NE TREENIT.

Mainitsin tosiaan eilen kotijumpasta, mitä hikihatussa tein eilen. Ja huomenna. Ja perjantaina.
Nimittäin maailman epäliikunnallisimman naisen on nyt vienyt mukanaan treenaus.
Tämä on niin hyvä juttu, että toki täällä blogissakin täytyy sananen asiasta sanoa.

Joskus joulukuussa satuin pistäytymään Mona's daily style-blogissa, mikä nyt varsinaisesti ei kuulu omalle lukulistalle. Mitä lie kohtalon kuljettelua se taas olikaan, kun sinne satuin, mutta Mona kertoi juuri tekevänsä 'hauskaa' kotitreeniä. Naureskelin kait mielessäni, että täytyy olla tosi pimahtanut, että luonnehtii hikijumppaa hauskaksi. Klikkailin kuitenkin itseni hänen mainostamansa Kayla Itsinies nimisen australialaisen personal trainerin sivuille. (Edit. en siis lainkaan pidä Monaa pimahtaneena vaan olen hyvin hyvin kiitollinen, että hänen takiansa tämä pallo lähti pyörimään (pun intended ;)))

Ja yht'äkkiä löysin itseni pohtimassa pitäisikö minunkin aloittaa tuo 12 viikon treeniohjelma?

Siitä asti, kun muutimme tänne, kuvittelin rupeavani käymään kuntosalilla monta kertaa viikossa, koska saan sitä ilmaiseksi Liamin työpaikalla käyttää. No juupajuu, en tosiaan tiennyt tullessani, että siipan työt vievät sen 50-70 viikkotuntia mennessään ja kuntosaliunelmille sai aika pian heittaa heipat. Yritin parhaani mukaan käydä edes kävelylenkeillä, mutta vauvavuoden ja muuton tuoma väsymys oli niin kova, että kuntoilumotivaatio oli kertakaikkisen tiessään.

Takaisin joulukuuhun. Tämä Kayla-treeni, Bikini body guide, alkoi tosissaan houkuttamaan, kun tajusin, että voin tehdä sen kotosalla ja vain puolisen tuntia kerrallaan, 4 seisemän minuutin kiertoharjoittelua. Instagramista löytyy mahtava määrä kyseisen treenin harrastajia ja heidän muutostarinoitaan. Mietin ohjepaketin tilaamista parisen viikkoa, koska se on melko hintava. Ravinto-ohje-kirjasen lataamista ehkä hieman kadun, sillä se oli aivan tuttua tavaraa, mutta treenipakettiin satsaamista en sekuntiakaan.

Sopivasti vuodenvaihteessa lähes jokaisessa kaupassa oli jonkin sortin treenirompetta edullisesti kaupan ja ostin lidlistä ja Aldista (samanlainen ketju) käsipainot, medicine ballin (mikä suomeksi?), jumppamaton, hyppynarun, vaahtomuovirullan lihasten rullailuun ja kaksi 'saunajakkaraa' steppilaudoiksi.

Aloitin 12 viikon treeniohjelman intoa puhkuen Tammikuussa ja ensi hetkestä olin koukussa. Treenit ei missään nimessä ole hauskoja, lähinnä kuolettavan kamalia oli ensimmäinen ajatukseni, mutta tosi motivoivia, koska edistystä alkoi tapahtumaan nopeaan tahtiin.

Ja sitten me alettiin sairastelemaan.

Ja jokaisessa välissä, kun suinkin pystyin yritin päästä treeneihin taas kiinni, kunnes taas olin jossain taudissa. Suomiloman ja Liamin loman päätin ihan vain parannella vastustuskykyä, kävellä paljon ja keräillä intoa ja viime viikolla vihdoin taas palasin jumppailun pariin.

Uskomatonta kyllä, sairasteluista huolimatta, kunto Tammikuusta on kasvanut ihan hirmuisesti. Sellaiset liikkeet, mitä piti silloin helpottaa huomattavasti, menivät nyt ihan täydessä muodossaan. Esim. punnerruksia (joskin naistenversioita) pystyin hikisesti tekemään tuolloin kaksi menee nyt 15 tuosta vaan.

Tämä kotitreenailu sopii mulle vallan mainiosti. Aluksi yritin tehdä puolituntisen Elsin päiväunien aikaan, mutta nyt treenailen myös kaikkien lasten ollessa paikalla. Toisinaan joudun hätistelemään heitä vähän tuonnemakksi etteivät saa käsipainosta huitasua vahingossa ja Elsillä on vähän hankala tapa tulla makoilemaan ihan liki, kun yritän tehdä vatsalihasliikkeitä, mutta such is life :) Parastahan tässä tietysti on se, ettei treenailuni ole laisinkaan sidonnaisia Liamin työaikoihin.

               

Tästä viikosta syyskuuhun motivaatio lähtee todelliseen testiin, kun Liamin työtahti kiristyy kesäkauden vuoksi entisestään ja tulen pyörittämään taloutta taas itsekseni aikalailla 100%sesti, mutta toisaalta se juuri motivoi niin paljon, sillä kaiken kaikkiaan nyt on varmaan miljoona kertaa pirteämpi olo kuin viime kesänä.

