LUPAUKSIAKIN.

google.com

OIKEIN HAUSKAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE TÄÄLLÄ BLOGISSA VISITEERAAVILLE!

Minä täälä istun itsekseni soffalla ja odotan miestä kotiin saapuvaksi töistä 

ja ajattelin naputella vielä  punaviinilasin kera kuluvan vuoden viimeisen postin. 

Tämä uusi vuosi tuntuu nyt juuri minulle tärkeältä. 

On monta asiaa, mitä haluaisin itselleni luvata ja toivonkin, 

että monella tapaa elämässäni koittaa uusi aika.

Haluan keskittyä tänä vuonna monen mieltäni painaneen asian ratkomiseen.

Kaikissa hormoonipöllyissään tänä vuonna tunnun olleen aika alkakuloinen monellakin tapaa. 

Väsymys ja stressi ei todellakaan ole tehnyt minulle hyvää ja olen oikeasti ollut aika negis. 

Vauvavuosi nyt tietysti on aika raskas itsessäänkin ja voin sen kertoa, 

että taasen tunnun kärsineen ainakin jonkinmoisesta synnytyksenjälkeisestä masennuksesta.

 F:n jälkeen toki tilanne oli ehkä vielä enemmän päällä, mutta tunnistan kyllä samanmoisia avuttomuuden ja lohduttomuuden tunteita tältäkin vuodelta

Nyt siis on aika taas lähteä etsimään sitä iloista itseäni, mikä oikeasti olen.

Yksi isoisoiso juttu on taas heivata sokerit pois ruokavaliosta ja 

muutenkin karistaa kaikki epäterveellisyydet tiehensä. 

Syksyisen projektin muistona on silloin vallinnut paljon 

parempi jaksavuus ja tietysti huomattavasti keveämpi olo. 

Nyt kuitenkin meinasin unohtaa viikottaiset punnitukset ja raportoinnit, 

sillä lopulta koko hanke tuntui kaatuvan niihin. 

Nyt tavoittelenkin sellaista kokonaisvaltaista elämänmuutosta ilman deadlineja ja yritän kuunnella itseäni paremmin: syödä monipuolisemmin ja ravitsevampaa ruokaa, 

liikkua mahdollisuuksien mukaan niin paljon kuin pystyn. 

Edelliseen kohtaan liittyen haluan myös ola kokeilevampi kokki ja keksiä uusia mahtavia arkiruokia.

Olen ollut tosi iloinen,  miten täällä blogissa on noita vegereseptejä kommentoitu ja jatkossa yritän vielä enemmän tehdä reseptiposteja kasvisherkuista. Olen aivan loputtoman kiinnostunut ravitsemuksesta (erityisesti sellaisesta holistisesta näkökulmasta) ja erityisesti tulevana vuotena haluaisin kokeilla muutamia erilaisia jaksoja ilman maitotuotteita ja gluteenia ja katsoa miten se vaikuttaa olotilaan.

Jos nuo suklaat nyt saan heivattua hiiteen, osaan olla aika hifistelijäkin näissä ruokajutuissa :D

Yksi suuren suuri kiintopiste tänä vuonna on harjoitella kuvaamista ja kaikkea siihen liittyvää.

Isäni on luvannut pitää minulle erilaisia kursseja nyt kevään mittaan, kun asumme heilla putkiremppa evakossa ja sen lisäksi pitää vain kertakikkisesti kantaa kameraa jatkuvasti mukana ja ottaa niitä kuvia.

Haluan myös opetella enemmän Photoshopin ja Lightroomin käyttämistä.

Ei sillä, että tuo siippa nyt mitenkään heitteille jätetty tänäkään vuonna,

 mutta tietysti parisuhde nyt on hiukan ollut tässä taka-alalla tämän viimeiset 9kk. 

Toivon siis meille enevimissä määrin oikeita treffejä, nyt kun vauviksenkin voi pikkuhiljaa jättää kunnolla hoitoon ja illan istumista yhdessä ilman tv:tä taikka tietokonetta.

Oi ja joku kahdenkeskinen yönylireissu olisi aika luksus myös.

Ehkä sitten loppukesästä, äiti ja isä???

Ja lopultakin tärkeistä tärkein :D

Minä haluan keskittyä enemmän tyttöhömpötyksiin, 

koska sellaisesta kaikesta saan aivan valtavasi voimaa tähän arkeen.

Itseni hemmottelua kynsilakalla, kasvonaamiolla, naistenlehdillä.

Meikkamista leikkipuistoon ja kenties vielä enemmän:

tänä kesänä saatan jopa yllättää kanssa mammat korkokengillä.

(niissäkin voi juosta lasten perässä ;) )

Liian usein mulla on sellainen fiilis, että mun odotetaan (öö, kuka muka?) 

olevan jotenkin kaiken turhamaisen prinsessailun yläpuolella.

Että sellainen ei sovi äiti-ihmisille ja varsinkaan sellaisille, 

ketkä kokevat olevansa yhtään ekologisesti ajattelevia 

(tämä siis täysin oman nuppini varassa tämä ajattelutapa).

Mä niin pidän vaatteista ja tyyleistä ja ammennan niistä inspiraatiota vaikka kuinka.

