31.7.13

TÄNÄÄN.

Laitoin oman haastepostini luonnoksiin. Se saa palata esille, kunhan trafiikki blogiin hiukan hiljenee.
En häpeä itseäni enkä kirjoitustani enkä kadu osallistumistani, mutta eksyin lukemaan keskustelua iltasanomat.fi-sivulle Mintun haastattelun alapuolella.

Minua hävettää kaikki ne urpot miehet (ja kenties naiset), ketkä ovat vääristäneet tämän kauniin kampanjan epäterveellisyyden ihannoinniksi. 

"Kyllähän se itsestään huolehtiminen on itsestä kiinni eikä raskaus ole mikään syy lörpsähtää."
"Kyllä minun vaimo on 7 lapsen jälkeen ihan yhtä timmi kuin aina ennenkin."
jne.

Siis voi tsiisus sentään.
En oikein voi edes kirjoittaa tähän kuinka paljon korpeaa lukea tuollaista sontaa.
Eihän sitä pitäisi ottaa itseensä, mutta minä en kyllä halua enää tippaakaan tänne blogiini sellaisia ihmisiä, ketkä ajattelevat noin näistä ihan muista syistä tehdyistä postauksista.

Palailen kunhan kohu vähän laantuu jo ihan parin päivän sisällä.
Kiitos tuhannesti kaikkille teille, jotka minun postiani niin positiivisessa mielessä kommentoitte <3

Nähdään pian!

30.7.13

MITÄS SITTEN?

Olen koko päivän yrittänyt miettiä, että mitä ihmettä tuon eilisen tempauksen jälkeen voin tänne oikein kirjoittaa? On jotenkin tyhjä olo. Mutta sellai hyvällä tavalla :D

En edes uskaltanut kurkata noita bloggerin tilastoja vasta kuin nyt ja nyt olen ehkä vielä kahta järkyttyneempi. Kahden päivän sisään täällä minun blogissani on vieraillut yli 5000 kävijää! Normimäärä on päivittäin siinä 400-500 paikkeilla. Hurjaa. Vähän myös pelottavaa. Ja toisaalta niin voimaannuttavaa.

There you have it, olen tunnustanut ehkä kipeimmän ongelmani koko kansalle ja kuvannut riipparintani pyrkimässä käsieni suojasta näkösälle.

Käytiin poikien kanssa tänään keskustassa asioilla ja jotenkin kyllä tunsin oloni erilaiseksi. Ehkä jopa kauniiksi. Ja justiinsa tällaisena kuin olen :) 

Sitä pitimäni vielä selventää tuohon aikaisempaan, että en siis missään nimessä väheksy sellaisia naisia, jotka ovat pingahtaneet takaisin timmiin kroppaansa synnytyksen jälkeen. Minustakin se on todella hienoa ja varmasti yhtyisin ihailijoiden kuoroon, mutta tekee välillä pahaa lukea sellaisten nuorempien lapsettomien naisten kommentteja, "että tuollainen äiti minäkin sitten haluan olla". Tai itseäni ainakin ahdisti muutaman tuttavan kommentit, että "vitsit sä sitten tuut laihtumaan sillä imettämisellä" tms. 

Esikoisen jälkeen tunsin oloni ehkä miljoona kertaa turhautuneemmaksi, koska ulkonäkö oli vähiten prioriteettien listalla. Paljon enemmän kului energiaa siihen äidiksi oppimiseen ja siihen valtavan elämänmuutoksen hyväksymiseen. Minullahan on vielä kaiken kukkuraksi ollut molempien lasten jälkeen enemmän taikka vähemmän paha raskaudenjälkeinen masennus.

Anyhow, ennen kuin tästä tulee taas kilometrin mittainen julkaisu, sanon vain, että tekipäs hyvää :)
Nyt olen ihan varmasti matkalla rakastumaan itseeni ;)

27.7.13

KESÄN KÄYTETYIN MEKKO.


Pahoittelen tätä jatkuvaa mahakuvaspämmiä. Alkaa tuo pallero olemaan jo lievästi sanottuna tiellä.
Tyttö kelluu sielä joko poikittain tai jotenkin äärimmäisen ahtaasti ylämahassa - ihan erimallisesti kuin pojat aikanaan, jotka kiltisti pysyivät raivotarjonnassa jo vaikka kuinka aikaisista viikoista lähtien.

No äsh, eihän tämän nyt ollut tarkoitus edes raskausjutuista tällä kertaa olla,
vaan tuosta mekosta mikä varmaan kohta hajoaa päälleni.
Olen valehtelematta pitänyt sitä enemmän kuin yhtäkään muuta vaatetta koko kesänä.

Kevyt ja ilmava ja maksoi kokonaiset 12 euroa Irlannissa Toukokuussa.
Tosin se oli olkaimeton alkujaan, mutta sellaiset ei kyllä näillä rinnuksilla toimi ja siksipä lyhensinkin mekkoa hiukkasen ja siitä ylijäämäkaitaleesta taiteilin naruolkaimet tähän mekkoon.

Harmi vaan, että ostin tämän sen verran summanmutikassa etten huomannut sen olevan 100% viskoosia (tuolla hinnalla toki olisi voinut arvatakkin...) ja valitettavasti kovan käytön tuloksena kangas alkaa olla melkoisen nyppyyntynyttä. Kyllä tämä siis tällaisena leikkipuistomekkona toimii varmasti ensi kesänäkin, mutta huomasimpas Cubuksessa olevan melkein identtisiä täysin puuvillaisia maximekkoja ja vielä alessa ja nappasin tänään sellaisen sitten ensi kesäksi :)
 (kuva vasen alhaalla)

Tuo on heti niiiiin paljon näitimpi paremman matskun ansiosta eikä kustantanutkaan edes paria kymppiä. Tosin on myöskin olkaimeton eli sama lyhennys-olkanarutuunaus täytynee tehdä siiten ensi kesänä.

Olen muuten vihdoin saanut koko jalusta-laukaisijajutun toimimaan joskaan en ole mitenkään erityisen hyvä näissä omakuvissa... Koettakaa siis kestää. Ehkä muutun jossain vaiheessa hiukan enemmän katseenkestäväksi ja muutenkin tämä touhu sujuu paremmin.
Me ollaan veljesten kanssa tänään vilvoitelu lähinnä kotioloissa. Tai oltiin me aamusta pihalla, mutta omalla parvekkeella oli paremmat bileet kahluualtaassa ja minäkin sain tehtyä kunnon viikkosiivouksen, jippii!

Daddykin on vihdoin kotona töistä ja meinaamme nautiskella tuhmeliinit kaupan pakastepizzat
iltaruoaksi. Lapset toki söivät jo jotain järkevämpää aikaisemmin ja on tämä itsellekkin aika extremeä,
kun sattuneista syistä olen joutunut kovasti karppailemaan. 

