1-3 teelusikallista ja suolaa 0,5 teelusikallista)

Sen jälkeen peltiä voi heilutella sivusuunnassa, kuin kullahuutojat konsanaan, että mausteet ja öljy sekoittuvat tasaisemmin.

Tämän jälkeen pähkinät laitetaan paahtumaan 200° n. 6-10 minuutiksi. Eli kunnes pähinköiden väri on light golden brown.

Ja sitten vuorossa kaiken kruunaava hunaja. Hunajan tulee olla sellaista kiinteää eli Suomalainen kukkaishunaja on mitä mainiointa. Tätä myydään taatusti joka marketissa. Eli ei ulkomaisia, vaan Suomalaista. Ulkomaiset on usein lämpökäsitelty juokseviksi ja kirkkaiksi ja eivät sovellu tähän.

Hunajaa annostellaan aina sellainen puolikaan teelusikallisen kokoinen paakku kerrallaan ja yhteensä yhdenksän paakkua eripuolille pellillistä pähkinöitä. Pieni lasten haarukka taikka jälkiruokahaarukka on kuulemma tässä hommassa mitä mainioin apuväline.

Ja sitten vielä 2-3 minuuttia lisää uunissa ja valmista. MUTTA TÄRKEÄ KOHTA, anna pähkinöiden jäähtyä täysin pellillä tai muuten hunaja liimaa pähkinät yhteen isoiksi klimpeiksi.

Jäähtymisen jälkeen ne voi sitten pakata vaikka tällaisiin söpöihin lasipurnukoihin lahjaksi...

tai nauttia välipalaksi.

Tai jos olet kiireinen kotiäiti, parilla kourallisella voooi korvata myös lounaan.

Pähkinätkin me yleensä ostetaan luomuna ja tuolla Hyvinvoinnin Tavaratalossa (bannerimainos tuola oikealla) on oikein mainio valikoima taikka myöskin Punnitse&Säästä-puodista saa hyvin ostettua näitä irtotavarana. 

***

Sellainen pieni ihana ohje, mitä todellakin uosittelen kokeilemaan.

Meillä oli tänään Elsin kanssa jälkitarkastukset ja niiden innoittamana oli mielessä tällä viikolla vielä vähän palata siihen Beautiful Body-haasteeseen tämän hetken fiiliksillä, kun nämä minun raskaudet on ohi. Katsotaan nyt milloinka ihan oikeasti saan hetkosen istahtaa tällatavalla tiekononeelle ensi kerran. Ehkä jo huomenna taikka ylihuomenna :)

Oh dear, kello on jo vaikka mitä eli pyykkien viikkaamisen kautta yritän nyt kiirehtiä tieni nukkumaan

eli hyvää yötä toivotteleepi Sara xxx

H&M TOPPAPUVUT.

HAALARIASIAA. Kävipäs nyt tosiaan niin, että molemmilla pojilla tuli sen verran isot kasvupyrähdykset tässä syksyllä, etteivät viimevuotiset toppahaalarit sitten mahtuneet enää alkuunsakkaan. Ensin siis huomasin Fionnin 100cm Didriksonin jäävän naftiksi (meinaan laittaa myyntiin, jos jotakuta kiinnostaa) ja melkeinpä samaan syssyyn Jamesin 86cm second hand Po.p alkoi ensin vuotamaan saumoista ja samaan syssyyn jäi sekin pieneksi.

Olin jo kesällä huomannut F:n käyttämän 92cm haalarin meneen haarukasta rikki, vaikka yleensä olen voinut periyttää isoveljen vanhat pikkuveljelle, kun ovat kerta syntyneet samaan aikaan vuodesta. 98cm haalarikin oli jemmassa, mutta se taasen oli auttamatta aivan liian grande.

No jokatapauksessa yritettyäni metsästää nettikirppareilta sopivia pukuja tuloksetta, päädyimme marssimaan H&M:lle ja ostamaan uuden puvut. Tämä siksi, että vauvan LA oli samana päivänä. Onneksi kyseessä oli osta 50e saat 10e alennusta-päivä ja edulliset puvut saatiin mukaan vieläkin edukkaammin.

Ensin F:lle oli tästä puvusta 110cm sinisenä ja J:lle 92cm puku mustana. Samoin tein melkein huomasimme, että F:n puku oli hiukan liian 'sopiva' ja Liam kävikin sen vaihtamassa 116cm kokoon, mikä on 104-110cm vaatteita käyttävälle just hyvä.

Samalla Liam rupesi sanomaan, että musta puku on hänestä jotenkin pöhkön näköinen neonvihreällä hupunsisuksella ja kävimme vielä sitten vaihtamassa J:n oman samanlaiseen siniseen. Huvittavaa sinänsä, tuona päivänä oli -30% ulkovaatteista tarjous ja saimme vaihdon yhteydessä rahaa takaisin :D

 Nyt ovat sitten erityis-samiksia tämän talven nämä pojat. Alkujaan en ollut itse ihan erityisihastunut tuohon kirkkaamman siniseen haalareissa, mutta niin sitä silmä tottuu ja nyt näyttävät jo ihan kivoilta.