Alunperin mä aloitin ensimmäisen blogin 2 vuotta sitten sillä ajatuksella, 

että postittelisin päivän asuja ja olisin kekselijäämpi pukeutuja. 

Jotenkin se ajatus vain sitten kuoli, kun ajattelin,että 

ai kauhea mitä muut minusta ajattelevat, jos itseäni täällä esittelen ja omia kuviani lähetän?!

Niin no kuvissa fikslta näyttäminenkin on aikamoinen taiteenlajinsa 

puhumattakaan niiden kuvien ottamisesta itse hah :D

Ei tästä tooooodellakaan mitään muotiblogia ikipäivänä tästä minun kyhäelmästäni tule,

mutta nuo aatokset saavat minut oikeastaan vain ajattelemaan,

että nyt nainen hiukan lisää itsetuntoa ja opettele ajattelemaan

 ettei muitten mielipiteillä ole mitään väliä, jos itsellä on hyvä fiilis.

***

Ehkäpä lopetan tämän terapiapostin nyt tähän, 

koska miekkosenikin on kuulemma jo kotimatkalla 

(oltuaan kevyen 12h töissä reppana)

ja toivon pystyväni sinnittelemään puolille öin hereillä,

sillä meidän ikkunoista näky aivan mahtavasti lähialueitten ilotulitukset.

Kuulemisiin ja riemukasta iltaa neidot!

TWOTHOUSAND AND TWELVE.

Kuluneen vuoden kunniaksi mä keräilin tähän tällaisen kuukausikertomuksen,

mitä meille on tänä vuonna tapahtunutkaan.

Ihan mahtavan kiva muistella tätä vuotta, vaikka päällimmäisenä mielessä on,

että aika rankkahan tämä vuosi on monella tapaa ollutkin.

Onneksi mukaan mahtuu myös niin paljon ihania asioita ja muistoja ja rakkautta.

So here we go:

 Tammikuussa tapahtunutta:

- raskautta mentiin n. viikoilla 30-34 ja olo alkoi olla aika tukala ja jouduin lopulta jäämään töistä sairaslomalle.

- joduin elelemään aika varovaisesti ja vietettiinkin aika hiljaista arkea ja rupesin pikkuhiljaa laittelemaan vauvan juttuja valmiiksi.

- tein blogiin postin meidän makuuhuoneesta ja se oli ehkä sisustuposteista kaikista onnistunein.

- koko kuukauden kaikista ihanin juttu oli kuitenkin ihanan siskontyttöseni syntymä <3

Helmikuussa tapatunutta:

- vietimme kauniita pakkaspäiviä villaan kietoutuneena Fionnin kanssa ja leikimme autoilla jonoja

- duunasin Fionnille poikamaiset nukenvaunut siniraidallisesta kankaasta ja tein tästä postin blogiin.

- nuo mieheltä ystävänpäinä saadut ruusut säilyivät melkein kolme viikkoa minua ilostuttamassa, sillä kotoiltua tuli valtavasti kaiken kaikkiaan

- vietimme F:n 2-syntymäpäiviä ja kemut oli ihanasti onnistuneet

Maaliskuussa tapahtunutta:

- me uhkaohkeat lähdimme vielä alkukuusta risteilylle Tallinnaan vaikka raskausviikkojakin oli jo päälle 37. ja harkkasuppareita tuli tiuhaan. oli kiva päivämatka ja J ei onneksi syntynyt laivaan.

- fiiistelin aika paljon isoa masua ja odotin aika malttamattomana ja kärsimättömänä vauvaa

- kevät teki tuloaan ja lumet alkoivat pikkuhiljaa sulaa ja minä juoksin Naistenklinikalla tutkimuksissa vähäisen lapsiveden takia.

- ja sitten eräänä perjantaina, laskettuna-aikana, (kun olin jo varma ettei se vauva iiiiikiiinäää synny) klo 20:15 tunsin ensimmäisen supistuksen. sitä seurasi toinen ja kolmaskin ja varovasti totesin, että se taitaa nyt olla menoa. kotona heiluttelin hyvillä fiiliksillä lantiota ja puhaltelin supistaessa, kunnes 01:00 tuli sellainen olo, että nyt on pakko lähteä sinne synnärille. taksi oli pihassa 01:30, sairaalan edessä 01:42 ja poika ulkona 01:48. 

- parin synnärillä olo päivän päätteeksi aivan maaliskuun lopulla tuo pieni mössykkä sitten tuli vihdoin kotiin <3

Huhtikuussa tapahtunutta:

- opeteltiin taas pienen vauvan kanssa olemista ja tämähän vauva sitten vain huusi ja huusi. maitoa tuli liikaa ja sitten liian vähän ja ruiskuamalla ja hintsusti ja päivät meni sykleissä vauva nukkuu 15min, vauva huutaa 15 min, vauva syö 15min, vauva nukkuu 15 min jne.

- oltiin erittäin väsyneitä

- tuli rintatulehdus

- yritettiin viettää mahdollisimman paljon laatuaikaa isoveljen kanssa ja laitella parveketta ja suunnata ajatuksia hiukan helpompia aikoja kohden

Toukokuussa tapahtunutta:

- vapun tienoilla baby oppi hymyilemään ja sitämyöten huutamiset vähenivät roimasti. kaksi päivään vauviksen viimeisen ison huutokonserton jälkeen F aloitti aivan jäätävän uhmiskaksiviikkoisen.