Pieni breikki tekee kuiteskin nyt terää ja toivottavasti tuo masun tyyppi ei tämän johdosta kasva ylisuureksi....

Onko teillä muilla ollut jotain kesän ylivertaista luottovaatetta?

Niin ja toivottavasti teillä on sielä ruudun takana mukava viikonloppu meneillään
ja hauskaa lauantai-iltaa itse kullekkin!
Sara x

25.7.13

KUPLASSA.

Hei vaan ja sori muutaman päivän hiljaisuus. Blogeissa taidetaan nyt muutenkin olla ihan kesälaitumilla vai miten sitä sanotaankaan. Toisaalta ymmärrettävää ja toisaalta tylsää, kun just nyt olisi ehkä aika hyvin aikaakin selailla nettiä :D

No olen sitten ahkerasti kuluttanut luppoaikani iltaisin pinnailemalla Pinterestissä söpöjä vaatejuttuja pikkuiselle tyttöselle. 

Niin. Päässä elellään nyt aikamoisessa kuplassa, mihin ei mahdu paljon muuta, kuin vauvojen jutut ja ehkä vähän syksyn sisustusjuttuset. Olen yrittänyt taistella ja olla tuomatta näitä nyt vielä täälä blogissa paljon esille, mutta ei sille nyt mitään mahda ja taidan aloittaa elämöinnin nyt siis tälläkin puolen.

Ihan ensiksi tietysti (no ei nyt ihan oikeasti), kun saimme tietää tulokkaan olevan tyttö, rupesin miettimään kovasti minkämoisia jutuista tykkään tyttöjen vaatetuksessa. Aika hankalaa!
Sillä mä itsekkin tykkään joka päivä vähän erilaisesta tyylistä omissa vaatteissa ja siksipä sama toistuu lastenvaatetuksessa. 

Toisinaan siis raikasta ja railakasta ja toisinaan kovin basicia ja maanläheistä.

Se varmaan toistuu, että ihan vastasyntyneen tykään kovin mielläni pukea hyvinkin paljolti valkoiseen ja sellaiseen utuisen pehmoiseen ja vauvamaiseen.

Fionnilla oli paljon tummansinistä ja vaaleansinistä valkoisella höystettynä.
Jamesilla oli paljon harmaata ja valkoista tummansinisellä höystettynä.
Tällä babyllä näyttäisi jatkuvan samalinja, kuin edellisellä, mutta sitten vielä lisäksi muita murrettuja syksyisiä sävyjä.

Sellainen perus vaaleanpunainen ei ole oikein ehkä meidän juttu. Tiukempi pinkki sit ehkä kesällä juu ja siksi yllätinkin aikalailla itsenikin kutomalla vauvalle tuollaiset persikkaiseen ja siihen vaaleanpunaiseenkin menevät sukat ja pipon. Noita pitsinaruja vielä vähän mietiskelen, mutta jotain aika herkkää niissä on. 
Nämä kyllä parittaisin ihan puhtaan valkoisen bodyn ja untuvaisen pehmoisen vauvan kera <3

Eilisen hyvän lääkärineuvolan pääteeksi lähdettiin F:n kanssa vähän metroajelulle ja käytiin Itäkeskuksessa kaffilla. Käväistiin sitten KappAhlsisakin nappaamssa mukaan tuollaisen muutamat pienet jutut. Mulla on ollut tapana hankkia vauvoilleni omat nimikkopeitot. Tai siis Fionnille jaksoin kutoa itse, mutta Jamesille ostin Färg och Formin suloisen lammaspeiton (mikä vieläkin käytössä) ja tämäkin lapsukainen saa tyytyä kaupan tuotteisiin. 

Fionnin peittoa muuten kudoin aikanani loppuun synnytyksen ollessa jo hyvässä vauhdissa. Supistusten tullessa nakkasin vain puikot hetkeksi pois ja pyörittelin lantiota puuskutellen :D
Sit se peitto valmistuikin vasta, kun vauva oli viikon ikäinen eli nyt taidan keskittyä noiden minisukkien kutomiseen, mitkä valmistuu tyyliin puolessa tunnissa :D

Mä tykkään hirmuisesti kutomisesta ja olen siinä melko hyvä ja nopea, mutta true Epätäydellinen nainen-tyyliin, mun kudontajälki ei ole mitään maailaman tasaisinta. Enemmän sellaista persoonallista hihi :D

Mun mummilla oli maailman parhain sanonta melkein mihin tahansa tilanteeseen,
"Koha on",
missä taitaakin kiteytyä mun rento elämänfilosofia :D

Tämä vauva saakin maailman ihanimman isomumminsa nimen, mutta sen taidan tälläkertaa paljastaa sitten vasta myöhemmin ;)

***

Hei ja vitsit kyllä mullekin kelpais vielä se auringonpaiste ja helteet. Mikäs tää juttu on, että kovasti luvataan ja sit on kuiteskin tällästä semivilpoista???


22.7.13

KOULUPUKU.


Siis vitsit, kun yllätyin kun äsken visiteerasin H&M verkkosivustolla! Katselin siinä Fionnille seuraavan koon farkkuja ja huomasin, että Suomenkin nettisivulla oli kategoria "koulupuvut".

Irlannissa ollessa olen kyllä noteerannut, että ko. kaupassa on muiden ketjujen tapaan näitä housuja ja paitoja myynnissä, mutta hiemanhan hupaisaa se nyt on, että Suomessakin. Täälä kun kerta ei viisiinkään missään koulussa ole uniformuja käytössä :)

Näistäpä tulikin mieleeni, että tämä asia on meille hyvin todennäköisesti ensi vuonna Elokuussa erittäinkin ajankohtainen! Vaikkakin muutto on mitä todennäköisemmin vasta loppukeväästä, täytyy meidän ilmottaa/hakea koulupaikkaa Fionnille jo Helmikuussa. Mun pieni mies siis menee näillä näkymin kouluun vuoden päästä, voi apua!
Mikäli mieheni muistelee oikein harkitsemiemme koulujen uniformuvärejä, on mitä todennäköisintä, että ne tulevat olemaan nämä. Hänen aikanaan säällä kuin säällä, pojilla oli suorat housut, kauluspaita ja solmio ja tietysti koulun värien mukainen v-kaula-aukkoinen neule. Nykyään varsinkin pienemmille koululaisille kelpuutetaan myös oikean väriset pikeepaita ja yksiväriset verkkarit samassa värissä kuin suorat housut.