Mutta se miksi tätä postia rupesin kirjoittelemaan oli ihan puhtaasti arvio näistä edullisemman hintaluokan toppavaatteista. Meilläkään ei juuri nyt ollut varaa laittaa reilua satasta per puku eli joka kierrätetty taikka halvemman merkin haalari olivat vaihtoehdot. Ja mielestäni nämä eivät kyllä häpeä laisinkaan Moloille, Po.peille taikka Ticketeille. Po.pia meillä on ehdottomasti eniten ollutkin eli siihen siis toki parhaiten vertailen.

tästä vauhdikkaasta pojasta ei edes kerinnyt tarkkaa kuvaa napsaisemaan.
mutta minkä ihmeen takia Blogger tekee tästä kuvasta näin  oranssin?

Kaikista tärkein kriteeri (kuten näette) toki on meillä kulutuksen kesto ja veden pitävyys ja siitä nämä näyttäisivät saavan aivan täydet pisteet. Peppumäkeä jäisessä hiekkamäessä, lutrausta lammikoissa, mudassa istumista - kaikkea on kokeiltu. Oikeastaan toistaiseksi, mitä sääilmiötä nämä eivät ole vielä nähneet on kova pakkanen ja lumi (sopisi jo niitäkin kyllä kokeilla täällä etelässä).

Nämä ovat olleet meillä nyt käytössä about 3 viikkoa päivittäin, sillä kaikkien kolmen pukemisen nopeus on ollut nyt tässä aikamoinen valttikortti. Toki +5 asteessa alla on ollut vain erittäin ohut kerros ja jalassa molemmilla kumpparit. Tänään -4 asteessa molemmilla oli vilaakerrasto ihoa vasten ja jalassa Kuomat. Lämpöiset pojat kuoriutui parin tunnin ulkoilun päätteeksi haalareistaan ja uskoisin, että samoilla kerroksilla pärjäisi -10 asteessakin. Lämpimät ovat siis ja hengittävät.

Äsken vielä oikein syynäämällä syynäsin ja ei kyllä ole vielä tippakkan karheumaa pyllyssä taikka polvissa kummallakaan.

 Minulle tosiaan pukujen merkillä ei juurikaan ole itseisarvoa. Kunhan toimivat ja pysyvät lämpiminä. Ulkonäkö tietysti merkkaa, sitä en kiellä, ja näiden yksinkertainen tyyli (Parin vuoden takisesta Popista aika läheinen kopio...) miellyttää minua. Plussaa myöskin hyvistä heijastimista.

Miinuksia tulee mieleen ainostaan muutama: jalkalenkit ovat aivan mahdottoman pitkät ja uusille kuminauhoille ei ole nappeja. Lisäksi hupun etukulmat on pienillä velcroilla kiinni vetoketjun vieressä omassa piilolistassaan ja ne tuntuvat lähtevän suht helposti sieltä paikoiltaan. Tässä siis huomaa sen suunnittelun kömmähdyksen, mikä tuossa hinnassa näkyy. Toisaalta kaikki nuo on helposti itse korjattavissa ihan vain parilla pistolla eli minua ne eivät kyllä sen suuremmin häiritse.

Suuri plussa minun mielestäni on myös se, että näiden pinta on käsitelty kosteudenpitäväksi ilman ympäristölle haitallisia fluorikarboneja. Suurimassahan osassa pukuja kosteusuoja on Goretexiä tai vastaavaa, mikä vesistöihin päätyessään saastuttaa kalakantoja ja luokitellaan ongelmajätteeksi yms. vähemmän mukavaa (täältä voi lukea aiheesta lisää). Mutta koska kosteusuojaa tässä maassa lasten ulkovaatteisiin tarvitaan on loistavaa siis, että H&M (ja olikohan ehkä Lindex?) käyttävät tätä Bionic 
finish eco-suojaa lasten ulkovaatteissaan.

Kaiken kaikkiaan tällä kokemuksella voisin ehdottomasti suositella H&M:n pukuja.

melko täydellisen malliset kulmakarvat vai mitä :)

Nyt vaan suurin toivomus on, että tämä neitokainen mahtuu toppapukuunsa koko talven, vaikka semmoista tahtia kasvua vetää pituussuunassa, että vähän heikolta näyttää. Huomenna saadaan 6-viikkois neuvolakäynnillä uusimmat mitat. Saas nähdä meneekö 60cm jo rikki.

Ensi talvena meillä ei sitten kenties toppapukuja tarvitakkaan vaan selvitään vk-puvuilla villan kera koko vuosi. Huisia! 

Mites te muut? Minkä merkin toppaa teiltä löytyy ja oletteko tyytyväisiä, plussa vai miinusta?

Jees nyt pojille välipalaa, kun heräsivät päikkäreiltä vissiin äänistä kuuluen ja vastailen vielä vastaamattomiin kommentteihin tämän illan aikana :) Sara xxx

Edit. tänään muuten näkyi Gapin sivuilla olevan -40% alennus ja H&M:llä -15% ja monissa muissakin kettikaupoissa Cyber monday ja hurjia alennuksia. Itse en mitään kyllä nyt tilaa, varsinkin kun just eilen naputtelin Gapista pari vaatetta Elsille -30% alella. Voitte arvata minkäverran vatutti, kun tuli tuo tämän päivän tarjous sähköpostiin...