- äityli haaveili kesästä ja järjesteli parveketta

- vauva asui lähinnä manducassa, koska se oli ainut paikka mihin hän suostui nukahtamaan.

- nimiäissuunnitelmat olivat myös kovassa vauhdissa

Kesäkuussa tapahtunuttta:

- heti alkukuusta siis juhlittiin Jamesia ja hänen koko nimeänsä ja Irlannista saapuivat myös tädit ja isovanhemmat kylään. juhlat onnistuivat yli odotusten :)

- vauva suostui nyt myös nukahtamaan rattaisiin ja ulkoilemisesta yhdessä isoveljen kanssa tuli heti paljon mukavampia ja ulkona oltiinkin paljon

- myös mummilassa oltiin paljon

- myös james rupesi noteraamaan ihanan isoveljensä ja isoveljestä tuli heti suurensuuri idoli.

- juhannusta vietimme kotosalla minun siskon kyläillessä

- ai juu ja minunkin syntymäpäivät olivat, mutta en edes muista mitä ihmettä me teimme silloin?!

Heinäkuussa tapahtunutta:

- heinäkuun sää oli niin vaihteleva, että ehdimme sekä käydä maauimalassa että väristä vesisateessa

- James oppi kääntymään 3kk 4pvän ikäisenä selältä mahalle. ei hyvä. raivosi koko loppukuun saman tien kun kääntyi ja toki siksi siis viihtyi lähinnä sylissä.

- äidin lempivaatteet olivat ruskeat ballerinat ja vintagekassi, mitkä sain synttärilahjaksi mieheltä ja vihreä mekosta tuunattu hame.

- loppukuun vietimmekin Irlannissa tapaillen miehen sukulaisia ja tehden pieniä roadtripejä lähiseuduille

Elokuussa tapahtunutta:

- leikkasin otsatukan

- vietimme perheellä ihania kesäpäiviä perheellä kaupungissa, puistossa ja porvoonretkellä

- tei blogiin postin jamesin hassusti yhteensopivista vaatekappaleista ja tuo kuvakollaasi jaksaa minua vieläkin hymyilyttää niin.

- loppukuusta F sitten joutui sairaalaan sen kamalan tec anemian kanssa (jostain mysteeri infektiosta johtuen hänen luuydin oli lopettanut punasolujen tuottamisen ja hb oli pahimmillaan vain 32). olimme niin kamalan huolissamme rakkaasta pienestä, mutta onneksi mahtavan hoidon ja verensiirtojen tuloksena pojan kunto rupesi pikkuhiljaa kohoamaan. by far koko vuoden kamalin kokemus.

Syyskuussa tapahtunutta:

- syyskuussa ravasimme lähemmäs parikymmentä kertaa verikokeissa F:n kanssa, mutta muuten hän oli oikein hyvässä kunnossa jo ja pääsi aloittamaan kerhonkin ajoissa, mikä oli meille kaikille tosi jännittävä ja kiva juttu

- vietimme rapujuhlat meillä minun perheeni kanssa

- oli kiva päästä käsiksi tavalliseen arkirutiiniin, mikä kuitenkin loppukuusta sekottui taas, sillä lähdimme uudestaan Irlantiin lomalle. tällä kertaa tiedossa oli miehen siskon häät ja minunkin vanhemmat tulivat mukaan

- häiden lisäksi toinen kohokohta reissussa oli parin päivän matka Pohjois-Irlantiin, missä yövyimme Belfastissa (keskimmäisessä kuvassa trenssipäällä olen aivan kauhusta kankeana sellaisessa näköalatornissa - hyvä ettei oksu tullut kun korkeanpaikan kammo iski)

- Belfastista ajoimme katsomaan mieletöntä Giant's Causewayta, mikä oli todellatodella vaikuttava paikka.

- häihin tälläydyttiin sitten paria päivää ennen lähtöä todenteolla ja minä isäni kanssa otimme hääkuvat, mikä oli erityisen spesiaali juttu minulle

Lokakuussa tapatunutta:

- lokuussa sitten vihdoin aloimme elää aivan tavallista arkea ja mitään kovin tähdellissä (viikon bloggailemattomuutta :D ) lukuunottamatta ei tuntunut tapahtuvan.

Marraskuussa tapahtunutta:

- marraskuussa haaveilin jo lumesta ja rupesin pikkiriikkisen fiilistelemään jo jouluvaloilla ja kynttilöillä. 

- laitoimme paljon hyvää ruokaa kauden vihanneksista

- James oppi seisomaan ja Fionn puhumaan enemmän ja selkeämmin

- minulla oli flunssa ja olin väsynyt

Joulukuussa tapahtunutta:

- joulufiilistely ja teeseitseprojektit aloittivat tämän kuun reippasti ja nautimme täysin siemauksin jouluisesta lumisateesta

- perheen miespuoliset kaikki saivat kuumeen ja yskän ja äiti oli taas väsynyt

- James harjoitteli juomaan pullosta

- daddyllä oli paaaaljon pitkiä päiviä töissä

- Jamesin ensimmäinen joulu!

- äiti sai kameran ja kassin ja tunsi materiaonnea :)

***

Sellainen meidän vuosi.

