17.10.13

VIELÄ KOKONAISENA.

         
Ajattelin tulla ilmoittelemaan, että täällä ollaan vielä yhdessä koossa. Eilen piti jo tulla kirjoittelemaan, mutta mulla sattui aikamoinen kauhuskenario, kun kompastuin ulkona ja lensin pitkin pituuttani suoraan  maha edellä maahan. Itkuhan siinä pelästyksessä tuli ja soitin tietysti synnärille, mistä käskettiin heti samoin tein näytille. Onneksi Liam on vapaalla ja onneksi vanhempani puhelinsoiton päässä. Ja onneksi lapsivesi suojaa vauvaa melkoisen hyvin ja kontrollissa kaikki oli varsin hyvin. Painoarviokin muuten vauvalla tällä hetkellä 3,6kg, mikä on juuri sitä luokkaa, mitä aikaisemminkin on lupailtu. Pojat olivat syntyessään aikalailla saman kokoisia.

Kompastuessa onnistuin silti taas jotenkin venyttämään noita liitoksia niin pahasti etten meinannut koko päivänä edes tuolista päästä omin avuin pois. Täytyy yrittää muistaa nämä jäätävät kolotukset siinä vaiheessa, jos vauvakuume ikinä yllättää uudestaan. Vähän kauhulla mietin, miten pystyn edes synnyttämään, jos liikkuminen on näin tuskaista... Ja kaikista hankalinta tietysi asiasta tekee se, että jomotus on ehdottomasti pahinta levossa. Sielä sydänkäyrillä makaaminen synnärillä kyljellään oli hirvittävää. Melkein toivon, että synnytys meneekin enemmän se James-kaavan mukaan ettei niitä sitten tilanteen ollessa päällä edes ehditä ottamaan :D

No tänään oli sitten vielä neuvolakin ja sieläkin oli ihan peruskäynti. Sf oli tippunut sentillä ja verenpaine hiukan noussut. Molemmat voisivat toki hiukan lupailla synnytyksen olevan käsillä joidenkin päivien sisällä. Viikonloppu sopisi vallan mainiosti meillekkin ;) 

Huomenna pojat menevät jokatapauksessa mummilaan yöksi ja me taidetaan yrittää päästä syömään ulos, sillä viikon päästä koittava 5v. hääpäivä todennäköisesti vietetään kotosalla :) Tai no toivottavasti! Kaikenkaikkiaan odotusta on enää se maks pari viikkoa käsillä, että eiköhän tämä mene vaikka päällänsä.

Nyt taidan kuitenkin ottaa pienen blogiloman ensi viikon alkuun asti ellei minulla sitten ole jotain vallan suloisia uutisia kerrottavana sen aikana! Iloista loppuviikkoa itse kullekkin! Sara xxx

21 comments:

  1. Hei Sara! :) Juuri tässä tulin kurkkaamaan, että joko joko... Meillä oli kaksi vuotta sitten laskettu aika muutama päivä sitten ja kovasti odottelin, että vauva syntyisi syyslomalla. Ja syntyihän hän, tulevana lauantaina juhlitaan neitokaisen kakkosia. <3

    Hui, olipa pelottava episodi tuo kaatuminen. Onneksi kaikki oli kuitenkin kunnossa. Nyt vain levollisin mielin kohti viikonloppua, jospa se pikkuinen kohta sieltä tulisi teidän arkeanne sulostuttamaan. Voimia tulevaan synnytykseen ja ihanaa parisuhdeaikaa teille! <3 Voikaa hyvin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oikein hauskaa synttäriviikonloppua teille <3 Me muut perheenjäsenet ollaan tosiaan synnytty kaikki lauantai-päivänä ja alusta asti on ollut sellainen kutina, että tuo 19.10 voisi olla tämän vauvan synttäri. Saas nähdä miten käy ;)

      Delete
  2. Hui kamala, varmasti pelästyit! Onneksi ei käynnyt pahemmin! Itselläni oli tasan 2v sitten laskettu ja neiti syntyi 30 pvä. Nyt tämän kakkosen la on 10.11, eli täällä myös odotellaan, että saisi pienen pian syliin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sullakaan ei ole sitten enää pitkä aika odotella :) mä vain hartaasti toivoisin tämän lapsukaisen syntyvän tämän kuun puolella!

      Delete
  3. Niimpä, nyt voit jo viikkojen sijasta laskea päiviä♥ Hetket ennen H-hetkeä aina yhtä kihelmöivän jännittäviä:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei tässä oikein muuta pysty nyt ajattelemaan, kuin milloin, missä ja kuinka? Tavallaan odotan niin paljon synnytystä ja sitten toisaalta kauhistuttaa taas ajatus siitä kivusta. Tuo synnärillä käynti taas teki asiasta entistä todellisempaa, kun tietää millä asialla sielä seuraavalla kerralla käydään. Hui!