Lisäksi varusteisiin kuuluu toki mustat umpinaiset kengät, mitkä kuulemma anoppini osti lapsillensa aina Clarksilta :)

Meidän lapsilla tulee tähän vielä todennäköisesti - Irlannin säät tuntien - sisältymään Polarn. o pyretin kuoritakki :D 

Mutta voi, että ne pienet kouluaiset on liikkiksen näköisiä ja miten paljon mä tulen itkemäänkään, kun tuo pienokainen aloittaa koulutien! 

Toisinaan olen sitä mieltä, että tämä systeemi olisi aika hyvä Suomessakin, mutta sitten taas kaikkineen toppavarusteineen päivineen ei kyllä ehkä toimisi vai mitä?

20.7.13

HILJAISEMPAA ELOA.











 Heipä hei pitkästä aikaa!
Mun on kyllä ollut tarkoitus postitella juttusia jo useampaankin kertaan, mutta on ollut hieman veto veks (vaihteeksi) ja ei me toisaalta olla kyllä tehtykkään juurikaan yhtikäsmitään mielenkiintoista.
Pää on lyönyt ideoiden osalta nollaa, sillä olemme viime aikoina saaneet hiukkasen liian monta harmillista kuulumista niin lähipiiristä että ystäviltä, mitkä ovat täyttäneet ajatukset, jos en ole ollut soffalla päiväunilla. 

Tehtiin me pari päivää sitten Fionnin kanssa täsmäisku keskustaan ja se olikin harvinaisen onnistunut reissu. Mulla oli tässä tullut aika monta sellaista vaatetta näiden laatikko-operaatioiden aikana, mitkä joutivat suoraan sanoen roskikseen. Muistinkin sitten, että H&M:n myymälöihin voi nykyään viedä sellaisiin keräysbokseihin jämävaatteita, joita pussillista vastaan saa -15% alennuslipukkeen. He ilmeisesti käyttävät niitä sitten kierrätyskuituina uusiin vaatteisiin. Mikäli tämä toimii taikka ei, en tiedä, mutta mielelläni uskoisin niin ja siksi lähdimmekkin F:n kanssa roudaamaan kahta nyssykkää bussilla kaupunkiin täältä lähiöstä. 

Jännittävän tästä reissusta teki se, etten ottanut laisinkaan rattaita mukaan. 
Olin siis ekakertaa F:n kanssa liikenteessä kahdestaan ihan jalan.
Toki  tuollainen 3,5-vuotias osaa ja jaksaa aivan hyvin kävellä itse, mutta hänen kanssaan on tällainen lievä 'karkailu'-aspekti, mikä vähän jännitti varsinkin kun aamu-ulkoilut olivat jääneet väliin.

Ihan turhaa tuo äitiliini stressasi. Mähän osasin vaik kuin hienosti odotella bussia ja antaa daameille tilaa. Sitäpaitsi mulla on tällainen samanlainen laukkukin mukana, kuin daddyllä. Mäkin olin oikeesti menossa töihin enkä mihinkään vaatekauppaan.
Äiti oli sitä mieltä, että puolessa matkaa oli parempi vaihtaa rantikkaan, että me päästäis mahdollisimman lähelle sitä kaupan ovea.
No joo, oli aika tylsä ja hidas juna ja mä vähän sitten päästelinkin tuolla omalla paikallani sellaista älämölöä ja leikin aivastelevani.
Niin ja venkoilin penkilläni tosi paljon. Vähän niinkuin tahallani ärsyttäkseni äitiä.
Vietiin ne pussukat enkä mä edes karkaillut sielä vaatekaupassa. No paljoa ainaskaan.
Siellä rekkien välissä on vain niin huisin kiva juosta piilosta.
Kun äitiliini sai mut vihdoin kiinni ja me käytiin maksamassa jotkut rievut mitkä sen oli 'pakko saada' mun tulevalle pikkusiskolle,
me mentiin hengähtämään vähän kahvilalle. Äiti lepuutteli hermojaan tollasella pillikahvilla ja mä sain myslijugurttijäätelöä.

Kyllä se äiskä vaan tais tietää, että mulla oli vielä ihan hirmuisesti energiaa varastossa ja siksi se vei mut riehumaan Stockmannin tavaratalon Hesburgerin leikkipaikkaan, missä olikin tosi paljon kivoja kavereita ja äitikin sai kuplavettä ison törpön juodakseen.
Eihän se voinut millään uskoa miten vitsisti mä vieläkin jaksoin juosta, kun me lähdettiin sieltä leikkipaikalta.
Oli kyllä hyvä syykin, kun se kertoi, että me mennään sinne kauppaan, missä on junarata.
Sieltäkin se osti ensi kesäksi sille pikkusiskolle jonkun paidan.
Mut sitte me vihdoin lähdettiin kotiin. Mäkin lähdin aivan sovinnolla niiden junien luota, vaikka yleensä en.
Muokin tais väsyttää melkein yhtäpaljon kuin äitiä kotimatkalla ja olin nukahtaa bussiin. Uuups!

Kotona daddy otti vielä äidistä jotain asukuvia, mut eihän niistä tullut taas yhtään mitään, kun ei se daddy vain osaa.
Mut mun lippis on Benettonilta, paita Ebbe kids, farkut H&M, kengät Lea Lelo ja kassi Super Dry.
***

 Tässä hiljaiselon tuoksinassa mä olen sentään saanut kudottua babylle yhden pienen pipon ja muutenkin pohtinut kovasti näitä tarvittavia juttuja syksyä ajatellen. 

Käynyt läpi poikien kamoja ja tuola he nyt ulkona pomppivatkin vk-haalareissa lätäköissä. 
Oh dear, toivottavasti mä en tosiaan manannut näitä sadesäitä syksyintoilullani!

Muistan kyllä alkukesästä lukeneeni jonkun ennusteen, että Heinäkuu olisi sateinen ja Elokuun loppupuolisko helteinen. Se sopisi kyllä, koska me oikeasti olla vielä kertaakaan ehditty esimerkiksi uimaan tänä kesänä. Ja mä vielä ostin uudet bikinitkin.

Yritän nyt tässä kerätä itseni ja palata taas linjoille vähän paremmin.
Kunhan vaan saan hiukan nukutuksi enemmän....


17.7.13

KATALOGISÄÄ JA KAAOSPÄÄ.


Sori nyt vaan kaikki kesäfiilistelijät, mä yritin aikani keksiä tälle päivälle vaikka mitä muuta kerrottavaa, mutta en pääse yli enkä ympäri näistä syksyisemmistä inspiksistä. Varsinkin, kun tänään aamupäivästä oli ulkona ihan täydellinen katalogisää.

You know, sellainen kun aurinko paistelee, mutta on tarpeeksi vilpoisaa pitää pitkähihaisia taikka kenties jopa hupparia taikka ohutta neuletta. Eihän sellaisia katalogien näkymiä oikeasti tunnu edes olevan olemassakaan, missä on pitkähihaista, mutta takki auki ja kenties avokkaat jalassa.

