15.8.13

SOMETHING'S GOTTA GIVE.









Kyllä te varmaankin ymmärrätte sielä ruudun toisen puolen, että silloin kun voimat on vähissä, on karsittava kaikki mahdollisimman yksinkertaiseksi ja mahdollisimman helpoksi.

Olen viime viikosta enevimissä määrin ollut aika heikossa hapessa ja ihan tästä perusarjesta selviäminen on ollut vaikeata. Viikonloppuna väsymys, päänsärky, hammassärky, näköhäiriöt ja kolotukset äityivät niin pahoiksi, että en oikein osannut muuta kuin itkeä ja nukkua. Miehellä kun oli sopivasti taas kuuden päivän työputki menossa, voin kertoa, että tuo yhtälö oli lähinnä kauhistuttava. Se tunne, kun vaikka kuinka yrität, et jaksa edes omalle lapselle pukea sukkia jalkaan - se oli aivan hirveä.

Luojan kiitos vanhempani asuvat ihan lähellä ja ovat vain puhelinsoiton päässä. Sunnuntaina soitin ja kyynelten seasta sain pyydettyä hakisivatko he pojat hoitoon ja tottakai he hakivat. Ja minä nukuin heti 4 tuntia päiväunia putkeen. Ja pojat jäivät yöksikin. Oli aivan järkyttävä ikävä heitä, mutta toisaalta oli hyvä vain levätä hiljaa pimeässä.

Maantaiaamuna pääsin hammaslääkäriin ihmettelemään kovaa oikeanpuoleista kipua, mikä iloisena yllätyksenä ei todellakaan ollut reikä vaan purentavirhe, mikä korjaantui muutaman hampaan hiomisella. Minulla kun on tapana öisin purra koko hammasrivistö niin tiukasti yhteen, että tuollaiset vajaan millinkin korotukset aiheuttavat aivan hirveitä kipuja.

Koko tämä viikko on mennyt aikalailla sumussa siitä asti, sillä vieläkin minua vaivaa hirmuinen huimaus ja näköhäiriöt. Oikeastaan mikätahansa silmien sivuttainen liike saa näön hiukan pyörimään. Tätä piti mennä tänään terveyskeskukseen selvittelemään lääkärille, mutta ylläriylläri sielä oli kaikki tietokoneet kaatuneet ja aika peruuntui. Varasinpa sitten ajan hierojalle huomiselle, joskos tuon niska-hartiaseudun rentouttamisesta olisi jotain iloa. Toisaalta huippaus nyt on aika tuttua näillä alhaisilla verenpaineilla...

Kamala sairaskertomus :D No siinä kuitenkin syytä, miksi blogi on tällä viikolla ollut kaikista vähiten mielessäni.

Tänään torstaina olen silti hyvällä mielellä. Vaikkakin kuopus on roikkunut minussa kiinni melkein joka ikinen hereillä olo hetki taikka sitten kiukutellut milloin mistäkin, ja vaikka isommalla on tänään ollut lähinnä "äiti minulla on huono tyysä", kun aamulla taas satoi, pääsimme silti reiluksi tunniksi ulkoilemaan leikkipuistoon. Jaksoin ripustaa pyykkejä kuivumaan ja lounaaksi löytyi jääkaapista huiput leftoverit eiliseltä - pojille linssisosekeittoa ja minulle kasviksia ja hummusta - ja isomman istutin katsomaan pikkukakkosta pädiltä, pienemmän päiväunille ja nyt tämän näpyttelyn päätteeksi meinaan oikaista tuohon sohvalle lepäilemään ja ehkäpä ummistaa silmäni hetkeksi :) Peilistä tuijottaa vieläkin kalpea väsähtänyt lommoposki, mutta ehkäpä sekin tässä korjaantuu.

Ja mikä on ihan kaikkein kaikkein kaikkein parasta tässä päivässä: miehellä alkaa n. 22 minuutin päästä reilu kahden viikon kesäloma! Maailman parasta! Kyllä tätä on odotettu :)

Jahka tästä taas hiukan kykenen enemmän, tulee tännekkin taatusti enemmän juttua. Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille.