      Delete
  4. Olipa pelottavaa tuo kaatuminen, mutta onneksi kaikki kuitenkin oli hyvin:) Minullakin on vielä muutama viikko laskettuun aikaan ja tukalaa tää loppusuora on..kaikki ois jo valmiina odottamassa pientä nuppua varten:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu pelotti kyllä hetken aika rankasti, kun maha tosiaan otti koko iskun. Onneksi vauva on liikkunut reippaasti siltikin.

      Tsemppiä sullekkin loppusuoralle! Täälläkin kaikki on niiiin valmiina...

      Delete
  5. kovasti haleja! jään odottelemaan uutisia :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Otan Padin synnärille eli eiköhän uutisia tules itten pikinmiten :)

      Delete
  6. Onneksi selvisit säikähdyksellä, tsemppiä tulevaan koitokseen :)

    Mari

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo onneksi ei tarvinnut, kuin säikähtää. Kiitos tsmpeistä Mari :)

      Delete
  7. Hih, tuo ihanan kamalan kutkuttava loppuraskaus! Tule jo ulos, vauva mutta toisaalta, ääh, mitäs jos tää onki viimeinen???!! ;) Joten TSEMPPIÄ vielä viimeisille metreille, ei enää kauaa! Itselläkään ei ole yhtään ikävä liitoskipuja tai sitä kömpelyyttä, minä en ehtinyt pyllähtää mahan kanssa kertaakaan mutta onnistuin osumaan sillä joka paikkaan! Kaappien ovet pamahti aina terävä kulma edellä mahaan ja kerran sain tällin jopa limupullolla. Ihan itse lipsautin sen kädestä, kun niin kamalan kömppis olin!

    Sulla on ihana masu, muista ihailla sitä ahkerasti kaiken kärsimisen keskellä ♥

    Ja muista - sulla ja teidän perheellä on hyvät suojelusenkelit ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. <3 mä silittelen masua täällä oikein extra paljon. Pitää varmaan vähän yrittää sitä kuvatakkin :) haikeaa, mutta ihanaa <3

      Delete
  8. Jännäksi käy! Onneksi selvisitte kaatumisesta säikähdyksellä! Voi, että nyt aika tuntuu varmasti tosi pitkältä... Hyvää synnytystä! Ehkä jo tänä yönä alkaa tapahtua, tai ensi viikolla! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihmeellisen rauhallinen olo on. Jos ei nyt viikonloppuna synny niin sitten saattaa taas ruveta hermoja vähän kiristämään. Toivottavasti ei mene niin pitkälle!

      Delete
  9. Huh, raskaana osaa kyllä olla aika kömpelö mahansa kanssa! nimim. pallomahaisena bussista mahalleen rattaiden yli lentänyt.

    Onnea loppumetreille ja itse koitokseen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä en tiedä miten mä osasins illä tavalla jalkoihini sotkeutua. Se oli kuin jostai. Hidatetusta filmistä. No onneksi ei käynyt kuinkaan :)

      Delete
  10. Hui! Onneksi ei mitään käynyt <3
    Mähän onnistuin ton saman tekemän Tirpan kanssa odotusaikana talvella ja tuloksena oli kaksi viikkoa osastolla ja viimein vauvan kanssa (erillisinä) kotiin <3

    Voimia vikametreille <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. No hui, mä sentään selvisin säikähdyksellä. Olisivat ne ottaneet mut tarkkailuun, jos olisin halunnut, mutta vauva monotteli siinä vaiheessa jo siihen malliin ettei ollut hätää. Toivottavasti tämä muru pian syntyy :)

      Delete
  11. Onneksi oli onni matkassa, vauva on kyllä hyvässä turvassa siellä masussa:)

    Ne liitoskivut on aika karmeita, itse en kaipaa niitä vähääkään! Onneksi ne vaivasivat minua lähinnä isompien liikuntayritysten jälkeen. Mutta sinnehän ne loppuvat synnärille, kivut siis. Itse "pyöräytin" numero nelosen viime sunnuntaina maailmaan syöksyvauhtia ja isoin osa vaivoista jäi sinne saliin:) Tilalle sain ihanan, suloisen tyttövauvelin. Ja kipeät meijerit...

    Ihanaa ja mahdollisimman mukavaa loppuraskautta ja toiveiden mukaista synnytystä!!

    http://mamainprogess.blogspot.fi/

    ReplyDelete