Mä olen myös lujasti miettinyt, että tähän syysihannointiini liittyy vahvasti kaksi faktoria.
a) kevät oli ohi melkein parissa viikossa ja kesää on nyt jo jatkunut se ns. standardi pituus. 
b) kauppoihin on pikkuhiljaa valumassa näitä syysjuttuja ja iih, aah, uuh suurimmat trendivärit tuntuvat olevan juurikin kaikista lemppareimmat syksy/talvivärini mustaherukan-violetti ja tuo sinapin keltainen!

Siispä riemusta kiljahdellen (sisäisesti) kiskoin jalkaani tänään melkouudet H&M mamma-housuni kauniissa vaaleanharmaassa värissä ja mielettömän alelöytöni Boobin before&after topin Cassis-värissä.

Se on niiiiin täydellisen kaunis väri. Ja jippii, myös siis tämä mahakas ja todennäköisesti imettävä äityli tulee olemaan trendikäs :D :D :D Minkä ihmeen takia tämä oli alessa, en ymmärrä, mutta en valita ;)
(kauppa oli riemuli.fi ja sielä ole muuten Boobin paitoja muutenkin reippaasti tarjolla alehintaisena)

Muuten tämä päivä ei todellakaan ansaitse mitään erityismainintaa. Sain lievän hermoromahduksen, kun yritin saada tähän kaaoskämppään taas jotain rotia. Hormooneilla taas ehkä taas jotain tekemistä asian suhteen. Liam ja pojat luikkivatkin tiehensä hurrikaaniäidin tieltä ja hyvä, että luikkivatkin.

Raivostuneena saa muuten yllättävän paljon aikaiseksi ja vaikkakin hommaa riittää vielä vaikka kuinka, sain rutkasti tehtyä. Pitää pitää mielessä vain the greater good ja mielummin teen tämän nyt, kuin viimeisilläni raskaana taikka kolmen pienen lapsukaisen äitinä. 

Aijuu, ja tässä järkkäilyn tiimelyksessä kun tulee löytäneeksi yhtä ja toista kadoksissa ollutta taikka muuten vain unohtunutta tavaraa, huomasin omistavani saman kauniin tummanliilan sävyiset kepeät verhotkin. Tämä väri näemmä on tulossa kovasti myös sisustusrintamalle ja nuo menevät sitten hiukan myöhemmin syksyllä aivan varmasti meidän makuuhuoneeseen luomaan tunnelmaa.

Nyt lupaan lujasti palata Heinäkuuhun ja tunnelmoida vain hiljaa pienessä mielessäni ja kenties fiilistellä vain siinä muodossa, että kudon pikkaiselle pikkuruiset kanervanväriset villasukat.

Ensikerralla siis auringonpaistetta ;) Sara x

14.7.13

RV 26+2


Minä en ole kovin paljon raportoinut tästä raskaudesta tänne blogin puolelle. Syy taitaa olla ehkä se, että tämä on tosiaan tuntunut menevän koko ajan tässä kaiken muun rinnalla. Kahden pienen pojan kanssa elämä on totisesti hektistä. Ja toisaalta olen monella tavalla voinut fyysisesti todella paljon paremmin, kuin poikia odottaessa. Jos nyt sitten niitä kolotuksia onkin ilmaantunut, olen joutunut ihan pysähtyä miettimään 'ainiin, kai tämäkin kuuluu asiaan tässä vaiheessa raskautta.'

Selkäjumit loistavat poissaolollaan, mutta muita tuttuja vaivoja toki on matkassa. Jaloissa komeilevat liilana hämähäkinverkkomaisesti verisuonet ja suonikohjut, jotka onneksi - ainakin aikaisemmilla kerroilla - lähtevät sitten synnytyksen jälkeen samoin tein. Thank god vaan maximekot helteellä.
Hemoglobiini sukeltelee vissiin 110 tienoilla yhä edelleen, joskin vetämätön olo on hiukan väistymässä varsin puuhakkaan olon tieltä (pahvilaatikoita lattioilla 15 sijaan enää 5!). Verenpaine minulla aina tippuu siihen 100/65 hujakoille ja päätä kyllä huippaa aika lailla, jos en muista nousta varovasti.

Niin ja sitten se tuttuakin tutumpi raskausdiabetes. Senkin 'tuomion' nyt sain menneellä viikolla, mutta koska osasin odotellakin diagnoosia, aloitin vhh-ruokavalion jo jokuaika sitten. Varmastikkin tästä syystä paino ei ole nyt noussut n. kuukauteen laisinkaan ja kokonaisuudessaan lähtöpainoon on nyt tullut sellainen 5kg, mikä on minun bmi:lle aivan sopiva määrä. Varovainen toive onkin ettei paino nyt enää nousisi koko raskauden aikana kuin max 4kg. Toisaalta muistan elävästi aikaisemmilta kerroilta ne ihan viimeisten viikkojen kilo viikossa humpsahtelut, että ei tässä kai voi muuta tehdä kuin jatkaa terveellistä ruokavaliota ja antaa tulla, mitä on tullakseen.

Tämän raskauden jälkeen edessäni on kyllä n.15 kilon tiputus-urakka. Haluan vihdoin saada kroppani sellaiseen kuntoon, että olen ensinkin bmi 25 alapuolella ja toisekseen olen kyllästynyt olemaan lihava. Mitäs sitä kiertelemään asiaa. Täytyy vain toimia :) Onneksi oloni on ilman sokereita on mitä mainioin ja olen erittäin motivoitunut jatkamaan syömistä samoilla metodeilla vauvan synnyttyäkin. Joskos se imetyskin tällä kerralla avittaisi vähän tuota pudotusta ;)
Vaikkakin ajatukset pyörivät nykyää paljoltikkin oman navan ympärillä ja valmisteluissa vauvaa varten (niitä valotan sitten elokuun puolella enemmän), tietysti hirmuisesti on ajatuksissa tämä pieni mies ja miten hänen, Fionnin ja meidän elämä muuttuukaan uuden vauvan myötä. James on vielä niin kovin pieni itsekkin. Meidän vauvvis. Ja silti hänestä tulee ihan pian isoveli. 

Riittääkö sylini kaikille lapsille? Jo nyt mietin sitä riittämättömyyden tunnetta. Toisaalta iloitsen pienestä ikäerosta ja siitä, että heistä todella on toisillensa seuraa. Ehkä vain Fionn tulee muistamaan ajan ennen vauvaa. Miehellä ja hänen pikkusiskollaan on suunnilleen samanmoinen ikäero kuin meidän nuorimmaisilla tulee olemaan ja hänen kokemuksensa antavat luottoa, että kyllä kaikki menee hyvin. 