Yritän syödä niin terveellisesti, kuin kykenen, mutta yritän myös olla olematta sen kanssa ehdoton ja nämä jumppailut on nyt se prioriteetti juttu. Paino multa on Marraskuulta, kun lopetin imettämisen (olen sellainen luonnonoikku, kuka tarraa imetysaikana jokaiseen kiloon ja ne ei tod. putoa siinä samalla), pudonnut pikkuhiljaa sellaisen 5-6kg. En kauheasti punnitse itseäni, mutta pikkuhiljaa olisi kiva vielä sellaisesta kymmenisestä kilosta päästä eroon. Lihaskunnon ja jaksamisen parantuminen on itselleni tässä koko kuntoilussa se tärkein asia.

Parempia edistymiskuvia julkaisen ehkäpä sitten, kun matkaa on takana pikkuisen enemmän. Mutta kyllä tuossa mielestäni jo jotain näkyy :) Pitkä matka vielä edessä.

(Pahoittelen muuten kuvien laatua, kun ovat iPadilla otettuja.) 

Nämä treenit on siinä mielessä hintansa väärti, että ne ei todellakaan muutu helpommaksi. Päin vastoin. Tulen todennäköisesti tekemään saman kolmekuukautisen tämän jakson loputtua uudelleen, kuten moni muu samaa harrastava on tehnyt. Koko rahan edestä :)

Mut sellaisia liikunnallisempia mietteitä tällä kertaa. Löytyykö täältä muilta BBG-treenailijoita? Ja siis tosiaan suosittelen tuohon e-kirjaan satsaamista, jos tämä suinkaan tuntuu houkuttelevalta :)

Nyt sitten silityslaudan ja -raudan kimppuun ja heippa vaan!

SIRPALEET TUOTTAVAT ONNEA.

Ja sitä onnea on nyt tehtailtu yhden Taika-kulhon, Taika-kahvikupin, valkoisen lautasen ja iPhonen näyttöjen kanssa. Vähempikin olisi riittänyt, mutta ehkä meistä tulee nyt oikein extra onnekkaita :)

Toisinaan täällä meinaa ajatukset painua varsin matalalle, koska tietyt asiat voi olla todella haastavia tässä maassa. Vanhanaikaisia ja monimutkaisia. Jos olet koskaan kiroillut Kelan papereita, niin voin kertoa, että Irlannin social welfare paprut on jotain ihan muuta. Niiden kanssa meinaa välillä tulla hulluksi. Vähintään.

Joka tapauksessa, tänään oli sellainen päivä, että täytyi ihan tosissaan työskennellä, että sai ajatukset positiivisen puolelle. Mutta onnistuin. Otin ihan hetken itselleni, makasin peiton alla sängyssä hengittelin syvään. Miten mahtava pieni keino tämän kiireisen arjen keskellä järjestäytyä uudelleen.

Siitä tulin miettineeksi, että meditointi, hiljentyminen tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua on tosi tärkeätä ja jopa elintärkeätä. Mulla alkaa ainakin korvista miltei savuta ellen saa välillä olla ihan yksin ja ihan hiljaa. Mieluiten vielä ihan hiljaisuudessa. Välillä siihen ei auta kuin sormet korvissa, kun lapset leikkii daddyn kanssa viereisessä huoneessa :)

Vaikka ehkä joistain posteistani saa sellaisen kuvan, että meidän elämä olisi jotenkin täydellistä täällä rakkauden keskellä, kauniissa maisemissa ja tilulilu, tulee tasaisin väliajoin sellaisia hetkiä, että kaikki tuntuu tosi epätoivoiselta. Mutta kaiken sen keskellä yritän ajatella, miten paljon meillä on. Just sitä rakkautta, tämä joskaan ei täydellinen, mutta kotoisa koti.

Eikä asiat nyt oikeasti voi olla hullummin, jos iltapalaksi saa syödä tällaista herkkua:

Nykyään mä itseasiassa ajattelen aika usein mitä kaikkea saan tehdä. Tänään kamalaa hiki-kotijumppaa huhkiessani puoliksi mietin, että oksennan tai kuolen kohta ja sitten taas olin niin fiiliksissäni, että tässä mä vain kotosalla saan treenailla jumppamattoni ja muiden tykötarpeitten kera. Oli aika paljon kovempi vetävä voima rehkiä jumpat loppuun, kuin negistely :)

Ja tuo kännykkä. No sen näytön saa tietysti korjattua. Mutta se kustannus on aika monen muun tärkeämmän menon hännillä eli pitää vain elää asian kanssa. Ja oikeasti miten onnekas juttu onkaan ettei tuo etukamera mennyt rikki ja voi jatkaa facetime-puheluiden soittelua perheeni kanssa?! Enkä vielä tiedä minkämoinen yöunionni siitä koittaakaan, että tuolta näytöltä on aika rasittava selailla facebookia ja instagrammia ;) Nythän mä voi vielä vaikka ruveta lukemaan sängyssä kirjojakin, sillä Elsikin sai tänä iltana mennä eka kertaa ikinä nukkumaan poikien kanssa lastenhuoneeseen. Hui.

Aika kamalan maanantain iltana voikin olla hyvä ja iloinen fiilis. Ja aika huisin siisti ilta-taivas.

Eipä muuta kuin positiivista ja onnekasta alkuviikkoa kaverit <3

KAKSIKIELISISTÄ LAPSISTA.