12 comments:

  1. Huh! Hyvä, että vointi alkaa helpottaa! :) Onneksi sait pojat hetkeksi hoitoon, niin sait vähän levättyä!

    Ps. Mun blogissa on haaste sinulle :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos. Yritän toteuttaa tuon haastepostin asap :)

      Delete
  2. Se on kyllä niin, että raskausaikana ei saisi kyllä mitään muita vaivoja olla, kun pelkkä raskaana olo on niin raskasta. Onneksi hammassärky sentään loppui. Kovasti jaksamisia sulle muiden vaivojen kanssa! Ja älä stressaa ainakaan bloggaamisesta: pidä vaikka säkin loma (bloggaamisesta) samaan aikaan kuin miehesikin lomailee. Niska-hartiasärky voi helpottaa, jos koneella viettää aikaa mahdollisimman vähän.
    Emmi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itseasiassa mä olen pysytellytkin tietokoneelta tosi tehokkasti pois :D Vähän oli jo ikäväkin :) oikeastaan nyt mulla onkin just loistavasti aikaa bloggata, kun tuo siippa vie lapsia niin mieluusti ulkoilemaan. Tavallisessa arjessa on lievästi sanoen hieman haastava yrittää ehtiä ja keksiä tänne jotakin. Mutta siis kiitos ihana piristävästä kommentista :)

      Delete
  3. Voi sua <3
    Onneksi saatte nyt lomailla yhdessä sentään ja sä sä saat toisen käsiparin avuksi :)
    Tsemppihalit!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, voi kyllä tätä on odotettu. Nämä pari päivää on jo olleet niin rentouttavia <3 Hei ja laitan sulle spostia heti kun kotiudutaan risteilyltä!

      Delete
  4. Tsemppiä sinne! <3 Ymmärrän että varmasti väsyttää! Täällä kans yksi vaivainen, tällä hetkellä sohvan pohjalla kun tulee aika napakoita harjotus supistuksia. :P
    Onneksi ensi viikko on lomaa, aika kova väsymys on täällä myös. Huh!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi tsemppiä sullekkin! Mullakin tulee noita harkkasupistuksia jo enevässä määrin, mutta ei laisinkaan niin paljon kuin poikia odottaessa. Nähdäänkö hei ihan pian?!

      Delete
  5. Kuulostaa jotenkin kaukaisesti tutulle... ihan älyttömän voimia viemää hommaa arki raskaana valmiiksi muutaman vanhempana jotenkin on. Ja se kummallinen syyllisyyden tunne mikä minulle meinasi aina puskea jos ei itse saanut hoidettua ihan tavallisia asioita, voi juma, miksi ja mistä eihän aina voi jaksaa mitä vaan. Hyvä että sait onnistunuttu lepoaikaa, ja ihanaa teillä on yhteinen loma edessä, nauttikaa :) Tsemmpiä, kyllä siitä jotenkin kummasti tarpoo läpi ja jää vielä ihan hyvä mielikin, vaikkei välillä siltä tuntunutkaan ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olen vain niin onnellinen tästä yhteisestä lomasta just nyt. Tuntuu, että itsekkin jaksaa paljon paremmin, kun toinen on tässä jeesimässä. Mä olen saanut siivottua ja vaikka mitä. Ehkä se johtuu siitäkin, että päikkärit voi aika surutta myös nukkua näinä päivinä :) Hiukan kyllä jo jännittää mitä se sitten on kolmen pienen kanssa miehen ollessa töissä. Täytyy toivoa, että hormonitoiminta jeesaa jaksamisessa sitten siinä kohdassa :)

      Delete
  6. Tsemppiä Sara! Hyvä että karsit aikasi blogista, vaikka tiedän että sekin voi joskus mietityttää ;) Mä oon viime aikoina kans ollut aika survivor-leirillä vaikka en itse ole kipeänä ollutkaan. Kyllä se blogi aina on odotellut vaikka vähän antais ajatusta muuallekin ;)tiedät varmaan mitä ajan takaa?
    Mulla tänään kans hammaslääkäri, taidan saada tekarit synttärilahjaksi. Jep, rystyset valkoisina menen puristamaan sormiani vaikka aina uskottelen, että hammaslääkäriä EN pelkää! (toivottavasti ei tod oo mikään reikä mikä vihloo!!!)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu tiedän! Vitsit kun tekisi mieli vain kirjoitella ja kuvailla, mutta ei edes jaksa miettiä mitään järkevää aihetta. Ja sitten tulee siitä paha mieli, kun on kuvittelee olevansa ihan mielikuvitukseton ja tylsä. Et parempi pysyä kokonaan pois vaan :)

      Toivottavasti hammaslääkäri meni ok!

      Delete