Kas niin, nyt on paras jatkaa hommia ja daddyn odotusta töistä saapuvaksi. Mukavaa sunnuntai-iltaa, Sara x

12.7.13

TAVALLISIA KUVIA JA TOISENLAISIA AJATUKSIA.


Minulla oli kyllä pyhä aikomus tulla tänne kirjoittelemaan eilisiltana jo, mutta ryhdyin sittenkin noiden pahvilaatikoiden selvittelijäksi, mitkä ovat valloittaneet meidän makuuhuoneen. Meillä oli sellainen pienvarasto vuokralla edellisen asunnon näytöistä asti (you know, kun piti stailata sitä kämppää vähän paremmin myyväksi lapsiperheen rojujen keskeltä. toimii ja suosittelen ;) ) ja nyt se piti tyhjentää ja ne 15 boksia tosiaan seisoi jo kolmatta päivää meidän sängyn ympärillä.

Miten kamalaa puuhaa käydä sellaisia laatikoita läpi, mille tavaroille ei oikein itsekkään tiedä mitä tehdä. Säilyttää, kierrättää, heittää mäkeen? Mä on just se tyyppi, kuka rikkoo pumppupullotkin, että saan sen pienen vieterin metallinkeräykseen ja minua ahdistaa suunnattomasti heittää mitään ihan kaatopaikkajätteeseen. No nyt mulla on laatikko kirppikselle, nettikirppiksille, säilytykseen, sorttiasemalle ja uffille ja pikkuhiljaa pääsen näköjään asiassa etiäpäin. Jes! Ja kyllä sinne sekajätteeseenkin sain kerättyä pussillisen.

Taustalla on toki myös sekin, että nyt tämä on tehtävä, sillä meillä tosiaan on ihan vakaa aikomus muuttaa Irlantiin ensi kevään aikana ja sinne en tod. rupea rahtaamaan yhtään ylimääräistä rojulaatikollista. Ja siinä muuttovaiheessa en kyllä enää halua tähän hommaan ryhtyä :D

Nämä kuvat ei oikeastaan mitenkään liity nyt tähän kirjoitukseen. Yritin vain eilen nappailla - kuten tällä hetkellä muutenkin - kuvia ja harjoitella, harjoitella, harjoitella. Meillä oli aivan ihana aamupäivä kaverien kanssa. Sellainen, mistä jäi hymy huulille pitkäksi aikaa. Ei mitään kummallista - ihan tätä lapsiperhe-elämää leikkipuistossa puistoruokailuineen, mutta rentouttavaa. Seuraa ja vertalaistukea :)

Sanoinkin Hannalle, että minua vissiin vaivaa vähän jo kesäväsymys. Tai sillätavalla, että tämä Heinäkuu tuntuu jotenkin pitkäveteiseltä. Liamilla on niin paljon töitä ja vapaapäivinäkään ei kovin kummoisia ehditä. 90% muut ihmiset tuntuvat nauttivan mökkeilystä ja lomamatkoista ja lomailusta ylipäätänsä. Meillä on seuraava kesälomapätkä vasta Elokuun lopulla eli nyt meillä eletään ihan perusarkea. Toki tämä kaunis sää on kiva ja pihalle on helpompi mennä, mutta kaipaan jo Fionnille kerhoa (hänen itsensä takia siis) ja odotan ihan valtavasti tätä pientä vauvaa. Pesänrakennus on vauhdissansa ja tekisi mieli vain kutoa pieniä sukkia ja myssyjä, mutta yritän nyt ensin saada tuon laatikkosotkun selvitettyä ennen kuin aloitan yhtään mitään uutta projektia.

Mä rakastan syksyä ja kaikkia siihen liittyviä värejä ja tunnelmia ja jotenkin päässäni fiilistelen niitä jo ihan täysillä :D Mulle käy joka vuosi heinäkuun puolivälissä näin :) Elän vissiin jotain katalogivuosirytmiä ja alan odottamaan seuraavaa vuodenaikaa jo edellisen ollessa ihan kesken.

Nyt siis täytyy luvata itselle vielä yrittää ottaa tästä kesästä kaikki irti ja tehdä sellaisia juttuja, mitä me suinkin voidaan ja kerätä tästä mahdollisimman paljon ihania muistoja hyviä hetkiä talteen, sillä ihan hyvin voi olla ettei ensi kesänä päästä tänne käymään. Toivottavasti, mutta ei ihan varmasti.

Huh, no olipas asiasta toiseen pomppivia ajatuksia tosiaan. Nyt täytyy lähteä kuiteskin puistoon. Taas kerran :D Sara x

11.7.13

VERKOSSA.




Hiphei, me saatiin vihdoin eilen vaihdettua kökkömokkulasta langattomaan verkkoon ja voin kertoa, että tämä netin latautuminen nopeutui aivan älyttömästi. Jospas tällä korjaantuisi monet muutkin viat ja vaivat tallennuksien kera täällä bloggerissa. Sopii toivoa :) 

Meidän asunnon 3G verkko on nimittäin muutosta asti ollut täällä metsän siimeksessä niin kehno, että ihan ihme miten olen edes saanut tuotettua blogiin mitään sisältöä. Jokaista postia on saanut valmiina nimittäin kitkutella julkaisuvaiheessa keskimääräisesti n. 30minuuttia....
Blood, sweat and tears, eh? :D

Nyt toimii, mutta kukapas muistaa tämän kuvan vanhan blogin puolelta:
Kierätetään nyt vanhaa kuvaa samaan tarkoitukseen vanhan blogin puolelta (vanhalla vesileimalla..)
nimittäin pieneen ilmoitukseen, että toistamiseen nyt minun blogia pyydettiin mukaan 
Indiedays Inspiration-yhteisöön.

Toki varmasti nyt Inspirationin pyörittyä melkein vuoden verran te tiedätte ettei se varsinaisesti vaikuta tähän blogiin muutakuin muutaman bannerin muodossa ja kenties jonkun satunaisen yhteistyöjutun kautta, mutta muuten homma toimii ihan vanhaan malliin.

Minulla on kuitenkin oma sivu Indiedaysin puolella:
ja sitä kautta voi myöskin kirjautua blogeja seuraamaan.

Nyt lähdemme kaverini Hannan luokse kylään ja illemmalla sitten ehkä jotain muuta tähdellisempää juttua :) Voi vitsit noista pikkukuvista tuleekin mieleen monta ihanaa hetkeä yli vuoden takaa.
Pikkiriikkinen James <3 Pitkätukkainen kiharapää Fionn <3

Mutta siis, nähkäämme pian! Sara x

9.7.13

3 x ARKIRUOKAA.