 Moi, mä olen tässä just viime päivinä kovasti mietiskellyt tätä meidän lasten kaksikielisyyttä ja ajattelin siitä tännekkin vähän kirjoitella, koska kiinnostava aihe mielestäni on. Enää harvemmin tulee oikein itse pysähdyttyä ihmettelemään asiaa, mutta nyt menneellä viikolla leikkipuistossa aika monetkin äidit halusivat kovasti jutella asiasta ja eivät jotenkin kertakaikkisesti voineet uskoa, että lapset tajuavat kahta kieltä täydellisesti. Mä aina ja kaikkialla puhun kolmikolleni Suomeksi. Ihan yhden kerran sormilla on laskettavissa ne tilanteet, että olen ensin sanonut englanniksi. Ja nekin kerrat ovat olleet sellaisia, että paikalla on ollut joku toinen lapsi, kenen pitää myös ymmärtää, mitä sanon.

Mut juu, kyllä he tajuavat molemmilla kielillä yhtä paljon ja sanoisin, että molemmat kielet ovat miltei tasaväkisesti yhtä hyvät yhä edelleen.Vähän Fionnilla tuntuu Suomen sanat olevan hakusessa toisinaan, mutta Suomi-loma auttoi siihenkin hurjasti.

 Pojat ovat Fionnin koulun aloituksen jälkeen ruvenneet usein leikkimään yhdessä englanniksi ja luulen sen johtuvan siitä, että Fionn on ylipäätänsä oppinut leikkimään englannin-kielellä sellaiset leikit, missä on hahmoja. Naurattaa kuunnella heidän juttuja, kun Jamesin englannin ääntämys kuulostaa välillä sellaiselta tursistikieleltä :) Muuten he puhuvat kyllä keskenään Suomea ja Elsille myös.

Fionnin puheen kanssa on tullut tosi iso harppaus sitten syksyn, mihin asti molemmilla kielillä puhe oli vielä aika vajavaista. Fionnhan rupesi puhumaan mitään 'järkeviä' lauseita vasta tosi myöhään reilusti yli kolmevuotiaana. Lauserakenteet ja sanonnat olivat mitä ihmeellisempiä esim. "kuk se on?"  (mikä se on) ja "kuk se tulee?" (mistä se tulee/mitä sillä tehdään) olivat mielestäni vielä reilu vuosi sitten mielestäni aika symppiksiä sanomisia :) Ja Elsin syntyessä F aina sanoi "haluun syytiin sen" (haluan sen syliini) ja sanojen järjestys oli toisinaan ihan tolkuton.

Meillä oli oikeasti aika haastavaakin, kun herkkis F ei osannut sanoa, minä en ymmärtänyt ja lopulta kommunikointi oli vain ihan mahdotonta. Ja sit veijari rupesi jo sitä käyttämään hyväkseen ja esitti ettei ymmärrä :D

Nykyään englanniksi tuo höpöttelee vaikka minkämoisia ja sanavarasto on molemmilla kielillä hurjan laaja. Englanniksi virheitä tulee he/she-jutuissa (kuten Suomalaisilla useinkin) ja hän yrittää itseppintaisesti sanoa "Wer car, wer home", kun oikein on tietysti "Our car, our home".

Mullahan myös jotkin Suomen sanat tuppaa unohtumaan ja tässä yksi kerta höpisinkin ääneen itsekseni: "nyt me tarvittaisiin ne...mitkäs ne nyt onkaan suomeksi ladder"
"Tikkaat", huikkasi Fionn heti suorin tein ja olin jotenkin ihan äimänä taas, miten nuo voi jokaisen sanan ja jokaisen merkityksen osata ja muistaa kahdella niin erilaisella kielellä. Jos sitä tosiaan ajattelee, on se aivan ihmeellistä ja uskomatonta.

 James on sitten taas yllättänyt meidät, miten nopeasti on ruvennut sujuvasti ylipäätänsä puhumaan. Meillä on ihan erilaista, kun F:n kanssa samanikäisenä, kun hänestä on ihan eritavalla minulle seuraa jo kolmevuotiaana. James välillä kyllä uhmissaan oikein kieltäytyy puhumasta joitakin sanoja Suomeksi, mutta sellaisiahan minä en ota kuuleviin korviini :D
J aloitti nyt kaksi iltapäivää viikossa play schoolissa ja ensi syksystä on sielä sitten arkiaamut eskarissa. Vähän kauhulla mietin, miten se Suomenkieleen tulee vaikuttamaankaan.

Elsi ei montaa sanaa sano. Pojat muistaakseni molemmat rupesivat siinä 1v3-4kk ikäisinä toistelemaan useitakin sanoja ja molemmat sanoivat esim. äiti ja sittemmin kutuvat minua äitiliiksi. Juu ei Elsi. Elsi osaa sanoa "nenä", "apa" (napa), "PaPi" (Peppa Pig), "Car", "Daddy" ja minua kutsuu - siitä huolimatta, että käytän itsestäni kolmatta persoonaa äiti tai äitiliini - "Mmammiii!" 

Mistä lie Pipsa Possusta senkin oppinut, voi tsiisus... Mommy Pig, indeed...