Tänä vuonna vielä tiedossa ainakin yksi ruokakauppareissu,

miehellä kaksi työvuoroa, siivousta ja pyykin pois viikkaamista,

visiittiä mummilaan, ainakin yksi blogipostikin tämän lisäksi,

käsitöitä toivottavasti huomenna aamupäivällä ja sitten suklaan syöntiä

niin, että uuden vuoden voinkin aloittaa sen aktiviteetin visusti lopettamisella :)

Toivottavasti tuola on edes muutama blogissa (tai siis siinä aiakaisemmassa) näkymätön kuva :)

Tuliko teille lukijoille mikään minun blogini teksti tältä vuodelta erityisesti mieleen?

Olisi hauska kuulla.

JOULU ON KERRAN VUODESSA VAAN.

yellow christmas?

Hauskaa Tapania taikkaa Saint Stephen's day:ta itse kullekkin!

Mä ajattelin tällain lyhyesti kertoa meidän joulusta höystettynä 

muutamalla (lähinnä instagrammista lainatulla) kuvalla.

Aaton vietimme siis perinteiseen tapaan vanhempieni luona, 

mikä kaikkineen päivineen oli kerrassaan mukava. 

Mukana oli myös toinen siskoni lapsineen ja tietysti meidän family ja minun vanhemmat.

Päivä soljui kahvittelun ja joulusaunan kautta illallisen valmisteluun ja sitten istuimme kaikki ykköset päällä syömään, minkä jälkeen availimme lahjoja ja vielä söimme jälkiruokaa, 

minkä jälkeen oli meidän aika lähteä kotiin laittamaan poikia nukkumaan.

Ennen nukkumaan menoa Liam ja Fionn laittoivat kuusen alle 

Joulupukkia varten pipareita ja maitoa ja Rudolpille porkkanan.

Aamulla sitten herättiinkin ihmettelemään joulupukin tuomia lahjoja ja avattiin ne,

minkä jälkeen söimme herkkuaamiaista croisantteja, hedelmiä ja kahvia.

(sovittiin jo kahvilakon alkaessa, että jouluna juodaan espressoa).

Irlannissa yleensä lähdettäisiin tässä vaiheessa kirkkoon messuun,

mutta me lähdettiin sen sijaan ihailemaan ulos mieletöntä lumimäärää.

 Jouduimme ostamaan F:lle uuden talvipuvun pojan aikamoisen kasvuspurtin takia,

mikä tavallaan oli lahjakin, sillä kummitäti kustansi siitä osan.

Voin kirjoitella tuosta Didriksonin puvusta joku kerta enemmän, 

sillä se vaikuttaa aivan mahtavalta näiden kokemusten mukaan :)

Muutenkin me saimme just sopivasti lahjan pari per nuppi, miten olin toivonutkin.

Olin todella tyytyväinen, että pyyntöjämme kuunneltiin ja pojat eivät saaneet mitään turhaa härpäkettä.

James (kuka tosiaan täytti jo 9kk!) sai mummilta valtavan suloisen nallekarhun, 

minkä nähdessään hän rupesi kikattamaan aivan hurjasti ja nallea onkin se jälkeen halittu vaikka kuinka.

Fionn taasen sai kaksi traktoria, jotka minä bongasin Prismasta jo Marraskuusta. 

Ne on valmistettu kompostoituvasta materiaalista!

Ihan ykköset :)

Molemmille pojille minä ostin kevääksi muutamat ebben pipot ebbekaupasta ja F tykästyi omaan punaiseensa niin, ettei sitä ole saanut ollenkaan ottaa pois :D Moderni tonttulakki :D

Lisäksi tuli sellaisia tarvelahjoja kuin pyjamat ja villasukat ja F:lle vielä muovailuvahaa,

mikä tulee varmasti olemaan kotipäivien pelastus, 

sillä niin innoissaan jo tänään muovailivat daddyn kanssa.

Minun vanhemani antoivat minulle tuon itsevalitsemani H&M:n nahkakassin 

ja miehen lemppari lahja taisi olla tuo minun ostamani huppari :)

***

 No takaisin joulupäivään.

Lounasaikaan söimme vain kevyesti salaattia, jotta myöhemmin jaksaisimme koko Christmas Dinnerin.

Normaalisti dinner siis sisältää kalkkunaa ja paahdettuja kasviksia, perunoita, ruusukaaleja, gravyä ja karpalokastiketta, mutta Liamin perheestä kukaan ei välitä kalkkunasta ja heillä on aina syöty oikein hyvät pihvit. Näin myös siis meidän miesväki söi kunnon härän sisäfilepihvit cooked to perfection :)

Hih, kun tuo hubby rehki keittiössä niin vaimo käkerteli tukkaansa ja valmistautui illalliselle.

Me halusimme myös hiukan pukeutua, mutta enemmän sellai rennommin.

Minulla oli päällä musta kynähame ja tuollainen harmaa vaarinpaita 

ja pojilla ja miehellä kauluspaidat ja farkut.

Ja kyllä tuo ateria olikin taivaallinen.

Minulla oli pihvien sijaan papuburgereita ja sitten 

roast potatoes,

maple syrup glazed roast parsnip and carrots,

balsamic vinegar infused beetroot and red onion.