Viime viikolla puistossa tuli puhetta erään toisen äidin kanssa ruoasta. Tarkemmin sanoen kysyin tiesikö hän mitä mahtaisi olla sinä päivänä puistoruokailussa ruokana. Vastaus oli mannapuuroa ja mehukeittoa johon minä sitten mutisin ääneen, että voi vitsit kun pojat olivat just syöneet aamupuurot ja että meillä taitaa olla tofua kotona, mistä tehdä jotakin pikaista lounasta jospa ei jäätäisikään puistoon.

Toinen äiti siinä naurahti, että kuulostaapa hänen korvaansa todella eksoottiselta arkiruoalta. Ruvettiin sitten juttelemaan aiheesta ja tulin siihen tulokseen, että meidän arkiruoat taitavat todella olla aika erilaisia, kuin monissa muissa perheissä. 

Tähän tietysti suurena syynä minun kasvissyönti ja varmasti myös se, että mieheni ei ole Suomalainen. Meillä ei siis yleensä ole ikinä sellaista tavallisena pidettyä kotiruokaa. Lihapullia mieheni kyllä tekee, mutta nekin on usein lampaanjauhelihasta :) 

Muistin kuvata kolme ruokaa nyt viikon varrelta, mitä olen tehnyt ja mitkä ovat aika tyypillisiä meillä. Lapset syövät näitä mielellään. Tai no Fionn nyt ihan kolme vuotiaan periaatteesta sanoo "hyi,yök" kaikkeen mahdolliseen, mutta silti tyhjentää lautasellisensa.

Olen aika fiiliskokkailija ja nämä "reseptit" syntyvät yleensä aika lennosta, mutta yritän nyt kuitenkin muistella mitä näissä kolmessa ruoassa olikaan :D

Tätä söimme siis tuona mainittuna mannapuuropäivänä. Oli melkoisen sutjakasti pyöräytetty, sillä tarvitsimme ruoan pöytään asap. Olisikohan tähän pilkkomisineen kaikkineen mennyt n. 30 min.

TARVITSET:
öljyä paistamiseen (itse käytin kylmäpuristettua kookosöljyä*), loraus soijakastiketta, Urtekramin thai-maustetta (sis.himalajansuola, curry, korianteri, sitruunaruoho, inkivääri, valkosipuli, chili) oman maun mukaan, punasipulin, muutaman valkosipulin kynnen, paprikan, n. 3 porkkanaa, yhden palasen tofua*, parsakaalin kukintoa, tölkin kookosmaitoa ja soba-tattarinuudeleita* (voivat olla muitakin nuudeleita tietysti, mutta tähän käytin näitä)

1. pilko punasipuli, valkosipuli, paprika ja porkkana ja kuutioi tofu. kuivaa kuutioitua tofua vaikkapa talouspaperin päällä hiukkasen ennen paistamista.

2. laita öljy, mausteet ja loraus soijakastiketta pannulle kuumenemaan

3. lisää joukkoon kohdassa 1. esittellyt ainekset samaan aikaan ja paista sen verran tofu ruskistuu ainakin muutamalta paistopinnalta ja paprika pehmenee.

4. tässä välissä voi kiehauttaa vettä ja laittaa nuudelit erilisessä astiassa tekeytymään kaatamalla kuuma vesi nuudeleitten päälle. älä siis keittele nuudeleita, vaan anna niitten pehmetä kiehuvassa vedessä kannen alla n. 5min.

5. silppua n.5-6 parsakaalin kukintoa mahdollisimman pieneksi hakkelukseksi.

6. lisää tofu-kasvisseokseen loput aineet eli tölkillinen kookosmaitoa ja pehmenneet nuudelit ja anna vielä tekeytyä miedolla lämmöllä.

7. ihan viimeiseksi lisää mukaan parsakaali, minkä ei ole tarkoitus siis kypsyä (raaka parsakaali on ihanaa) ja tarjoile.
Hirssi on yksi ihanimmista, mutta vähiten tunnetuista viljoista. Liam osasi kertoa, että tätä käytetään paljon perunan korvikkeena. Hirssi on edullista sekä luontaisesti gluteenitonta.

TARVITSET:

n. 1,5dl hirssiä*, 2dl punaisia linssejä*, 1rkl pestoa, oliiviöljyä paistamiseen, punasipulin, pari kynttä valkosipulia, yhden paprikan, tomaattia (itse pilppusin n. 8 kirsikkatomaattia), pinaattia (käytin baby-pinaattia, mutta myös pakaste käy), lorauksen sitruunamehua* ja hiukan Urterkarmin Italialaisia yrttejä (sis.himalajansuolaa, oreganoa, valkosipulia, makea paprika, basilika, rosmariini, salvia, mustapippuri, korianteri, inkivääri, valkopippuri)


1. laita hirssi kiehumaan runsaaseen veteen. laita enemmän kuin keitto-ohje antaa ymmärtää ja voi olla, että joudut viläkin lisätä kesken kaiken eli pidä silmällä koko keittoajan, mikä on n. 25 min.

2. huuhtele linssit ja laita kiehumaan. keittoaika n. 15 min.

3. pilko sipuli, valkosipuli, paprika, tomaatit ja laita paistumaan oliiviöljyyn, missä myös valmiiksi ruokalusikallinen pestoa

4. kun linssit ovat valmiita lisää ne joukkoon ja samalla pieneksi hienonettu pinaatti. 

5. lisää joukkoon sitruunamehu ja Italian yrtit. Meillä on sellainen sitrunan mallinen pikkupullo, mistä kertaalleen tujautan. muuten sanoisin, että ehkä puolikkaan sitruunan mehut. yrttejä sitten taasen oman maun mukaan :)

6. hirssi on kypsänä melkoisen paksua ja jopa puuromaista. kun se on valmista lisää linssikastike joukkoo ja sekoittele tasaiseksi ja tarjoile! tämä oli mielestäni ihan taivaallisen hyvää ja maistui vielä seuraavanakin päivänä kylmiltään lounaaksi ;)


Kerrottaanko nyt tähän väliin, että lapsuudessani meidän kotona käytettiin hyvinkin usein ruoista, mille ei ollut mitään järkevää nimeä, nimitystä holinpompeli. Kenties tämä meidän eilisiltainen ruokalaji vaikuttaisi eniten muhennokselta, mutta olkoot nyt tuolla toisella nimikkeellä :) 

Minulle tuli hirmuinen himo vihreitä linssejä tässä eräs päivä ja niitä oli siis mahdollisimman pian saatava. Quinoa on meidän perheessä erityisen tuttu ruoka-aine mahtavien ravintoarvojensa puolesta.