Suomessa lapset katsoivat paljon lastenohjelmia englanniksi ja Liam luki heille silloin tositosi paljon, kun hänellä oli enemmän aikaa (lukee edelleenkin, mutta vähän harvemmin). Minulle taas ääneenlukeminen on aivan tajuttoman vaikeaa lukihäiriön takia ja yritänkin nyt tosissani täällä ollessa tsempata tuossa lapsille lukemisessa. Isovanhemmat valjastetaan myös vierailuillaan tähän hommaan :) Onneksi tuli raahattua koko meidän kotikirjasto mukanamme muuttokuormassa.

F on koulussa käynyt kahden Puolalais-pojan (Irlannissa on tosi iso määrä Puolalaisia maahanmuuttajia) kanssa ylimääräisessä tukiopetuksessa, mutta sielläkin käsittääkseni leikin kautta vain tuetaan jo takaraivossa piilevää sanastoa. Nuokin kaksospojat ovat syntyneet Irlannissa ja kuulleet koko elämänsä Englantia, mutta eivät sitä oikein uskalla puhua.

Kaikenkaikkiaan Fionn rakastaa koulua. Ei kaduta sekuntiakaan, että hän aloitti täällä koulutaipaleensa Suomalaisten silmissä kovin nuorena. Oppimisen ilo ja into lämmittää tosi paljon meidän vanhempien sydäntä ja kolmas kieli Irlanti/Iiri tuntuu myös tulevan melkoisen helposti kyytiin mukaan.

Minusta on jännittävää miten erilaisella tyylillä täällä opetetaan lukemaan. Sanat tavallaan melkein kuin opetetaan valokuvamuistilla. Hurjan vaikea selittää, mutta se homma F:llä sujuu ihan hitsin hyvin ja ollaan jouduttu pyytämään opelta lisämateriaalia, kun poikanen lukee läksykirjat liian nopeasti kokonaan :)) Suomenkielisestä aapisesta luetaan yhdessä tavutusta ja toivon pystyväni opettamaan meidän lapsille myös, miten Suomeksi luetaan.

Juu ja tuo pikkuvelihän jo osallistuu kaikkeen läksyjen tekoon myöskin ja tuntuu myös osaavan samat kirjat läpikotaisin. Ei näiltä pieniltä koululaisilta mun mielestä odotetakkaan lukutaitoa vielä pariin vuoteen ja etenemistahti on lukuläksyjen kanssa on todella hidas.

Toistaiseksi siis lapset on ihan tasaväkisen kaksikielisiä ja toivon niin myös pysyvän. Meillähän on tosiaan täällä kavereina myös kaksi Suomalaista äitiä samalla tavalla kaksikielisten poikiensa kera, ketkä on meidän poikien hyvät kaverit ja usein kaverukset puhuvatkin keskenään Suomea.

Kaikenkaikkiaan kielenkehitys on mennyt jotakuinkin näin:

- n. puolivuotiaana olemme huomanneet vauvojemme erottavan, että puhumme kahta eri kieltä.

- ensimmäiset yksittäiset sanat ovat tulleet siinä 1v4k

- siitä eteenpäin sanoja on ruvennut tulemaan enemmänkin, mutta tietyt sanat tulevat Suomeksi ja tietyt Englanniksi eli ei samaa sanaa molemmilla kielillä vaan joko tai tässä vaiheessa

- n. 2,5v lapsukaiset ovat ruvenneet kodentamaan kielet niihin tyyppeihin perheessä, ketkä puhuvat mitäkin kieltä. Ei enää sekaisin Suomeksi höpöttämistä grannylle ja grandadille tai Engalantia päinvastoin mummille ja paapalle. 

Olen sellaisista perheistä, missä toinen kieli on paljon dominoivampi eli vain toinen vanhempi on vastuussa koko kielen kuulemisesta, sen vähemmän kuullun kielen tulevan kunnolla läpi juurikin kolme-neljävuotiaana. Esim. Suomalais-ranksalainen siskontyttöni, kuka asuu Suomessa ja käy Suomenkielistä päiväkotia (vanhempien välinen kieli ranska), aikaisemmin itsepintaisesti puhui isälleen ja sen puolen isovanhemmille Suomeksi, mutta nyt juurikin kolme täyttäessään rupesikin soljuvasti juttelemaan kaiken heille ranskaksi. Ylipäätänsä vertalaistukea tarvitseville kahden kielen keskellä sompaileville vanhemmille sanoisin, että kannattaa vain jatkaa sitä oman kielen puhumista ja vaatia sitä myös lapsilta. Kaikessa karuudessaa :D

Että sellaisia perjantai-illan mietteitä. Sielä tuskin kukaan tätä postia enää lukee tämän illan puolella eli oikein kivaa launtaita ja viikonloppua itse kullekkin :)

HUOMENNA TAAS NÄMÄ ASUT.

Tai ehkä vielä enemmänkin päälle.

Voi kurjuus, meidän lämpöaalto on kuulemma siis huomisaamuna ohitse.

Vaikea uskoa, kun tuola on niin kaunis poutainen ja kesäinen ilta just nyt.

Tietysti hyvä, että voi nyt viikon auringonpaisteen jälkeen kopsata tämän viime viikon torstain vaatetuksen, nimittäin hirmusen mainiosti viihdyin nuissakin vaatteissa :)

Ja siksipäs näistä silloin kuvan napsaisinkin. Jalassa oli vielä valkoiset tennarit.

Kaksi mainitsemisen arvoista vaatekappaletta, joista toinen on nuo tuollaiset H&M:n ihan perusvaarinpaidat.