Tämän kanssa kulauttelimme vallan mainiota luomu skumppaa ja

lopuksi söimme vielä aivan tajuttoman hyvää christmas puddingia ja vaniljajäätelöä. 

***

Tänään on sitten ollut jo hiukan arkisempi päivä tosin perhettä oli meillä iltapäiväkahveilla,

mutta pyykinpesukone on hyrrännyt jo tavalliseen tapaan ja alan pikkuhiljaa suunnata ajatuksia uutta vuotta kohti :) 

Toivottavasti teillä kaikilla on myös ollut hilpeä joulu!

Eiköhän nämä joulumuistelot olleet nyt taas kerrakseen tässä :)

CHRISTMAS EVE.

Hei ihanat lukijat!

Joulukiireet, hampaita tekevä vauva (ei vieläkään yhtäkään), pottaillun vihdoinkin hiffannut taapero,

pyykit, siivoukset jne. veivät minut niin totaalisesti mennessään viime päivät, 

etten ole ehtinyt puoliakaan niitä jouluisia posteja toteuttamaan,

mitä haaveilinkaan.

No joulu tulee toivottavasti ensi vuonna taas ja ehkä sitten on paremmin aikaa,

kuin nyt noiden pikkuisten pojujen ollessa vielä aika pieniä :)

Kohta alkaa joulupukin kuumalinja ja saatanpa tässä käydä vielä mini päikääreille

(heättiin klo 5:30...)

ja sitten lähdemme minun vanhemien luokse sopivasti katsomaan Lumiukkon

ja sitten kahdeltatoista syömme riisipuuroa ja kuuntelemme joulurauhan julistuksen.

Ihania traditioita päivä täysi vuodesta toiseen :)

Huomenna sitten juhlimmekin omassa kotona me neljä Irlantilaista joulua

ja sitä odotan vielä kenties enemmän.

Toivottavasti teillä kaikilla on oikein rauhallinen ja tunnelmallinen ja lämmin joulu.

***

IHANA PÄIVÄ.

Tänään oli sellainen iiiihana talvinen ja jouluinen päivä ja tapahtui sellainen juttu, 

minkä tulen varmaankin muistamaan ihan aina.

Meidän leikkipuistossa oli nimittäin joulujuhla ja mahdollisuus päästä hepan ja reen kyyttin.

Mä olen haaveillut rekiretkestä vaikka kuinka kauan.

Ainakin siis siitä asti, kun muistan ensikertaa katsoneeni Melukylä joulun.

Sen katsominen on meidän perheessä joulutraditio. Sellainen tunnelmaan virittäytymisetraditio.

Olihan sielä puistossa muitakin kivoja joulujuttuja järjestettynä,

mutta tuo reellä ajo oli mulle iso juttu.

Nyt sen voi ruksia pois siitä "asioita mitä haluaisin elämässäni kokea"-listasta :)

Iltapäivällä me lähdettiin poikien kanssa hakemaan daddy töistä,

sillä ajatuksena oli mennä Tuomaanmarkkinoille Senaatintorille käymään.

Sielä oli viime joulunaikaan niin ihanan tunnelmallista, 

että siksi erityisesti tuo siippaseni halusi sinne mennä.

No onhan sielä myynnissä monenmoista,

mutta nyt oikeastaan lähdin vain ja ainostaan stamaan itselleni kunnon talvikintaita.

Ne löytyi ja yksi pieni joululahja myöskin.

Hihii ja tässä tuulen ja tuiskutuksentäyteinen päivän asu:

Villaavillavillaa taas ja jalat paljaana Uggeissa.

Päässä Irlannista ostettu villainen turistipipo (miehen rakastavia nimityksiä).

***

Nyt vain lapsukaiset nukkumaan ja äitiliini lähtee 

muutamalle viinilasilliselle naapurin naisten kera. 

Ihanaa :)

edit. Juu ja tervetuloa uusille lukijoille!

KUUSI.

Irlannissa ja meillä on yleensä tapana laittaa joulukuusi pystyyn jo hetimiten ensimmäisen adventin tienoilla. Joulufiilistä koko rahan edestä nimitäin.

Paitsi ei tänä vuonna.

Viimevuotisen totaalikyllääntymisen joulukoristuksiin muistaen pyysin mieheltä, 

josko voisimme hiukan tänä vuonna lykätä kuusen laittamista ja

tänään tajusimme yht'äkkiä molemmat, että joulu on jo tositosi pian

ja nyt se kuusi on kyllä saatava paikalleen.

(varsinkin, kun itseni tietäen meiltä on kaikki joulukoristeet jo tipotiessään ennen uutta vuotta...)

Olin kyllä enemmän kuin mielissäni, kun Liam pyysi että laittaisimme vaan 

aika hillitysti koristeita tänä vuonna ja niinhän minäkin olin mielessäni ajatellut - jes!

Kuusi on kuin onkin muuten tekokuusi. Ohhoh...

Ostimme sen Portugalissa asuessamme parilla kympillä alennuksesta

(kun luonnollisesti sielä ei ollut oikein muita vaihtoehtoja)

ja se on kulkenut mukana siitä asti.

Aluksi ajatus muovikuusesta kauhistutti, mutta nyt en vaihtaisi mihinkään.