TARVITSET:
2 dl vihreitä linssejä*, 1,5 dl quinoaa*, öljyä paistamiseen (taasen kookosöljyä minulla) 3 porkkanaa, keskikokoisen kesäkurpitsan, paprikan, punasipulin, 2-3 valkosipulin kynttä, curry-jauhetta, himalajan suolaa*, sitruunamehua

1. laita vihreät linssit kiehumaan runsaaseen veteen. keittoajaksi mainitaan 20-30minuuttia. näitä keitin n. 25min.

2. pilko porkkanat pieniksi kuutioiksi ja lisää linssien kaveriksi keittymään.

3. pilppua sipulit , kesäkurpitsa ja paprika

4. laita pannulle kuumenemaan kookosöljy, curry ja ripaus suolaa ja laita edellisen kohdan kasvikset paistumaan siihen niin, että kesäkurpitsat pehmenevät.

5. kiehauta tässä välissä quinoaa n. 5 minuuttia ja laita sitten levy pois päältä ja jätä kannen alle toiseksi 5-10 minuutiksi tekeytymään.

6. lisää linssit kesäkurpitsan ja muiden kasvisten päälle ja lisää mukaan sitruunamehu. tässä vaiheessa voit tarkistella makua. itse lisäsin vielä hippusen tuota ensimmäisen ohjeen thai-maustetta tähän mukaan.

7. lopuksi sekoita linssi-kasvissekoitus quinoan kanssa ja tarjoile. tästä tuli kyllä niin suuri satsi, että vaikka me poikien kanssa syötiin kaikki isot annokset, riittää left overseja vielä huomisellekkin. voisi siis sanoa, että kaikki nämä ruoat ruokkivat ainakin 4 henkilöä.

***

*-merkityt linkit ovat affiliate-mainoslinkkejä Hyvinvoinnin tavarataloon.

Näitä tuotteita nyt siis toki saa muistakin marketeista ja itsekkin olen osan ostanut ihan meidän lähi-Prismasta, mutta uskon sielä olevan myös sellaisia ruudun takana, keiden lähimarketissa ei ole yhtä kattava valikoima tuotteita. Itse voi sydämestäni suositella tuota Hyvinvoinnin tavarataloa. 

Tilaamme sieltä usein isoja 1kg säkillisiä pähkinöitä, shamppoot, suihkugeelit, Goji-marjoja, Acai-jauhetta, Herne-proteiinia jne.  Oikeastaan tuon sivubannerinkin tuohon oikealle lisäsin vasta, kun ihka ensimmäinen tilauksemme keväällä olis saapunut perille elikkä minulla oli käyttökokemusta tästä kaupasta. 

Mutta tosiaan toisaaltakin löytyy. 
Kerrottaan nyt silti, että Hyvinvoinnin tavaratalo tarjoaa nyt heinäkuussa ilmaiset postikulut smartposti-toimituksille ja sivuilta löytyy muitakin hyviä tarjouksia.

Se siitä mainostuksesta sitten :)

***
Tänään on kuulkaa jo vaikka kuinka paljon parempi fiilis. Kävin illalla vielä hakemassa maitoa kaupasta ja hetken mielijohteesta nappasin mukaan vauvalle kirkkaan pinkin ensitutin. Ja voi luoja miten minua se pikkuruinen tutti rupesi itkettämään. Meille tulee vauva. Miten mahdottoman onnekaita me voidaankaan olla. Että tänään nämä huurut sitten näin päin :D Vieläkin hiukan itkettää...

Anyhow, olen nyt erityisinspiroitunut näistä ruokajutuista ja mielessä on muutama hyvä resepti vaikka sitten ensi viikolle jaettavaksi, mitä ajattelin tässä lähipäivinä valmistaa.

Iloista tiistaita ja kesäpäivää toivoopi, Sara x



8.7.13

EILISET FESTARIT JA HORMOONIHUURUINEN MUTSI.


Käytiin tosiaan eilen Kalliossa Skidit Festarit-tapahtumassa. Mitähän siitä kertoisi? Hirmuisesti ihmisiä, kuuma, monenmoisia myyntikojuja, melko vähän sitä itse tekemistä lapsille. 

Toki meillä ei nyt varsinaisesti ollut mitään suuria odotuksia koko tapahtumalle, koska aika extempore lähdetiin kaverien kanssa sinne käymään. Silti fiilis oli ehkä vähän "blääh". Se pomppulinna, minkä olin Fionnillekin maininnut, osottautui Harwallin-mainostus linnaksi. Koko ehkäpä 1,5m x 1,5m ja 40 lasta jonossa. Mukanamme ollut 6-v tyttönen tykkäsi kovasti tuosta korupisteestä ja olin tosi onnellinen, että Fionn itse bongasi tuollaisen pienen leikkipaikan yhden vaatemyyntikojun kupeesta. Hyvin ajatelllut myyjä tämän jutun! Sen lisäksi löysimme yhden seinäpiirtely paikan ja näiden tekemisten jälkeen päätimme hipsiä pois paikalta. Lapset vaikuttivat tylsiintyneiltä ja nälkäisiltä. Edes mitään järkevää ruokaständiä ei ollut näkyvissä :/ 

Vaikkakin rattailla pääsi ihan mukavasti kulkemaan, oli kantovälineet mitä parhaiten edustettuina ja ne olivatkin tuollaisessa väkipaljoudessa mitä näppärin asia. Itsekkin kaikista eniten olisin mielinyt löytää Kantoliinayhdistyksen oman pisteen, kun tiesin siellä olevan omia kavereitani paikalla, mutta vaikka mitä ilmeisemmin seisoimme useampaankin otteenseen aivan sen vieressä, en vain sitä bongannut. 

Kaiken kaikkiaan tapahtuma tuntui olevan hiukan hassusti järjestetty, joskin myöhemmin luin kaverien fb-seiniltä, että myöhemmin tapahtunut lasten disco oli ilmeisesti aika kiva juttu. Ja myöskin varmasti alueen perheille festarit olivat tosi kiva tapaamispaikka.

Toisaalta olen kyllä tyytyväinen, että tuli lähdettyä, sillä seuralaisiamme emme olleet nähdeet pitkiin aikoihin ja oli tosi kiva jutella pitkästä aikaa. (pus pus M ja A).

Tietysti ehkäpä mielialaan vaikutti osaltaan tuo valtava helle ja edellisen yön aivan mitäänsanomattomat yöunet. Kotiin tultua nukahdinkin päiväunille sohvalle ja kunhan sieltä sain noustua ylös, olin aivan pyörryksissä koko loppuillan kunnes klo 22 sammahdin yöunille. Nukuinkin melkein 10 tuntia (!!!!). Tai siis kyllä mä kerrasti nousin lapsia silittelemään, mutta se kerta nyt on jo aika vakio muutenkin, että senkin puolesta ihan loistava yö. Vrt. edellinen siis kuin kukuin Jamesin kanssa noin 1,5h hereillä.