Hinta-laatusuhde on aivan valtavan hyvä. Mulla on sama paita neljässä värissä ja pesusta toiseen pysynyt hurjan hyvänä. Suosittelen siis muillekkin simppelien trikoopaitojen ystäville.

Tämä oli kiva myös kynähameen kaverina :)

Ja sitten vielä nuo farkut, mitkä ostin nyt Suomi-lomalta Gina Tricotista.

Kauan etsinkin kivoja rentoja ja vähän löysiä vajaamittaisia vaaleita farkkuja kevääksi ja kesäksi ja näitä olen pitänyt paljon. Mallin nimeä en muista, mutta pesulapusta löytyy tällainen kuin ART NO: 69580

Takin sain Liamilta hääpäivälahjaksi syksyllä ja sen merkki on Dunnes stores ja lippiksen varastin myös mieheltä.

Näitä siis huomenna varvastossujen ja kesämekkosten tilalle.

Toissalta ihan vitsin hyvä, että vähän säätyyppi vaihtuu, sillä mä olen aivan totaalisesti unohtanut näiksi ulkonaluuhaamispäiviksi kaikki kotityöt. Huominen täytynee aloittaa isoilla ruokaostoksilla ja sitten pyykkäämistä ja luutuamista. 

Onneksi näistä auringonpaisteista on sentään merkkinä pisamia ja rusketusta!

Kohta sielä Suomessakin pärjää paitahihasillaan, odottakaapas vaan <3

11. KYSYMYSTÄ

11. KYSYMYSTÄ HAASTETUILLE esitti Elisa La petite princesse-blogista. Vastasin näihin jo viisaasti heti, kun ne tuolta Elisan puolelta luin, että varmasti tuli ne vastaukset, mitä heti ajatteli ensimmäiseksi. Näitä haastehommeleita ei aikoihin olekkaan ollut eli kiitos paljon :)

1. Mikä on tärkein päivärutiinisi?

Aamukahvi. Rakastan aamukahvia yli kaiken. Haaveilen siitä usein jo iltaisin (truestory ja usein sillä ei ole mitään tekemistä kofeiinin kanssa. Aamukahvini voi siis myös olla kofeiiniton. 

Meillä ollaan hereillä usein jo kuuden aikaan ja Fionnin koulu alkaa 9:15. Olen aikatauluttanut suurpiirteisesti aamun niin, että kaikkien tohinoiden keskellä minulle jää n. 20 minuuttia kahdeksan aikaan istua sohvan nurkkaan kaffikupin kera :)

(blogien ja instagramin pläräys samalla kruunaa hetken)

2. Paras kirja, jonka olet lukenut? Miksi?

Salaisuus-kirja (Rhonda Byrne) herätti paljon ajatuksia omaan ajatusmaailmaan ja sen voimallisuuteen.

3. Mihin olet aina halunnut matkustaa? Oletko toteuttanut haaveesi?

Brasiliaan. En ole vielä toteuttanut ja lentomatka sinne hirvittää. Mutta vielä joku päivä voitan pelkoni ja matkustan sinne. Ja mielellään kiertelemään pidemmäksi aikaa.

4. Haluaisitko asua ulkomailla? Missä?

Ehhehhee. No juu. Sinne Brightoniin muuttaisin salamana, jos finanssit olisivat kohdillaan (=voittaisimme lotossa).

5. Jos saisit täyttää vaatekaapin vain yhdellä merkillä, mikä se olisi? Lasten/oma?

Valitsen nämä nyt sellaisen sopivan realistisen hintatason mukaan:

Lasten kohdalla sanoisin Gap. Sieltä löytyy yleensä aina jotain just omaa silmää miellyttävää (ja toki paljon ei mieleistäkin). 

Omalla kohdalla onkin sitten tosi vaikea valita. Ehkä ihan H&M. Sieltä saattaa kuitenkin löytyä ihan helmiäkin vaatteita. 

Jos rahasta ei tarvitsisi välittää, valitsisin toki jotain ekologisempaa ja eettisempää.

6. Lempikukkasi?

Pioni. Mutta just nyt nuo kaikkialla kukkivat kirsikan kukkakset ihastuttavat aika paljon :)

7. Tärkein periaatteesi äitinä?

Rakkautta ja läheisyyttä ei voi osoittaa liikaa. Millään muulla ei oikeastaan ole mutään väliä. Rakkaudesta tulee turvaa, itsetuntoa, empatiaa, stressin lievitystä. Meillä halataan ja pussataan ja sanotaan, että rakastan paljon. Siis tositosi paljon.

8. Oma juttusi, josta et luovu?

Vaate- ja meikkikotkotukset ;)

Ja blogin kirjoittaminen.

9. Hetki, joka on jäänyt mieleesi? Miksi?

Olen tämän aikaisemmin kirjoittanut, mutta se hetki, kun Elsi istui eka kertaa syöttötuolissa meidän muiden kanssa samaan ruokapöytään. Se on varmaan koko elämäni onnellisin hetki, sillä juuri silloin tajusin saaneeni kaiken, mitä olin tältä elämältä toivonut. Kolme lasta ja rakastava, ihana aviomies.

10. Oletko kenkä- vai laukkuihminen?

Molemmat. Mutta olen vähän turhan huoleton niiden suhteen. Tai siis en osaa yhtään huoltaa kenkiä ja siinä pitäisi petrata, että ne pysyisivät parempana pidempään. Laukkuja myös rakastan, mutta niissä ehdottomasti laatu korvaa määrän.