Kuusen pystyttämisestä on tullut traditio :)

Sitäpaitsi eihän tuo mikään kuusi edes ole vaan mänty hah :D

Itseasiassa Liam juurikin tänään kysyi "do you miss having a real christmas tree?"

En ikävöi. Vanhemmillani sellainen on, missä vietämme jouluaaton,

ja tulisin oikeasti varmasti hulluksi niiden neulasten kanssa.

Hiukkasen jännitti mitä vauva onkaan mieltä kuusesta?

Varuiksi köytimme koko höskän ikkunalautaan kiinni, ettei se vain kaadu,

mutta so far so good!

Fionn sen sijaan on hakenut palloja aivan äitiliinin hermojen pinkeyttämisen 

äärirajoille asti leikkeihinsä milloin minkäkin "metron", "bussin" tms. kaveriksi. 

Oppisikohan se nyt tässä viikon sisään, että niitä ei saa ottaa?!?

***

Mä toivon nyt tosissaan pääseväni tähän bloggailuun paremmin taas käsiksi, 

nimittäin meidän pikkuisemmalla oli tuossa pari päivää tosi korkea kuume ja yskä 

ja miekkosella myös. Fionn jo taudin sairasti ja mä olen varmaankin sitten kipeänä jouluaattona.

Hih, kuvista huomaa aika selkästi mitkä on otettu klo 15 ja mitkä klo 17 :D

Tuudeluu nyt vain ja hauskaa keskiviikko iltaa!

TÄHTEITÄ.

Heijsan!

Mun oli jo aaaaaikoja sitten tarkoitus tällainen yksi ruokaehdotusjutska teille postitella,

vaikka kuvia on vain noista ruoantähetistä, koska tämä lounas oli vain niin hyvää, että täysistä annoksista ei kertakaikkiaan ehtinyt ottaa kuvaa :) 

Aika perus arkiruokaa itseasiassa meillä:

paahdettuja perunoita ja juureksia ja papusekoitusta.

Uuni 180°c, leikkaa perunoita mielittyyn maalliin (tässä on siivuteltuina, kuin tomaatti), palsternakkaa,

porkkanaa, bataattia ja päälle pieneksi silputtua valkosipulia ja punasipulia.

Oliiviöljyä, paprikamaustetta, timjamia, valkopippuria (ja jotain muuta mieleistäsi maustetta).

Kääntele kasviksia uunipellillä lastalla sen verran, että öljy sekoituu suht tasaisesti

ja sitten kasvikset paahtumaan about puoleksi tunniksi (<-riippuu minkä kokoisia paloja olet leikaanut).

N. 5-10 minuuttia ennen kuin otat kasvikset uunista heitä päälle huuhdellut pavut,

jotka tässä tapauksessa olivat Go Green ekologisk bönmix x2 (Prismasta).

Mä olen aivan varma, että keväällä paahdetut kasvikset tuee meidän perheessä jo korvista ulos, 

mutta nyt näistä talviherkuista nautitaan olan takaa.

Toinen resepti, minkä valmis tuote jäi kuvausken suhteen tähän jämävaiheeseen on tämä piirakka.

Ostin kokeeksi tuollaisen valmisjauhopakkauksen (piti vain lisätä voi) vierasvaraksi joitakin viikkoja sitten ja kun kutsuimme toissa sunnuntaina siskoni perheineen extempore glögeille, 

päätin kokeilla tätä.

Kuten kuvasta taas saattaa arvata, tämäkin oli aika onnistunut tuotos.

Meillä ei nimittäin juuri tuona iltana ollut jääkaapissa oikein mitään tuohon täytteeksi sopivaa ja päätin sitten alkaa vain keitellä kuivatuista luumuista tuohon sellaista sörsseliä.

Eli laitoin kuivatut luumut kiehumaan vähään veteen, lisäsin 2 kanelitankoa ja vanilijatangon, ripauksen hillosokeria, ripauksen piparkakkumaustetta ja holautuksen meillä kaapin päällä seisoskellutta makeaa virolaista omenaviiniä. Kiehautin kastikkeen, noukin kanelit ja vailijat pois ja soseutin seoksen sauvasekoittimella. 

Sitten vain piirakkapohjan päälle ja uuniin ja tarjoilimme tämän luumutortun lämpimänä vanilijajäätelön kanssa. Niin hyvää.

Tämä on nyt aivan ilmaista mainosta, mutta olin tosi iloisesti yllättynyt tuosta jauhomiksistä. Siinä oli mielestäni kokojyväjauhoja ja spelttijauhoja ja maku oli justiinsa sopivan "itsetehdyn" oloinen. 

Tuosta piirakasta tuli meille Liamin kanssa mieleen ihanat mince piet, 

jotka ovat hyvin perinteellisiä Irlantilaisia ja Englantilaisia pieniä joulutorttusia. 

Mä luulin kauan, että ne vieläkin tehdään jauhelihasta, 

mutta nykyään kaupasta ostettuna ovat siis yleensä ilman lihaa. 

***

Mä yritän taas pästä kunnolla pikkuisen kadonneeseen joulufiilikseen taas käsiksi.

Eilen virittelinvähän jo koristeita ja nyt juon glögiä.

Onko kaikilla muilla jo aivan jouluinen olo,

vai löytyykö muitakin kenellä vielä antaa vähän odotuttaa itseään?

KUULUU.