Hyvien yöunien jälkeen sitä luulisi, että päivä olisi mitä parahin, mutta mitä vielä?! Tänään mulla on päällä niiiiin vuosisadan hormooniketutus, kun voi vain ollakkaan. PMS potenssiin 100. Olikos teillä muilla raskausaikana tällaista? Fionnia odottaessa mä olin koko raskauden ihan viilipytty ja lauhkea lammas, mutta Jamesin odotuksesta tämän kyllä valitettavasti muistan. Suututtaa ja vatuttaa, vaikka mitään syytä ei olisi. Päänupissa vain kiehuu. Onni on nuo minun vanhemmat tässä lähellä, jotka ottivat pojat nyt iltapäiväksi etteivät joudu tätä äitiliinin raivoa katselemaan. Tai kuuntelemaan...

Huuhhh. Nyt olisi poikaa kunnon supersiivous (minkä just jo tein toissapäivänä) taikka super hikitreeni. Tai tavaroiden paiskominen :D Äsh, ehkäpä mä vain juon kupposen kaffia loppuun ja lähden ruokakauppaan pyöräillen. Joskos se sitten tokenisi pikkuhiljaa tämäkin olo.

En niiin odota vauvan syntymän jälkeistä kuukautta, mikä on mulle yleensä vastaava koetinkivi. silloin tuo armas siippakin on maailman ääliöin tyyppi koko maailmassa, kuka ei osaa tehdä yhtään mitään ollenkaan oikein. Kivoja nämä primitiiviset reaktion hormoonityrkyissä vai mitä?

Ensi kerralla sitten jotain hiukkasen positiivisempaa, I promise! Sara x


6.7.13

KAKSI SYNTYMÄPÄIVÄLAHJAA.

Ihanaa lauanatai-iltaa ihanaiset! Mun täytyi nyt tulla hiukkasen päivittelemään kuulumisia, kun mieskin lähti sopivasti kaverin kanssa viettämään iltaa ja muruset nukahtivat unille.

Eilen en ehtinyt koneelle varsinaisesti, sillä toteutin erään syntymäpäivälahjoistani Liamilta eli otin erityisen tärkeätä omaa aikaa parhaan ystäväni kanssa iltaa viettäen. Tällainen aineeton lahja tuli kyllä niin tarpeeseen, vaikka kyllä me tytöt ennen illallistamista pyörähdettiin hiukan kaupoissa ja mukaan tarttui muutama juttukin. Hups. Mutta ihanaa oli, kiitos rakas Rituseni <3

Se syy oikeastaan, miksi varsinaista lahjaa en odottanut laisinkaan syntymäpäivänäni oli, että asunnon myytyämme päätimme vihdoin investoida polkupyörään minulle. Eikä mihin tahansa pyörylään, vaan vaikka kuinka pitkäaikaiseen haaveeseeni mummeli-Crescentistä. Katselin kyllä muitakin malleja, mutta sitten tulin aatoksiin ettei tässä nyt kannata kitsastella, kun haaveissa on nyt sellainen vuositolkulla kestävä menopeli. Sanomattakin selvä - se on ihana.

Fionn sai Tuptupinsa tosiaan omaksi synttärikseen ja mies oman pyöränsä viime vuonna synttärinänsä ja eilen vihdoin muistimme hommata myös pikku-Jamesille pikkuruisen kypärän, että pääsisimme perheajeluille käymään. Aamupäivällä otimmekin suunnaksi mummin ja paapan kasvimaan ja lähdimme katsomaan josko kesäkurpitsat olisivat kypsyneet.
"Is he gonna run? He's gonna go now, quick quick just take the damn photo!!!"
Juu ei meillä action lopu näiden pikkuisten kanssa :D :D :D
Tässä vaiheessa meidän päällä pyöriskeli jatkuvasti tummanharmaita pilviä ja ajateltiin, että on ehkä paras lähteä kotia kohti. Mutta jo parin sadan metrin jälkeen oli aivan kirkasta ja paahteista ja päätettiin pysähtyä vielä läheiseen puistoon syömään eväiksi otetut herneet.
Hihi, tsekatkaa nämä kesäkädet. Jep meillä ei ole vain jalat ruvella ja mustelmilla, vaan F onnistui viime viikolla lentämään todella lahjakkasti leikkipuiston mopolla pitkin pituuttaan. Niin ja sit me piirreltiin äidin meikkikynällä tatuointeja käsivarsiin, kun poika oli puistossa jäänyt paitsi kasvomaalauksesta. niitä ei saa hinkata pois...
Sitten me vielä leikittiin vähäsen puistossa ennenkuin oli aika lähteä keittelemään pikakalakeittoa lounaaksi :) Keittoon täytyi heti käyttää puolikas kesäkurpitsa, kun kerta oli tällaista varsinaista lähiruokaa parin kilsan päästä tarjolla. 
Tämä kolmeveen auttavaisuus on kyllä jotain niin liikkistä! Reppana oli kyllä loppumatkasta jo ihan hirmuisen väsynyt potkutteluun ja nukkuikin lounaan päälle pitkästä aikaa oikein kunnon päikkärit. Harvinaista herkkua meillä :)

***

Sori vaan nyt tästä mahdottomasta kuvaoksennuksesta. 
Sadun mies vain tiistaina näytti mulle tuosta mun Olympuksesta yhden tosi tärkeän säädön olinpaikan ja olen aivan innoissani kuvauksesta taasen kerran. Satu välitäthän A:lle suuren suuret kiitokset!
Itsehän en toki olisi voinut jo aikoja sitten tietoa kaivaa kameran manuaalista...

Tämä lisäksi mulle kävi aivan mieletön mäihä, kun löysin haaveilemani 45mm-objektiivin huutiksesta halvalla ja kuten sanoin, olen aivan superinnostuneena kuvaillut viimepäivät, kun vihdoinkin manuaaliasetuksissakin on jotain tolkkua.

Palailen ehkäpä jo huomenissa tänne, sillä aamupäivällä menemme mekin kaverien kanssa käymään Skidit-festarit tapahtumassa Kalliossa ja epäilemättä kamera kulkee sieläkin mukana :)

Niin ja sitä pitikini kysyä, että minkäikäisinä teillä on lapset oppineet pyöräilemään ihan kunnon pyörällä ilman appareita? Olisi ihana sitten ensikesänä tehdä vähän piempiä lenkkejä koko perheellä, mutta se tarkoittaa sitä, että F saisi kyllä polkea itse ja pikkuiset voisivat sitten olla lastenistuimissa.

Ai kamala, kai tämä näpyttelminen nyt täyttyy lopetella, sillä muo odottaa tossa aivan jäätävän iso saavillinen puhdasta pyykkiä ripustettavaksi. Back to reality, Sara x