11. Lempipuuhasi kesällä? Aikuisten/lasten kesken?

Aikuisten kesken varmaankin illallinen ulkosalla ja sen jälkeen muutama lasillinen kuohuvaa leppoisasti istuskellen ilta-auringossa. Kaikista mieluiten tämä kaikki jossain Välimeren lomakohteessa :) mutta esim. parin vuoden takaiset istuskelut Helsingin Mattolaituri-kuppilan kansituoleissa siipan kanssa kauniina kesäiltana on aivan todella rakas muisto, mikä olisi kiva toteuttaa uudestaan. 

(Toim. huom. lasin kuohuva sisältö voi olla holitonkin, koska esim. tuolla Mattolaiturikerralla olin raskaana)

Lasten kanssa oikeastaan mitkä vaan ulkoleikit auringonpaisteessa. Nämä viimeisen viikon päivät ollaan 90% vietetty ulkosalla. Kotiutuessa puistosta/kylältä/rannalta on lapset halunneet poikkeuksetta jäädä vielä omalle pihalle potkulaudoilla potkuttelemaan tms.

***

Et sellaisia vastauksia. Mutta tiedättekö, nyt mä olen vähän tylsä enkä haasta ketään muuta mukaan kysymyksin, sillä Elisa näkyi haastavan oikeastaan melkein samat tyypit, mitä itsekkin olisin valinnut. 

Sen sijaan haastan teidät lukijat haastan kommentoimaan. En välttämättä tätä omaa blogiani (vaikka sekin on superkivaa) vaan blogeja yleisesti. Just lapsimessuilla juteltiin Jotain tekemistä-Pian kanssa tästä ilmiöstä, että kommenttiboksit on muuttuneet tosi hiljaisiksi. 

Ymmärrän, että suurin osa selaillee blogeja kännykällä ja usein kommentointi on siksi hankalampaa (??), mutta voi vitsit miten yksikin puumerkki tuottaa kirjoittajalle paljon iloa :) 

Ja ennekaikkea motivoi bloggaamaan.

Itse yritän oikein ottaa asiakseni välillä kommentoida jokaiseen lemppari blogiini jotakin. 

Nimittäin itsellänikin on nyt aika iso innostus tämän kirjoittelemisen suhteen ja välillä on vähän tylsää huomata päivittäisijä kävijöitä käyneen useita satoja ja seurailijoita sekä facebookin välityksellä, että bloggerin on ilmaantunut useita uusia ja täytyy sanoa, että vähän iskee vainoharhainen olo, että ketä kaikkia tuttuja ja tuntemattomia sielä onkaan??

No äiti ainakin lukee, mutta ketäs te muut olette?

Tykkäättekö? Mitä lisää ja mitä vähemmän?

Mutta siis kommentoikaa blogeihin pliis, sillä kaikille meille ei tästä ole rahallista hyötyä ja siksi se vuorovaikutus lukijoiden kanssa on ikääskuin se omanlainen palkkansa :)

Hyvä mieli :)

Mutta nyt painun nukkumaan ja jatketaan vähän arkisemmilla kuulumisilla pian :)

RANTAPÄIVÄ HUHTIKUUSSA.

HYVÄÄ VAALI-ILTAA KAVERIT. Mäkin ehdin Suomi-reissulla jo ennakkoäänestää eli olen kansalaisvelvollisuuteni suorittanut :) Täällä Irlannissa muuten äänestetään ihan pian sukupuolitasa-arvoisen avioliiton oikeudesta. Saas nähdä ollaanko täällä ajatusmaailmassa jo yhtä pitkällä, kuin sielä Suomessa.

Jokatapauksessa me vietettiin tämä jälleen kerran satumaisen kaunis kevätpäivä perhekavereiden kanssa rannalla. Sää oli aurinkoinen, lämmin, mutta tuulinen.

Mä olen sellainen rantatyttö, että sielä tunnen oloni vain niin kotoisaksi ja onnelliseksi. Meidän lapsukaisitakin on tulossa ihanan huolettomia rantaeläjiä. Ehkäpä tänä kesänä voisin jo uskaltautua yksin heidän kanssaan jollekkin pienemmälle rannalle?

 Mut juu, meren tuoksu ja hiekka varpaidenvälissä - ehkäpä parasta terapiaa. Ja samalla ilmainen pedikyyri! Pikkuhiljaa täytynee taas ruveta lakkailemaan varpaankynsiäkin :)

Elsi varsin tohkeissaan leikki hiekkaleikkejä, mikä on minulle äitinä ihan uuttaa. Meidän poikia ei ikinä ole hiekkakakut, lapiot sun muut kiinnostaneet tippaakaan, mutta Elsi viihtyisi näiden parissa loputtomiin.

 Juu-u, tässä tyttönen ei olisi malttanut laisinkaan lähteä kotio. Se todellakin saatiin kuulla ja tuntea :D

Huomenna sitten meiltä loppuukin tämä perheloma. On ollut kyllä aivan ihanaa. Varsinkin nämä aurinkoiset säät ovat ollet ihan mielettömiä, mutta elkää Suomi-tyypit huoliko! Sinnekkin on vissiin matkalla 'terassi-kelit' jonkun iltapäivälehden mukaan :)

Sori tämä vähän väsynyt teksti. Nukuttaa jo aika hirmuisesti, kun ollaan niin kovasti oltu viimepäivät menossa ja erityisesti raikkaassa ulkoilmassa. Eli eipäs sen kummoisempaa, kuin iloista ja energistä tulevaa viikkoa ja kuullaan taas :)

POSTIKORTTEJA LOMALTA.