Moi vaan taas!

Ajattelin vain hiukkasen kuulumisia näpytellä, 

kun ei ole paljoakaan tullut tällä viikolla täällä blogeissa pyörittyä.

Muutamat huonot yöunet

 (vauva treenaa jotain helkutin jodlaamista nyt ainakin tunnin verran joka yö...)

ja kahvittomuus ovat tehneet musta niiiin väsyneen.

Oikeastaan ihan kivakin, koska yleensä kukun ylhäällä aivan luvattoman myöhään ja herään zombiena, kunnes kiskaisen sen pari kuppia kahvia naamaan ja sama uudestaan.

Nyt olen oikeasti ollut joka ilta ainakin kymmeneltä viimeistään jo nukkumassa.

Herää mieleen vain kysymys, että tältäkö tuntuu ihan luomusti olla väsynyt??? ;D

No jos ainut kaffinvajareiden negatiivinen puoli on se, 

että menen ajoissa nukummaan, niin se on aika hyvä se :)

Mies on raportoinut myös pelkkiä positiivia tuloksia kahvittomuudesta,

mikä on aika ihana yllätys minusta.

Anyhow, eihän minun nyt tuota kahvittomuutta ollut tässä tarkoitus nostaa edes aiheeksi.

Täällä siis kuiteskin ollaan ja vietetään aika tavallista arkiviikkoa kaikkineen hulinoineen.

Posteja tuleepi tässä piakkoin sitten vähän paremmin, kun on kerta kuviakin koneelle ladattuna.

Ainakin yhden kivan haastepostin äidin luottokamoista mielisin piakkoin toteuttaa.

Siihenasti - näkemisiin!

KULMAKARVOIHIN VÄRI.

Tämä posti on taas vanhan blogin puolelta ja yksi ehdottomasti suosituin teksti tilastojen mukaan sieltä.

Kulmakarvoilla oli sinne googlattu huimat 5769 kertaa. 

Ehkä tästä oli apua, ehkä ei ;)

Kuvat ovat aika jäätäviä - pahoittelen!

***

Tänään kotiin tullessa (väsyneenä) katsahdin peiliin kuvitellen näkeväni maailman kauheimmat silmäpussit. Silmäpussit sikseen, vastaan tuijottivatkin äärimmäisen rehottavat ja aika kulahtaneen näköiset kulmakarvat.

Totesin kulmakarvahuollon ajankohdan tulleen ja koska kerran aikaisemminkin ajattelin tämän olevan ehkä aika hyvä postiaihe, sitä tuleman pitää.

Lähtötilanne on siis tämä:

No juu, sinänsä kuvassa näyttävät ihan ookoolta, mutta todellisuus on kaukana. Olen luonnolliselta "karvoitukseltani" aivan super vaalea ja ilman ripsiväriä ja värjäystä kulmakarvoja ja ripsiä ei kertakaikkiaan näy. 

Ripsiä en sen kummemmin värjäile, koska väri ei meinaa koskaan pysyä viikkoa kauempaa, mutta tämä kulmaoperaation teen about 4-6 viikon välein.

Koska tosiaan karvat olevat olemattoman vaaleat, näistä kuvista ei myöskään näy kuinka kamalan jäätävät pöheiköt ne oikeasti tuossa ovat. Siispä tuumasta toimeen.

Olen yleensä käyttänyt Refectocilin värejä ja hapetetta. Niitä saa Sokoksista (//mainoslinkki) ja Stockalta ainakin. Varmasti myös Anttilasta. Onkos muut huomanneen, että S-kaupoista saa luomupuuvillaisia vanupuikkoja ja -lappuja. Ihan superia, meillä ei muita käytetäkkään puunhalailijoita kun ollaan :)

Juu ja tämä sitten tässä onkin mielenkiintoinen havainnekuva tarvittavista määristä. Sekoitan värit yleensä pienessä kupissa,mikä taitaa olla jonkun spraypullon korkki alunperin. Mikä tahansa pieni astia käy. Väreinä on musta ja ruskea. Vaikka siis haluan vaaleanruskeat kulmat on ruskean värin sekaan pakko sekoittaa mustaa myös. Pelkkä ruskea saattaa heitää kulmat melkein vihreiksi taikka liian punaisiksi. Suhde on sellainen 1,5cm ruskeaa ja 0,5cm mustaa. Sekaan n. 10 tippaa hapetetta.

Lopuksi pasta sekoitetaan tasaiseksi. Itse tykkään operaatioon käyttää topsipuikkoa, jolla sitten levitän värin kulmiin.

Tämä on kuulkaa tarkkaa puuhaa,

Voi ei mikä ilme...

Oiskos nää sittenkin ihanat näin? She's got the look. Not.

Pidän väriä kulmissa yleensä sellaisen 3-5 minuuttia. Saatan vaikkapa 3 minuutin jälkeen pyyhkäistä värit kertaalleen ja katsoa tummusastetta. Välillä esim tuolla ulkonurkassa on valkoisempia haituvia - no oikeastaan aina - mitkä saavat vielä uuden kerroksen. Tällaiselle blondille sopii siis ehkä sellainen tuhkanvaalea kulma. Sitä sanotaan, että kulmat saisivat olla asteen hiusten väriä tummemmat.