IHANAISTA PERJANTAI-ILTAA.
Mitähän taas teille näistä maisemista kertoisin?

Meitä hellitään täällä tällä hetkellä ihan mielettömillä kevätsäillä, melko tyypillistä kyllä Irlannissa, että huhtikuussa voi olla todella lämpöistäkin. +17 oli lukemat tänään ja miten onnellinen voi ollakkaan, että Liamilla on viikon loma just nyt. Hänelle niiiiin ansaittu - viimeksi lomalla Maaliskuussa vuosi sitten. Aika jännä juttu, nimittäin juuri sillä lomalla jännitimme kovasti saisiko hän kutsun työhaastattelun tämänhetkiseen työpaikkaansa. 

Olin tuolloin vasta eka kertaa kuullut koko kotikylämme nimen :D

Aurinkoisella säällä nämä medän huudit on kyllä sellainen heaven on earth.

Eilen pikkuisten päiväuniaikaan lähdettiin ajelemaan parin kymmenen minuutin päähän suuntaan, missä Liam ei ollut vielä ikinä käynyt. Pysähdyttiin tämän tästä ihailemaan maisemia.

Josko joku näihin Connemaran maisemiin mielii lomailemaan, 

niin tämä on aivan pyöräilijöiden taivas. Varmasti paras tapa nähdä paikkoja :)

Tänään me ollaankin oltu ulkosalla ihan omilla kylillä iiiihan koko päivä.

Leikkipuistossakin kahteen otteeseen. Ja käveleskelty ympäriinsä ees taas, Fionnia hakemaan koulusta, kotiin ja kauppaan ja kotipihalle potkulautailemaan. 

Nyt pitäisi tästä jaksaa vielä laittaa vähän lilaa luomeen, kun menen ystävän kanssa vielä parille lasilliselle tuonne meidän 'keskustaan'. Mieletöntä luksusta tämä tällainen lomailu :D 

Olen varmaan ensi viikolla ihan sekaisin, kun alkaa taas oma arkirumban yksin pyöritys.

Mutta sitä ennen, chinchin ja iloista illan jatkoa :)

SE VIIKKO, KUN OLIN OFF-LINE.

Tai en ihan kokonaan, mutta melkein :)

Täällä tätä postia naputtelen kuulkaa jossain Norjan ilmatilassa matkalla kotio Irlantiin. Olen kyllä nytkin off-line, mutta Elsi tuossa vieressä nukkuu ja pojat pelaa padilla. Yht'äkkiä mulla ei ollutkaan mitään tekemistä. Oli kyllä aika virkistävää olla Suomessa vanhempieni kotia lukuunottamatta netin uloitumattomissa. Aika paljon tulee somessa vietettyä aikaa ja nyt sain siihenkin vähän taukoa :)

Tämä toka viikko Suomessa oli tosiaan varsin kiireinen, mutta niin kiva. Nyt tuntuu, että ehdittiin tekemään kaikkea hauskaa, joskin muutamaa kaveria olisin vielä mieluusti nähnyt. Valitettavasti aikataulut meni ristiin.

Käytiin parina päivänä meidän vanhassa tutusta leikkipuistossa moikaamassa kerhon tätejä ja muistuipa taas mieleen ne aamut elävästi, kun oltiin ihka ainoina tuola leikkimässä säällä, kuin säällä. Se herätti paljon mielessäni ajatuksia, mihin ehkä palaan tuonnempana.

Tiistaina käväisin Kalastajan vaimo-blogin Johannan uuden kirjan julkistustilaisuudessa Menita-lankakaupassa keskustassa. Tykkään hurjasti neuloa, mutta suurpiirteisenä tyyppinä neulon mieluiten ohjeesta. Johannalla on mielestäni aina ollut tosi  kauniita ja kivoja malleja ja uusi kirja on hurjan kaunis kokonaisuus. Ja kirjailija itse on kyllä luonnossa just niin suloinen, kun blogi antaa olettaa :)

Heti julkistustilaisuudesta hyppäsin kaverini autoon ja hän tyttärineen tuli mun vanhempien luokse kylään. Me ollaan ystävän kanssa tunnettu 9-vuotiaasta asti ja hän on kyllä minun vanhin ystävä. Ja hauska yhteensattuma; hänen esikoisensa on syntynyt viikkoa ennen meidän Elsiä. Tytöillä on jopa sama lempinimi vahingossa :)

Keskiviikko, torstai ja perjantai oli omistettu siskoille ja siskonlapsille ja Fionnin passinhaulle, erään toisen ihanan ystävän treffaamiselle ja launtaina olikin sitten aivan kokopäivän meno.

Aluksi suuntasin lapsimessuille ja sieltä tapaamaan ihanaa naisjoukkoa. Tapasin ensi kertaa esim. Jotain tekemistä-blogin Pian ja tuntui, kuin oltaisiin tunnettu aina. Ihana ihminen ❤️ Messuilla moikattiin myös Kultahipun Evelinaa ja Villa foxin Satua ja olipas tosi mukava tavata kasvokkain tytöt. 

Itse en messuilta löytänyt mitään lapsille, mutta tämä Lumoan mekko oli mielestäni ehkä tarjonnan paras yksilö. 

Oli kyllä aika kiva olla kerrankin menossa koko päivä ilman lapsia, vaikka mulla olikin aivan hirmuinen ikävä heitä :D 

Oli aivan ihana olla Suomessa käymässä ja vähän haikeus tulee mennä kotiin, mutta samalla kutkuttaa mahan pohjasta, että pian saan halata ja pusutella omaa rakasta miestä. Ja hän on vielä kaiken huipuksi lomalla koko viikon! Ensimmäinen lomaviikko sitten   viimevuoden maaliskuun.

Lentokentältä jatkamme taas anoppilaan, mistä ajelemme sitten huomenissa kotiin Connemaraan. F menee sitten pari päivää myöhässä kouluun ja keskiviikkona alkaa Jamesin suuresti odottama play school.

Mutta sellaista siis. Palaan nyt tämän jälkeen kameroitteni luokse ja sain vielä isältä lainaksi yhden huipun linssinkin.

Eli seuraavaksi siis kuulumisia kunnon kuvilla :) heippavaan ja pian kuullaan!

HEI, HEI KUULE SUOMI!

 No hei vaan. Täällähän me Suomessa tosiaan ollaankin jo pitkälti ensimmäistä viikkoa. Matkustus meni oikein yllättävän hyvin. Lentopelkoiselle tiistain puuskainen myrskytuuli oli aluksi aika kauhistuttava ajatus varsinkin, kun meillä oli välilasku Lontoossa, mutta nousuja lukuunottamatta, lennot olivat oikein leppoisat. Tai no mitä ne nyt yksin kolmen lapsen kanssa voivat ollakkaan :D

Ensimmäiset päivät Suomessa oli pää pyörällä aikaerosta (varsinkin, kun kellotkin juuri siirrettiin kesäaikaan) ja itse koin jonkinmoista kulttuuri-shokkia. Olin vuoron perään hämilläni kaikesta tutusta ja onneni kukkuloilla kaikesta tutusta. 

Ajoin läpi meidän vuoden takaisen naapuriston ja ahdistuin jotenkin kummasti, ihan kuin se olisi vielä meidän arki ja sitten taas toisaalta muistelin lämmöllä niitä ihan tavallisia päiviä lähiössä, mitä rytmitti Pikku Kakkonen.

Keskiviikon halailin siskoja ja siskojen lapsia ja rakastuin palavasti erääseen pieneen ihmeelliseen parikuiseen ihmiseen. 

Torstaina tuskailin lasten päälle toppapukeet ja mietin kauhuissani, miten ikinä selvisinkään siitä päivittäin koko viime talven kolmen pienen kanssa??!

Onneksi sentään meillä oli jotain hiukan lämpöisempää viime vuodelta mummilassa jemmassa, sillä mä olin totaalisesti jo unohtanut nämä talviuniformut ja Suomeen saavuimme vain nahkaisissa kävelykengissä :D

Perjantai-iltana tapasin parasta ystävääni Helsingin iltaelämässä ja ensi kertaa koin kovaa kaipuuta kaupunkiin. Ja vanhan ystävän tapaaminen nyt muutenkin vain on niin parasta. Jatkettiin juuri siitä mihin jäätiin joka kerta.

Lauantaina pojat pääsivät paapan kanssa ajelulle metroon, ratikkaan ja bussiin ja me Elsin kanssa toteutettiin isku Helsingin kauppoihin, kun listalla oli muutama tärkeä hankkiminen. Kaikki löytyi ja oli niin hassua viedä tyttöstä esim. vanhaan tuttuu Kampin keskukseen, kun kaikki hänelle täällä on ihan uutta ja ihmeellistä .

Sunnuntaina lupasin viedä lapsukaiset Snadistadiin leikkimään ja melkein pyörryin, kun tiskiin piti lyödä sisäänpäsymaksua 42euroa!!! Siis mistä lähtien myös aikuisista peritään leikkiluoliin maksu? Tuolla summalla saataisiin jo puolen viikon ruoat. Ei ole oikein ja kengän kärjet satavarmasti äänestävät jatkossa johonkin muualle :/

Tässä vaiheessa lomaa ikävä omaa rakasta on jo aivan jäätävän kova ja sopivalla innolla odotan tulevan viikon kiiruhtavan kaikkea mukavaa tehdessä. Melkeimpä jokaiselle päivälle on taas ohjelmaa ja erityisesti ihanien ihmisten treffaamista.

On jännittäviä juttuja tiedossa ja lauantai huipentuu koko päivän huvitteluksi. Päivällä ensin lapsimessuille ilman lapsia ja sitten yhden mielettömän naisporukan kanssa illanviettoon.

Vaikka pääsiäinen ei koskaan ole ollut minulle erityisen mieluinen pyhä, olen tosi iloinen, että se soi meille tämän tilaisuuden vierailla Suomessa :)

En tuonut mukanani edes kameraa ja melko lomaillen tässä menee muutenkin. Yritän silti tällä kännykällä morjenstaa teitä täältä käsin toisenkin kerran :) sori siis vain nämä harvat kuvat kännykällä toteutettuina :)

Moimoi siis teille ja kuulemisiin!