Hyvin havainnollistava kuva, eikö?

Kun kivasta värjäysvaiheesta on päästy, on vuorossa mun all time inhokki eli nyppiminen. Auts! Mun karvat kasvaa varmaan jossain aivoissa asti, koska ne on tajuttoman vaikea nyhtää vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Iho on yleensä punaisen räjähtänyt parin tunnin ajan nyppimisestä. Siksi esim. tällä kertaa kulmahuoltoväli oli melkein sen 7viikkoa, kun yritin nyppimistä vältellä. Valkoisia rehottavia karvoja kun ei siis kovin hyvin nää ;) Tässä silti yhdet hyvät "automaattipinsetit"Sokokselta. (//mainoslinkki)

Kulmien muotoilun salat opin maskeerauskoulussa aikanaan ja ne ovatkin oikea sydämmen asia minulle.

Näitä on oikeastaan tullut tehtyä alan hommista kaikkein eniten.

Olen sitä mieltä, että oikein muotoillut kulmat tekevät koko olemukselle ihmeitä. Omani eivät tietenkään ole täydelliset, mutta yritän päästä jotensakkin sinne ideaaliin päin. Mitä sitä nyt kahdella eriparikulmalla voikaan...

Perinteisen kauneusihanteen mukaan kulmakarvan tulisi olla kuin linnun siipi. Se onkin aika helppo hahmottaa sillätavalla, että ottaa vaikka meikkikynän käteen ja astelee peilin eteen.  

Kun katsoo suoraan peiliin ja laittaa kynän kuvan oikeimman viivan (1.) tavalla nenänpielestä linjassa silmän sisänurkkaan saa esiin sen henk. koht. paikan mistä sen kulmakarvan tulisi alkaa. Jos karva alkaa keskemmältä, on vaarassa vihainen look, joka myös samalla saa silmät näyttämään lähekkäisimmiltä kuin ovatkaan. Jos kulma on kauempana, voi taas näyttää vähän sellaiselta "spaced out" ja kasvot voivat näyttää leveämmiltä kuin ovatkaan.

Ulkonurkan taasen pitäisi olla linjassa (3.) nenänpielen ja silmän ulkonurkan kanssa. No monellakaan ei sinne asti karvat kasva kunnolla ja itse yleensä sitten meikkauksen yhteydessä täytän tuota kohtaa kulmakynällä.

Tuo linnun siiven korkein kohta on yleensä määritelty, kun katsoo suoraan peiliin, missä iirksen ulkoreunasta nousee linja (2) nenänpielestä viistoon.

Kaikenmoisista karvoita saa ainakin melkein tämän täydellisen muodon. Eräällä ystävälläni oli ennen ohueksi nypityt kaareksi piirretyt karvat ja hän kysyi minulta "mitä pitäisi muuttaa hänen naamassa?". Sanoin sitten aivan rehellisesti, että kannattaisi kasvattaa kulmakarvoja sen 8 viikkoa ja sitten nyppiä ne uudelleen ja jättää paksummaksi. Nykyään hänellä on kyllä aivan super kauniit kulmat.

Tässä (huonossa) havainnekuvassa näkyykin vähän sitä, mitkä on minusta ehkä ne huonoimman malliset kulmakarvat mitä näkyy varsin yleisesti. Toinen on juurikin tuollainen klovnimaisen kaareksi terävällä kynällä piirretty kulma ja toinen tuo mikä on yleensä nypitty tuollaiseksi väkäsen näköiseksi. 

Juuri noita väkäsiä on kyllä hurjan monella. Yleensä siis 4/5 on nypitty melkoisen ohueksi ja tuohon alkuun on jätetty tupsu, joka voi olla aika kulmikaskin. Molemmissa keisseissä kasvattaisin kulmia sen pari kuukautta ja antaisin rehottaa luonnolliseen tilaan ja sitten nyppiä tai nypityttää ne linnun siiven malliin.

Jos kulmat ovat kovin tuuheat taikka karva pitkää (kuten minulla usein), niitä voi nyppimisen lisäksi trimmata vähän pienillä saksilla. Nyppimistä yläpuolelta en suosittele, mutta tämä leikkausoperaatio on varsin iisi. Voi siis harjata ripsiä ylöspäin taikka kuvan tavalla nostaa niitä sormella ja nuo haituvat, mitkä menevät sen varsinaisen kulmakarvan linjan yläpuolle, ovat ne leikattavat. Kyse on kuitenkin yleensä noin 2-3mm eli olkaa varovaisia. 

Nyt kelpaa taas vähän aikaa. Tähän vikaan kuvaan olen vielä sutinut vähän silmät sikkuralla (herätys kun tänään oli jo 5:30) kulmakynällä. Eli täytellyt niitä aukkoja, mitä kulmissani luonnollisesti on.

Oma kulmakynäni on tykkämäni Coleur caramel-meikkisarjan light brown ja se on juuri passeli.

Loppuun vielä yhdet super kauniit kulmat mun mielestä:

Kyllä sitä paremmissakin piireissä tehdään kulmakarva makeovereita tai oikeastaan kun rupeaa katsomaan näitä starboja, jossain vaiheessa kaikille on tehty nämä kulmamakeoverit.

(edit. helkutin blogger, kun nuo kuvat taas hyppii ihan miten sattuu)